Hei AthaMaarit,
Suhteeni rakkaani kanssa tuli tiensä päähän jokunen viikko sitten. Tulevaisuus tosin jäi vielä auki sanalla ehkä. Täysin varma en ole eron todellisista syistä. Mutta rivien välistä lukemalla ja toista katsomalla uupumusta kaikkeen, myös suhteemme ulkopuolisiiin asioihin on havaittavissa. Mies polttaa tällä hetkellä kynttilää molemmista päistä ja minä pelkään siitä koituvia seurauksia. Onko siihen syytä? Menneisyys hänellä ei ole ollut helppo ja luulen nykyisten tapahtumien nostaneen pintaan kipeitä ja käsittelemättömiä muistoja. Myös hänen fyysisestä kunnostaan olen huolissani.
En kuitenkaan ole varma olenko oikea ihminen auttamaan häntä nyt. Vaistoni sanovat hänen tarvitsevan tukea ja apua mutta jokin kuitenkin estää tarttumasta härkää sarvista. Pelkään että yritykseni auttaa pahentaa vain kokonais tilannetta. Olisiko nyt kuitenkin siis syytä antaa vain aikaa ja antaa toisen tukeutua kun itse kokee siihen tarvetta?
Myös tulevaisuutemme askarruttaa minua, onko sitä vai ei?
Kiitos sinulle jo etukäteen jos voisit myös minulle nostaa!