
Itselle on myös äiti tärkeä, mutta tämä äitisuhteeni on vinksahtanut sillä tavalla että olemme enemmänki kavereita kuin äiti ja tytär. Muutenkin jaamme samat ongelmat hänen kanssaan ja kaiken lisäksi olemme hyvin samannäköiset. Pelottavaa... Suhteeni isään on heikko. Ehkä siksi, että hän ollut poissa kuvioista jo aikaisin. Ja nyt, nykyisessä elämäntilanteessani on käynyt niin että olen alkanut tapailemaan rapumiestä. Hän on ääripäätä klassisessa rapumies tyypissä, siinä että on hyvin iholle käyvä. Ja ajatukseni ovat olleet yhtä tuiverrusta tämän myötä. Tekisi mieli lähteä karkuun ennen kuin tämä johtaa parisuhteeseen, koska en ole vieläkään valmis jakamaan toisen ihmisen kanssa mitään syvempää, surullista. Oma pää on aivan sekasin ajatuksista eikä niistä ota Erkkikään selvää. Toisaalta, en tiedä tarvitsenko juuri sen toisen ihmisen auttamaan muurini murtamisessa myös... Yhtä helvettiä se ainakin tulisi olemaan.
