Hei

Osallistun mielelläni iltaan ja otan kaiken vastaan. Henkisesti on nyt niin rankkaa kahden pysyvästi sairaan lapsen ja yhden murkun kanssa, että alkaa jo kroppakin oireilla 

Hei,

Jalkapohjissa olevat syylät ovat tosi kivuliaita.
MInä pääsin niistä aikoinaan teini-iässä lopullisesti eroon äitini neuvoilla eli: iltaisin tuputetaan syyliä pumpultupolla, jossa on ihan tavallista  etikkaa. Enää en muista kaunako siiihen meni, että syylät katosivat, mutta takaisin eivät tulleet. Tämä keino on kuulemma vanha perinteinen hoitotapa syyliin, näin äitini kertoi.

Hei,
Eilen lääkäri totesi ihan kyllä odotetusti toipumiseni masennuksesta ja ahdistuksesta olevan hidasta ja passitti sairaslomalle loppuvuodeksi
Hoidan toki päivittäin itseäni reikillä, meditoimalla, ulkoilemalla, mutta vuosien taakkaa ei taida kovin helpolla saada kevenemään..
Kiitollisena ja avoimin mielin otan kaiken avun vastaan...   

Hei,

Voisiko joku auttaa tulkitsemaan tyttäreni karttaa. Olen aivan "hukassa" hänen kanssaan ja kyseessä ei ole  murkkuikäisen tempaukset. Tokihan meillä räiskyy ja ovet paukkuu, mutta kyseessä on jotain ihan muuta, josta en pääse selville.

Hänellä on kaksosveli, jonka synt.aika on minuutti hänen jälkeensä, sektiolla kun tulivat tähän maailmaan.

http://www.astro.fi/images/radix_web/17.06.1992_15:22_1_-02:00_60.112_-24.549_00.png

Avusta jo etukäteen kiittäen 

Saisinko apua??

Oikea olkapääni  on niin kipeä, ettei kättä saa kunnolla nostettua. Samoin vasemmassa jalassa olevat suonikohjut särkevät välillä ilkeästi..


Kiitos avusta jo etukäteen

Taitaa se olla niin, että ei noista sielunkumppaneista ja kaksoisliekeistä pääse koskaan eroon. Kun vaan tietää mitä toiselle kuuluu vaikkei haluaisikaan.

Nyt tämä minut jättänyt sielunkumppanini suostuu kuitenkin olemaan yhteydessä ja sallii minun jopa auttaa henkisen kasvun tiellä ja maallisissakin haasteissa. Ja tuntuu vielä siltä, että edellisestä kerrasta on jäljellä vielä jotain velvoitteita häntä kohtaan. Ei kai saatu asioita loppuun.
Vaikeata on, siitä ei pääse mihinkään kun tunteet on syvät molemmin puolin, varsinkin kun toinen vielä rohkaisuviinilitran huitaistuaan sisuksiinsa soittaa ja kertoo syvimmät tunteensa ja ajatuksensa

Turha sitä kai on kulkea silmät erityisesti auki kohdatakseen sielunkumppanin. Tulee vastaan kun tulee ja kun sen aika on. Kunhan katselee ennakkoluulottomasti. Tiedä millainen raggari tai hulivili tai vaikka ikävystyttävän oloinen virkamies siekkarisi on tässä elämässä!

Muutama viikko sitten "tilasin" universumilta itselleni hauskaa ja hyvää seuraa silloiseen kurjaan olooni ja yksiin juhliin, joissa tiesin olevan minulle vieraanoloista porukkaa. Sinnepä ilmestyi "kuokkavieraana" mies, joka veti puoleensa kuin magneetti, tunne oli molemminpuolinen vaikka yritinkin ensin pyristellä vastaan. Siinä tilassa kyllä luulin häntä enkeliksi   Ilta menikin siitä eteenpäin pilvissä leijaillen kertoessamme toinen toisillemme elämäntarinoitamme ja "kuulumisia".
Eilen vihdoin tapasimme uudelleen. Vieläkin minulla on tunne, että olen kohdannut enkelin/kumppanin/ilmentymän.., jonka tarkoitus on johdattaa minua oikeaan suuntaan elämässäni. Täytynee ottaa selvää...

Hyvän ystäväni kanssa usein tekstarit ja soitot menevät ristiin vaikka meillä saattaa olla päiviä väliä yhteydenpidossa. Samoin äitini ja siskoni kanssa.
Tyttäreni taas välillä lukee ajatuksiani kuin avointa kirjaa.On tehnyt sitä ihan taaperosta asti, ja siksi joutunut käymään vaikeita asioita läpi, koska ei vielä hallitse taitojaan eikä osaa suojautua.Lukee siis myös muitten ajatuksia tiedostamattaan ja saa välillä ikäviäkin asioita selville.

Ennen kännyköitten ja tietsikoitten tuloa telepatia oli varsin mainio tapa pitää yhteyttä kaukaisiin ystäviin.
Hyvä ystäväni asui n. 80-luvun puolivälissä Miamissa ja halusin kovasti lähteä sinne lomalle. En tiennyt hänen osoitettaan enkä numeroaan,  hänen pestinsä Karibian risteilijällä oli juuri päätynyt ..Työkavereille kerroin ihan avoimesti, että olen lomalla lähdössä Floridaan. Heistä oli tietysti vitsikästä kun kerroin, etten vielä ole saanut yhteyttä ystävääni, mutta lähdössä olen
Viimeistä työpäivää edeltävänä yönä ystäväni vihdoin soitti josko tulisin hänen luokseen. Johon tietty oli pakko tokaista, että olisit voinut soittaa vähän aikaisemmin, että olisin ehtinyt rauhassa pakata ja hankkia liput. 
Samoin sain häneltä unessakin viestejä milloin mistäkin päin maailmaa siitä mitä hän on tekemässä , vaihtamassa työpaikkaa tai jopa arkipäiväisempiäkin tapahtumia.. Täytyypä ottaa häneen yhteys pitkästä aikaa ja pyytää soittamaan, enkä siis aiokaan tällä kertaa lähettää meiliä

Hei Rakkauden Valo,

Kiitos sinulle ja enkeleille
Elämässäni on viimeisten päivien aikana tapahtunut todellakin ihmeitä!
Osin odotettuja ja toivottuja muutoksia, mutta myös täysin odottamattomia, mutta niin ihania asioita.
Niin työ-, talous- kuin myös rakkausrintamallakin.

Ihmeitten aika ei ole ohi ja odottelen niitä tapahtuvaksi lisää
 
 

Kiitos teille vastauksista

Luopumisen tuska tässä taitaa olla suurin.
Hän oli kuitenkin ensimmäinen henkilö tässä elämässä kenen kanssa koin olevani kokonainen. Enkä sentään ole enää mikään teinityttönen , muuta kuin välillä mieleltäni.
Taidan olla häntä paljon pidemmällä ja ehkä hänen siksi piti jatkaa matkaa ja päästää irti. Minulla olisi kyllä ollut paljon hänelle annettavaa ja opetettavaa. Hänen sanojensa mukaan minä en ollut "kumppaniainesta" vaan enemmänkin kuin läheinen sisko. Sitä ihmettelen kyllä kovasti, suhteessamme oli roimasti mukana intohimoa, hellyyttä ja lämpöä .

Kyllä minä täältä kuopasta kipuan ja jatkan elämääni uusin tuulin ja lopetan tämän synkistelyn. :

Aurinkoisin terveisin
Pioninkukka

Hei Rakkauden Valo.

Elämäntilanteeni on aivan jumissa. Mistä siis saisin ammennettua voimia ja energiaa, jotta saisin elämäni taas kasaan ? Alkaa olla talouskin jo pahassa jamassa kun ei jaksa tehdä töitä riittävästi...
Ovatko ajatukseni oikeilla raiteilla tulevaisuuteni suhteen? Työ? "Lämmin kainalo sohvannurkkaan"?

Kiitokset näin jo etukäteen

Kyseleepi Pioninkukkanen, joka ei syksyn tullen aiokaan kuihtua pois

Pionikukkanen liittyy joukkoonne.
Taidan olla liiankin tyypillinen kalaihminen  kun tuo intuitiivinen tunnepuoli ja impulsiivisuus tuppaa  hallitsemaan elämääni...

Osaako joku minulle kertoa miten ja miksi tässä näin kävi??
Aikaisemmassa elämässä olemme olleet sisaruksia ja heti kun täällä tapasimme niin tiesimme kuuluvamme toistemme elämään..
Tunne on ennen kaikkea lamaannuttava ja jatkunut siitä saakka kun tämä mies kertoi lähtevänsä elämästäni. Toki sen tiesin tulevan ennusmerkeistä, en vaan halunnut niitä uskoa.
Onko mahdollista, että aikaisemmat sukulaisuus- tai muut suhteet ja tapahtumat vaikuttavat tunnetasolla vielä tälläkin kertaa?