[toimii]

Todellakin toimii.

Kiitos Itse kullekin. Siunauksia, niin paljon vaan kun jaksaa ottaa vastaan.

[toimia]

Todellakin, kaikki olemme vastuussa kaikesta omassa elämässämme ja näin vastuussa myös kaikesta kärsimyksestä kaikissa ulottuvuuksiemme kentissä. Oli sitten kyse kärsimyksestä tai jostain muusta elämämme osa-alueesta, täytyy vain uskoa, että ihmiset (minä myös!) alkavat enemmän ja enemmän tekemään tiedostettuja valintoja elämässään kuuntelemalla sydäntään jonne luoja on tehnyt kotinsa. Tiedostaminen tuo elon tapetille myös vastuun kaikkien muiden hyvien asioiden lisäksi. Ja tiedostaminen päättää lopulta myös kärsimyksen tietoisuuden minun kokemuskentässäni. Enempää en voi enkä halua luvata.

Kaksinaisuudessa kaikki näkökannat voi perustella ja erilaisia teorioita kehitellä vaikka maailman tappiin (onko sellaista?). Tässäkin kärsimyksen kysymyksessä on avaimet koko luomakunnan ymmärtämiseen, kunhan päästään siitä kaksinaisuuden ajattelutavasta, missä joku on oikeassa ja toinen väärässä. Kaikki vain on, niin kärsimys kuin nautintokin (jos nautinto edes on kärsimyksen vastakohta jossain keksityssä uskomusjärjestelmässä). Kysymys kuuluukin; mitä valitsen itselleni? (Olen ilmiesesti rikkinäinen levy, samaa jauhan.)

Huomaan, olen kyllästynyt filosofointiin, asioiden pyörittelemiseen ajatuksen, kielen ja mielen tasolla. Sitä olen tehnyt elämästä toiseen. Nyt onkin minun vuoroni toimia sydämeni mukaan ja sanoa tämän keskustelun olevan osaltani loppu, sillä enempää sananpyöritystä en tästä aiheesta halua. Nähdään turuilla ja toreilla kunkin meistä vähentäessä kärsimystä maailmasta omalla tavallaan! Mutta vain jos niin haluaa tehdä ;-)

Ikitosi, en olisi voinut paremmin sanoa, koko maailmankaikkeus on MINUA varten.

Alkuperäiseen kysymykseen palatakseni, kärsimys on siinä mielessä mielestäni AINA ansaittua, että sen jokainen itselleen aiheuttaa ja näin kokee sen tarpeelliseksi yksilöllisen kokemuksensa eteenpäinviejänä, mukaanlukien eläimet. Tässä kontekstissa EN VOI erottaa ihmistä eläimestä, sillä olemme SAMAA luojan unta. Minä Olen eläin joka hyväksyy kärsimyksen osana sielukokemustaan. Minä Olen ihminen joka aiheuttaessaan kärsimystä ehkä ymmärtää, että kärsimystä ei ehkä kannata aiheuttaa. Minä (Olen) en(kä) tuomitse luojana ainoatakaan ihmisen tekoa, en täten voi myöskään tuomita eläimille aiheutettua kärsimystä ihmisen toimesta, jos sitä kärsimykseksi voi kutsua minkä Minä Olen tulkitsee kärsimykseksi eläimen silmissä tai olemuksessa. Se mitä Minä Olen tulkitsee eläimen silmissä tapahtuvaksi voi olla omassa todellisuudessaan MITÄ VAAN, vaikka anteeksianto.

Minä Olen tylsä ja sanon, että oletus olennon oletetusta kärsimyksen tilasta on vain oletus ja olento on oletetusti vastuussa vain omista oletuksistaan. Tämä keskustelu on osoittanut minulle AINAkin sen, etten tästä eteenpäin oleta tietäväni mitään toisen olennon oletuksista, oli sitten kyseessä eläin tai ihminen. Jokaikinen oletus on vain sitä itseään.

Minä oletan (heh heh) kuitenkin ymmärtäväni Mika-Matin oletuksen eläinolennon täydestä vastuuttomuudesta omalla elämänpolullaan, vaikka mielestäni kaikki olennot ovat vastuussa omista olevaisuuksistaan koko elämänpiirissään. Se on kuitenkin yhden täydelliseksi luodun elämänvirran totuus eikä siksi millään tasolla eriarvoinen muista totuuksista.

[On kyse siitä, mitä ihminen haluaa teettää eläimille eikä siitä, mitä eläimet haluavat teetettävän niille.]

Mahtavasti pyöritelty, Mika-Matti ;-) Paljon laajennusta tapahtuu joka hetki.

Eläin on uhri silloin, kun sitä käytetään ihmislunastuksen välineenä;
kun eläimeltä riistetään oikeus jatkaa eloaan, koska tappamisella tavoitellaan lisää elämää ihmiselle vaan ei eläimelle.
Uhraamisen koko prosessi, koko eetillinen ongelma, on ihmistietoisuuden heiniä pohdittavaksi.

On kyse siitä, mitä ihminen haluaa teettää eläimille
eikä siitä, mitä eläimet haluavat teetettävän niille.

Ei eläin todellakaan halua itselleen kärsimystä, mutta ei hän nähdäkseni ole sitä vastaankaan, niinkuin en minäkään ole jumalana/luojana kärsimystä vastaan. Eläin ymmärtää korkeammilla tasoilla olevansa luojan väline, jotta jumala/ihminen ymmärtäisi enemmän itsestään. Jumala/ihminen LUO eläimelle ja samalla itselleen kärsimyksen energian ajatellessaan tuottavansa kärsimystä. Ei ole uhraamisen prosessia tai uhrina olemisen tietoisuutta, muuta kuin sen ihmisen/jumalan tietoisuudessa, joka ne tietoisesti luo tai hyväksyy. Eli: nähdäkseni eläin hyväksyy ja ANTAA ANTEEKSI sille aiheutetun kärsimyksen, mutta antaako ihminen, joka on kärsimysenergian luonut, anteeksi itselleen? Niin päästettäisiin tilanteeseen sidottu energia vapaaksi.

Jokaikinen olento täällä maan päällä todellakin ymmärtää olevansa osa suurempaa kokonaisuutta, paitsi ihminen. Ainoa keino poistaa negatiiviset tietoisuuskerrokset on ymmärtää niiden olevan ihmisen/jumalan itseään varten luomia eikä enää jäädä kiinni niihin. Näin ne häviävät jumalan/ihmisen tietoisuudesta vähän kerrallaan kunnes: Olemmekin jo paratiisissa.

Kärsimyksen energia on vääristynyttä tässä maailmassamme ja sen tietoisuudessa. Tällä hetkellä tietoisuudessamme on suuri harmaa möykky tiheää energiaa joka sisältää kaikki valheet Jeesuksen/kristuksen/jumalan/ihmisen kärsimystiestä, joka on vanhaa tietoisuutta. Uusi tietoisuus muuntaa tätä valoksi koko ajan, kai teet osasi? Ei tarvitse kärsiä saavuttaakseen kaiken. Ihmisen vääristynyt tietoisuus vaikuttaa tietysti myös eläimiin, mutta vain sillä tavalla kuin he (eläimet) haluavat sen vaikuttavan. Miksi luulet, että eläin olisi uhri? Oletko sinä uhri? Ei eläin ole erillään jumalasta valitessaan oman tiensä. Eläin elää nykyhetkessä, jossa kärsimys ja nautinto, ilo ja suru ovat sama asia, elämää. Voitko ymmärtää, että kaikki on jumalaisessa järjestyksessä ja että huoli, jonka tunnet eläinten puolesta, ei ole eläimen huoli itsestään, vaan sinun (egosi) huoli omasta itsestään. Teenkö oikein, olenko arvoinen, pääsenkö 'taivaaseen'? Huoli on raskas taakka kantaa, sekin. Huolehtiessasi otat sen tilanteen, jonka näät huolestuttavana, lisäät sen negatiivista varausta ja sen jälkeen otat sen vielä kantaaksesi. Todellisuudessa et auta, vaan teet tilanteen vaikeammaksi itsellesi. Jos sen sijaan muunnat omaa tietoisuuttasi olemaan huolehtimatta, niin muunnat tuon tilanteen energiadynamiikkaa ja kuljet kohti huoletonta maailmaa niin ihmisille kuin eläimille. Paratiisi, siis.

Eräs tarina kertoo, että nii-in, kaikki todellakin valitsevat kaiken elämässään, ja jos sitä kaksoisliekkiä tai sielunkumppania tai mitään kumppania ei näy tässä elämässä, niin olkoon niin. Mutta kaikki meistä tietää, että se on MAHDOLLISTA. Joten, se joka pyytää saa, ja muut jäävät nuolemaan näppejään, jos niin valitsevat. Minä valitsen rakkauden nyt ja ikuisesti.

Yksi minun kanssani resonoiva tarina kertoi kaksoisliekin olevan sielumme perustila. Moniulotteisesti katsottuna kaksoisliekkimme on kanssamme koko ajan, koska hän on me ja me olemme hän. Toinen tarina kertoi, että elämässämme yksi askel muiden joukossa on löytää oma kaksoisliekkimme, nyt todennäköisemmin kuin koskaan ennen, siis lineaarisesti ajateltuna. Kaksoisliekkisi tuo maan päälle uuden rakkauden tason, esimerkin Suuresta Rakkaudesta kaikkea kohtaan. Ja eräs tarina, jonka otin omakseni, kertoi, että jos et näe kaksoisliekkiäsi nykyisessä suhteessasi, se kertoo enemmän sinusta kuin hänestä.

Hei kaikille.

Mukavaa lukea näin monia tarinoita 'heräämisestä', yllättävän vähän tulee tänäkin päivänä juteltua tämänmoisista asioista.

Lapsuudessani olin niin normaali kuin normaali voi olla, mutta muistan tunteneeni, etten haluakaan mitään muuta kuin huolettoman ja hauskan alkutaipaleen. Olin tyytyväinen.

Nuoruuden lähestyessä musiikki kaappasi suurimman huomioni, bändeissä soitellessa meni kaikki vapaa-aika. Kuten myöhemmin olen huomannut, täydellinen sukellus musiikin maailmaan avaa monia ovia itsessä. Varsinkin tunteita pystyy käsittelemään musiikin avulla mahtavan helposti. Meikäläinen ainakin.

Noin seitsentoistavuotiaana rakas äitini antoi minulle luettavaksi kirjan, nimeä en muista, jossa käytiin läpi monia perustavanlaatuisia asioita ihmiselosta, kuolemasta, jälleensyntymisestä. Silloin ymmärsin aina ajatelleeni maanpäällistä elämää tärkeänä, mutta väliaikaisena juitsuna. Äitini uppoutui Ihmeiden oppikurssiin ja Michaelin (muistaakseni) opuksiin ihmisen eri kerroksista, mutta minua nuo eivät kiinnostaneet ensimmäistä lukua pidemmälle. Esimerkiksi Ihmeiden oppikurssin tehtävät tuntuivat pöhköiltä, itsestäänselviltä. Halusin oppia ja löytää itse. Ja Itsen. Tämä tunne onkin säilynyt noista päivistä saakka, halu löytää uutta itsestä. Muiden suosiollisella avustuksella tietenkin!

Nyt, tänä maailman aikana oppiminen onkin sitten moninkertaistunut, informaatiota kaikennäköisistä henkisistä asioista (vai pitäisikö sanoa vain tärkeistä asioista) suorastaan pursuaa ovista ja ikkunoista. Silti olen varma, että kaikki hyödyllinen ja mahdollinen tieto löytyy itsestä, ikiomista Luojan muistipankeista. Koko ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden tieto on minun käytettävissäni, loistojuttu! Myös tämä kanssaluoja-ajatus soittaa kauniin soinnun olemuksessani, luenkin juuri tällä hetkellä Saint Germainin Alkemian opintoja-kirjasta, jossa muun muassa USKO omaan jumaluuteen ja kaikkeuden rakastavaan tukeen nostetaan tärkeäksi pointiksi matkallamme planetaariseen ylösnousemukseen.

Määränpääni on nauttia elämästä ja sen ihmeistä täysin siemauksin, nupit kaakkoon ja kupit kukkuralleen. Mitä tahansa seuraavaksi tapahtuukin, on hyvä.

Ja monikakson, tuntuisi siltä, että kaikkeus on jälleen ottanut sinua kädestä kiinni ja johdattaa sinua pois peloista lopullisesti. Rakkaus on vastaus. Nuo energiat, joita tunnet, ovat olemassa sinua varten, jotta huomaisit ettei ole pelättävää. Rakasta tätä oppituntia ja huomaat siirtyväsi eteenpäin.

Juuh, nimenomaan halusin tietää enemmän näiden lukujen ja Gnostin suhteesta, mutta tulihan tuossakin taas uutta ajateltavaa kourallinen. Valon laittama linkkikin näyttää erittäin mielenkiintoiselta, kiitos.

Mahtavia puolia löytyi luvusta 47, Gnostiin ja lukuihin liittyen minulla olisi toinen kysymys, nimittäin Gnost ja 13 (nyt ehkä ennemmin 31). Ilmiselvät yhteydet tajuan itsekin (vaikkapa 3+1=4  ), mutta olisiko jollain rakkaalla ihmisellä lisää tietoa näiden lukujen suhteista?

Olen omassa elämässäni kiinnittänyt enemmän ja enemmän huomiota synkronismiin, sitä kun oikein tuputetaan esimerkiksi juuri lukujen muodossa. Todella "suuri" esimerkki: luin Saint Germainin Standardi-vihkimyksen ja levitin käteni vastaanottamaan ja jakamaan energioita. Kun palailin takaisin, kaadoin kädelläni after sun-voidepullon ja se kopsahti kumolleen pöydälle. Nostin sen ja mitäs siinä lukikaan? 3i1. Ihmeellistä! 

Ensin näen kaikkien 22:den sakran loistavan ympärilläni satumaisessa moniulotteisessa tilassa (ikosadodekaedri?). Kahdeksikot, vissiin yksitoista kappaletta, kiertävät sakroja risteyskohdan ollessa sydämen salaisessa kammiossa. Olen tässä vähän aikaa ja tunnen kuinka täydellisyys läpäisee kaiken. Vuodatan rakkautta sydämestäni täyttämään koko "voimakenttäni". Sitten alan laajentaa tätä virtaavaa, tasapainoista kenttää ensin kattamaan taloni, sitten kaupunkini. Jos tässä kohtaa tulee visioita fyysisitä paikoista tai muista olennoista, pysähdyn hetkeksi vuodattamaan rakkautta ja Äiti Maan täydellisyyden matriisia tuolle paikalle tai olennolle. Sitten kenttä laajentuu käsittämään kotimaani ja pian koko maapallo on sateenkaaren väreissä välkehtivän kentän sisällä. Samaan tahtiin myös ruumiini värähtely nousee. Joskus päädyn ihan keskusuniversumiin asti. Kaikki on parhaiten. Rakkautta.