Aivan ihana tarina ja niin totta. Nykypäivänä suurin osa ihmisistä vaan valittaa ja suree aivan pikkuasioita. Miten ihanaa onkaan nousta aamulla ja huomata olevansa terve. Joskus voi väsyttää, mutta positiivisuudella päivästä tulee aivan mieletön. Hymy huuleen ja positiivisia letkautuksia ja voi huomata, että se jopa tarttuu. Ja miten vahva sielu Mikolla onkaan.

Oisko kuuhulluus väärä sana, voisin kutsua kuuta selkeyttäjäksi. Jotenkin tuntuu, että asiat selkeytyvät täydenkuun aikaan ja kuuta katsellessa kysymyksiinsä saa vastauksen. Kuun täyttyessä kuukauden keskeneräiset asiat tulevat päätepisteeseen ja on aika odottaa seuraavan kuunkierron haasteita. Jotenkin hämmästelen, kun keskustelen itsekseni, ja aivan kuin joku kertoisi vastauksen ja mieltä askarruttanut asia selviää..
Usein myös katson kuuta ja suorastaan imen siitä enerkiaa itseeni.

Itse aina pelänneenä tulevaa tajusin, että on ihan turha pelätä; sehän on vain epävarmuutta itsessämme. Nautitaan jokaisesta päivästä joka eteemme tulee ja olkaamme positiivisiä. Siitä kasvaa vain hyvää..

Hei Sirpa. Minäkin kalanainen ja MIKSI-sana useasti nyt esillä. En oikein tiedä hajoanko vai nousenko. Luotan myös intuitiooni, mikä tuntuu nyt kiusaavan minua oikein urakalla. Miljoona triljoonaa lausetta ja kysymystä kulkee päässäni sikin sokin, joukossa paljon uskoa ja suurimpana pelko.. Siltikin jaksaa elää, mutta miten se onkin vaikeaa. Ikuisena romantikkona tässä julmassa maailmassa on mieletön haaste, johon yritän uskaltaa sukeltaa ja pysyä pystyssä.