Myös minua nuo rituaalit tökkii; ei vaan tunnu missään ja kun kyseenalaistaa vika on aina itsessään. Tulee mieleen aivopesu ja ryhmäpainekin tuntuu olevan aika kova.

Mikä sitten saa jotkut ihmiset hurahtamaan ja noudattamaan sääntöjä ja oppeja kirjaimellisesti? Jos kyseessä olisi viisaus, toimisivat rituaalit yms työkalut ilman uskoa. Aina verrataan luonnon lakeihin mm. painovoimaan - eli se toimii vaikkei uskoisikaan - mutta miksi sitten kabbalan viisauden eivät toimi yhtä itsestäänselvästi? Siksi varmaankin etteivät ne ole luonnonlakeja tai absoluuttisia totuuksia.

Onko jollain kokemusta kabbalasta tai kabbala Centeristä? Puhuvat viisaudesta, mutta vaikuttaa kuitenkin uskonnoltaa, jopa lahkolta. Eniten häiritsee hierarkia/henkilöpalvonta ja rahalahjoitukset. Ja googlaamalla löytyy ikäviä juttuja oikeudenkäynneistä kuten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja rahan huijaamisesta.

Joukossa on varmasti oppineita ja hyviä ihmisiä. Ja se vanha viisaus lienee aitoa, mutta entä se kaikki kuorrutus siinä ympärillä? Jotenkin tuntuu, että opit ja uskonnot kuuluvat vanhaan pelkoenergiaan eikä niille enää olisi niin paljon tarvetta.

Näin unen pari vuoden takaisesta ihastuksestani. Vaikka ihastuminen oli molemminpuolista, torjui hän minut kuitenkin.
Unessa halasimme ja hän sanoi minulle kolme kertaa "minä rakastan sinua".

Jos hän olisi sanonut sen vain kerran, uni olisi ollut merkityksetön. Mitä tuo kolme kertaa merkitsee?

Hei,

olen useana yönä herännyt neljän aikaan ja valvonut kuuteen saakka. Sitten olen noussut ylös tai jatkanut uniani.
Muistelen lukeneeni, että kellonajoilla on jokin tietty merkitys tai viesti henkimaailmasta. Mikähän se olisi tai mistä
saisi asiaan liittyen enemmän tietoa?

Jadex

Tänään en tehnyt mitään. Oli hyvä päivä.

Olin menossa töitten jälkeen puistoon hengailee. Siellä ei ole penkkejä ja harmittelin, etten ottanut pyyhettä mukaan.
Matkalla kävin kaupassa ja siellä kassan vieressä oli vinopino istuinalustoja ja teksti "ota mukaan piknikille".

 

ei kai se mikään tulkinta ollut vaan kysymys sinulle. jos olisit itse tekemässä kuolemaa, kaipaisitko siihen vierellesi täysin päinvastaisen ajatusmaailman omaavan ihmisen kertomaan hänen omista uskomuksistaan, sinun tapauksestasi esim. ateistin?

Kaipaisin vierelleni todellisen ystävän, joka voisi kertoa oman näkemyksensä avoimesti ja rehellisesti,
mikä ikinä se onkaan. Ei erilaisten ajatusten vaihto käännyttämistä ole - parhaimmillaan se voi olla
hyvinkin hedelmällistä keskustelua.

 Sinikiviuhko; aika yksiuloitteinen tuo sinun tulkintasi ja kommenttisi.

Ind1; vähän samoilla linjoilla. Jos kuoleva on peloissaan, ehkä häntä voisi lohduttaa ja hänen
mieltänsä avartaa esim. ajatuksella jälleennäkemisestämme -tai muitten rakkaitten tapaamisesta kuoleman jälkeen.

Eihän tähän "oikeaa" vastausta ole, sitä mennään tilanteen ja tilanteessa olevien ehdoilla.

Mielenkiintoista keskustelua, kiitos siitä!

Palaan vielä alkuun ja kysyn kuinka haluaisitte itse tulla lohdutetuksi/kohdelluksi
perheenne ja ystävienne taholta, jos tietäisitte kuolevanne lähiaikoina?

Mitä kuoleman hetkellä tapahtuu? Entä sen jälkeen?

Kuinka tukisitte kuolevaa henkilöä, jonka ajatusmaailma poikkeaa omastanne täysin? Jos kuoleva ei usko
kuolemanjälkeiseen elämään, kannattaako siitä yrittää puhua hänelle? Vai tukeako häntä hänen omien
uskomustensa mukaan?

Minä uskon valoon, tunneliin, läheisten vastaantulemiseen, ylitsevuotavaan rakkauteen, kauniiseen musiikkiin,
kauniisiin väreihin....

Olen kuullut tarinan, että lähestyessämme kuolemanporttia, korkea-arvoinen enkeli kysyy meiltä kaksi kysymystä:
"mitä olet oppinut" ja "miten olet auttanut muita". Noita kysymyksiä kun miettii, minä ainakin tunnen häpeää,
laiskuutta, itsekkyyttä.... ja yritän taas kerran aloittaa uuden, paremman arjen.

TV1:ltä tulee mielenkiintoinen sarja liittyen kuolemaan, muistaakseni nimeltään Mielen salattu voima.

Suomalaisille rehellisyys on tärkeämpää kuin monille muille kansallisuuksille. Myöskään tyhjää puhetta (small talk)
suomalaiset eivät paljoa harrasta, mikä mielestäni liittyy myös rehellisyyteen (let´s have lunch).

Kiitos VanillaHeart  

Ehkä se sitten on niin, että tyhmään kysymykseen saa tyhmän vastuksen...

Eletään ja katsotaan mitä tapahtuu.

Jadex

Mutta ole myös varuillasi, ettet tuhlaa kohtuuttomasti aikaasi häneen. Voi olla, että hän tarvitsee hieman aikaa
tai sitten mikään aika ei riitä, jos lapset siis ovat jo aikuisia. Ehkä olet hänelle tärkeä, ehkä vaan hetken viihdyke
ennen sen "oikean" kohtaamista. Jos jo nyt epäilet, ehkä hän ei rakasta sinua niin paljoa, kuin ansaitsisit tai
haluaisit.

Anteeksi raadollinen kommenttini.

heips,

1. Lähdenkö maailmanympärimatkalle?
2. Voitanko lotossa päävoiton?
3. Menenkö naimisiin?

Eihän sitä koskaan tiedä... 

Syitähän voi olla monia, mutta esimerkiksi lupaavasti alkaneet parisuhteet loppuvat muutaman kuukauden kuluttua.
Myös vakituisen työn saaminen tuntuu olevan kohdallani mahdotonta, moninaisista yrityksistä huolimatta. Monta
vuotta (vuosikymmnetä) elämä on junnannut paikallaan, eikä eteenpäin tunnu pääsevän sitten millään. Myös merkityksellisen
elämän löytäminen on haasteellista. Ikävintä on tunne, että elämä jää elämättä.

Varmaan suurin syy on omassa päässä, mutta ajatusten muuttaminen ja muokkaaminen esim. affirmaatioiden
avulla ei ole paljoa auttanut. Olen myös yrittänyt toimia uusilla tavoilla tietoisesti. En ole mielestäni ajatuksiltani
negatiivinen tai asennevammainen. Ystäviä ja tuttuja on paljon ja mielestäni omaan hyvän maalaisjärjen ja monia
tietoja ja taitoja. Koulutusta ja tutkintokin on.

Ehkä se on kirous, ehkä karma? Vai enkö vaan osaa elää näiden elämän "sääntöjen" mukaan?