Näytä kirjoitukset
Itse olen harrastanut meditointia yli kolmekymmentä vuotta, ja olen välillä meditoinnissa saanut voimakkaita "kokemuksia" ja toisinaan taas vähemmän voimakkaita. Omasta puolestani en yritä hirvittävästi pohdiskella kokemuksia tai tuntemuksia, koska ne yksinkertaisesti vaan tulevat ja menevät. Ajan myötä moni kokemus selviää aivan kuin itsestään, kunhan antaa aikaa maailmankaikkeudelle. Se kyllä kertoo aikanaan, mitä mikin kokemus oli minulle määrä opettaa. Yleensä kokemukset ilmestyvät juuri silloin, kun niitä eniten tarvitsen ja ne ratkeavat myös silloin, kun pystyn vastaanottamaan opetuksen sisällön. Tietenkin on asioita, mihin voin keskittyä meditoinnissani tyhjyyden sijasta. Käytän tästä sanaa mietiskeleminen. Voin mietiskellä jumaluutta, rakkautta, anteeksiantoa, ystävyyttä, onnea jne. ja jossain vaiheessa nämä asiat aivan kuin aukenevat minulle syvemmin, ja yltävät tietoisuuden tasolle. Olen aivan varma, että jos aloitat mietiskelemisen asiasta "henkioppaat", asia tulee sinulle myös selviämään jossain vaiheessa. Mutta se täytyy muistaa, että meditoinnissa/mietiskelyssä ei olla yhteydessä "aikaan". Aikaa ei ole olemassa ja mitään ei voi nopeuttaa. Muuta mahdollisuutta ei ole, kuin olla avoin ja vastaanottavainen, niin asiat selviävät tietoisuutesi tasolla, välillä hitaasti, välillä nopeammin ja monesti pitkällisen kärsivällisyyden kautta.
Rakkautta Sinulle!
