1) Jos vesimies muuttuu vältteleväksi ja torjuvaksi, niin mistä tietää onko kyse ihastumisesta vai siitä että häntä ei oikeasti kiinnosta? Toisin sanoen miten toimitte silloin eri tavalla, kun haluatte viestittää että ei kiinnosta?
Yritän vältellä, näyttää pienillä eleillä kohteliaasti ettei kiinnosta. Juttelen kaverillisesti. Jos se ei millään tehoa täytyy olla ikävempi. Valitettavasti välttelen myös ihastuksen kohteita koska jännitän heidän seuraansa niin kovasti!
2) Millaiset lähestymistavat saavat teidät muuttumaan torjuviksi noin niinkuin negatiivisessa mielessä?
Lipevät, tai todella epävarmat itsensä ja ajatuksensa myyjät. Liika myötäilevyys tai takertuminen on inhottavaa.
3) Oletteko ihastuneet ollessanne varattuja? Ja jos näin käy, niin miten käsittelette tunteitanne ja näytätte niitä ulospäin tuossa elämäntilanteessa verrattuna sinkkuaikoihin?
Yritän olla näyttämättä puoliskolle. Olen ehkä enemmän omissa päiväunelmissani ja odotan, että ne menee ohi. Olen aina ollut herkästi ja voimakkaasti ihastuvaa sorttia enkä voi ihastuksilleni mitään. Jos ihastuksen kohde on osoittanut kiinnostuksensa minua kohtaan, esitän tällekin välinpitämätöntä. Vaikka sisälläni roihuaisikin, nautin tunteista itsekseni. Ystäville ehkä uskallan kertoa. Sinkkuaikoina vastasin silmäkontaktiin jos en aluksi muuta uskaltanut.
4) Onko teillä tapana "lyödä korttinne pöytään" jossain vaiheessa oma-aloitteisesti?
Kyllä, jos on saanut jonkin verran vastakaikua myös toiselta. Hyvin usein se olen ollut juuri minä joka on joutunut tekemään ison ratkaisevan askeleen miesten suhteen. Muuten olisi jäänyt harmittamaan. Tykkäsin myös siitä jännityksestä mikä toisen reaktio tulee olemaan.
Flirttailusta en tiedä mitään. Hermoilusta huolimatta olen yrittänyt olla vain oma itseni ja se on riittänyt, tai ollut riittämättä.
