Oma käsitykseni asiasta (ja se on vielä niin kovin suppea..
), että kuoltuamme saamme tietoomme totuuden elämiemme tekemisistä, ja sen mukaan valitsemme seuraavan elämämme.
Mun mielestä karma-asioissakin on mahdollista ottaa takapakkia, koska eihän kaikki meistä kuitenkaan syntyessään ja elämän edetessä tiedä mikä se alkuperäinen suunnitelma on ollut, ellei omaa sitä poikkeuksellista tietoisuutta tai valveutuneita kasvattajia.
Täytyy myös muistaa, että karmallista on myös se, että valitsemme vanhempamme itse, eli me opimme heiltä ja meidät on tarkoitettu heidän lapsikseen, koska MYÖS heillä on tarkoitus oppia meiltä - lapsiltaan. Ihan lähipiirissä on hyvä esimerkki vanhemmista, jotka ovat pyrkineet jatkuvasti kontrolloimaan lapsensa (nyt jo aikuisen) elämää. Tämä jälkikasvu ihan tietämättään toimii jo "asiaan kuuluvalla tavalla" ts. "näyttää" mikä enää EI TOIMI, opettaa suvaitsevaisuutta sekä ravistelee vanhoja ajatusmalleja.
On varmasti ihan tutun tuntuinen kaava kaikissa vanhempi-lapsi-suhteissa, mutta kun välillä olen miettinyt, miksi juuri nämä vanhemmat ovat saaneet tällaisen lapsen, joka kaikinpuolin on kaikkea sitä vastaan, mitä heidän arvonsa edustavat, ei voi tulla kuin tulokseen; Tehtävä on opettaa! Eikä jyrkkiin mielipiteisiin oikeastaan voi reagoida kuin voimakkaasti!
Leonilla oli hyvä pointti tossa, että Paris on tullut oppimaan läksynsä materian kautta! Kuka kumma oikeasti haluaa olla kadehdittu ja sen myötä itsekeskeinen.
Ritva Fagerström kirjoitti näistä "automaationa" kirjassaan Portti kuoleman jälkeen. (Muistaakseni
)
HYVÄÄ KARMAA KAIKILLE TOIVOTTAEN; AMMUUUU.....
Hyviä mielipiteitä! :
(Lilli, tulit mieleen, kun sulla on tota tietoa omasta menneisyydestä enemmänkin! Meinasin jo alkaa huhuilemaan!
)
Näytä kirjoitukset
Leijonassa 
ja vielä 
oinaassa 6. huoneessa. Kutosessa myös laskusolmu, josta vanhalla foorumilla jo narisinkin.
:
