Itse  olen ottanut tämän elämän, siihen tulevat tapahtumat ja astrologisesti tulevat transiitit, oli ne sitten näistä isommista, elämää suuremmassa määrin muuttavista Uranuksen, Saturnuksen, Pluton tai Neptunuksen, kokemuksena joita tarvitsen.
Asioita, tapahtumia ja kokemuksia joita tulee eteeni sen takia, että voin kasvaa ihmisenä.
Jos minulta puuttuu ”järjellinen pitkäntähtäimen” toiminta, Saturnus tuo sen jollain tapaa ja palauttaa maan pinnalle ( olen silloin tarvinnut sitä) jos taas olen liian jäykkä ja kaavoihin kangistunut, Uranus  rohkaisee vapautumaan ja olemaan välittämättä sovinnaisuussäännöistä, Neptunus herkistää ja antaa toiveet jos elämä potkii, Pluto poistaa sen mitä en enää tarvitse.
Aika lyhyen ajan sisällä on ollut paljon ns. vaikeita transiitteja, mm.      ,  ,  jne..mutta olen katsonut itseäni kuin ulkopuolinen, miettinyt elämääni  ja todennut nauraen että just tuo ihminen ( minä) saa sen mitä tarvitseekin.
Mikään transiitti ei ole vaikea, kun sen ottaa haasteena vain ajatellen, että se on  omaksi parhaakseen ja sitä se loppujen lopuksi onkin. Myös ne hetkittäiset vaikeat asiat.

Heh  ;)Jatkuu myöhemmin, nyt alkaa Juhannus ja sen jälkeen lomaa 4 viikkoa  

Eikä se elämän pitäisi olla kiinni hallituksesta..ne tekee, mitä tekee ja toimii kuten toimii. Itse pitää olla vastuussa omasta elämästä ja tehdä siitä näköisensä, riippumatta muista, loukkaamatta muita. Suomi on kuitenkin pieni, maapallokin on pieni...ja joskus on vain otettava se kanta, että onkin vain Minä ja minun elämä tämän suuruuden keskellä...suhteellistettava se kokonaisuuteen ja yritettävä hallita sitä pientä osaansa.

Oikein ihanan nautittavaa lomaa, elä, kuten haluat sisimmässi ja tee asioita joista tykkäät, kukaan muu ei tee niitä puolestasi!

Mutta jos huomenna tulis lähtö, niin omasta mielestä homma on selvä eikä juuri mitään jäis hampaankoloon. Rauhallisella ja hyvällä fiiliksellä mennään. Mites muut?

Jos tämä loppuu, niin loppuu...
Turha sitä on surra tai miettiä etukäteen...huomisesta ei tiedä...
Tulee mikä tulee tai ei tule.

Sataa tai paistaa...et voi sille mitään...
muuta kuin parhaimmillaan
asennoitua ottamaan sen vastaan elämään kuuluvana hyvänä asiana.
 

Aah Jippii!
..mutta ainahan hyvää maailmanlopun odotusta kannattaa juhlia.

 
Just!

Niin ja tarkoitukseni ei ole oma kannanottoni asiaan vaan mielenkiintoni toisten ihmisten ajatusmaailman sisältöön.

En ole ollut tietoinenkaan, että piiskaleikit olisi luokiteltu sairaudeksi ?!?!
Vaikka ihmiskunnasta nyt uskoo että harmaasta massasta poikkeavat luokitellaan sairaiksi.


Samaa mieltä että testosteronia voi kanavoida luoviin ja iloisiin juttuihin.

/quote]

-”Miten niin varastaminen, kivun toiselle tuottaminen, toisen pahoinpitely tai raiskaus on väärin?”
-"Ruoskin ja tein kipua toiselle, se halusi...Mikä siinä on väärin?"
- En tiennytkään - olen syytön, sanoo suurin osa vangeista.
 Heille osalle se on ollut luonnollista.
-Minä haluan, minun aggressioni haluavat ruoskia toisia …haluan purkaa omia testosteronipurkauksiani toisiin.

Vaikka kuinka haluaa ja ymmärtää äärilaitoja, pitääkö kaikki vain hyväksyä?
Missä on suvaitsevaisuuden rajasi?

Hih...mieki odotan, että joku keksii pillerin, jonka aamuisin ottamalla laihtuu halutun määrän. Ei ruokavalio muutoksia, ei liikunnanlisäystä.

 

Niin ja Ei sivuvaikutuksia.
 

Kuinka viriili sitä on ollutkaan ja kuinka väsynyt sitä voi olla! 

Kai sekin kaikki on skorpionia, mutia myöten välillä kahlata ja sitten ei taivas ole rajana! 

Kuin Feniks lintu tuhkasta nousee...
käy syöverit, mutta siivet kantaa.

En sitten tiedä onko mulla tai mun ajatuksilla ollut mitään vaikutusta, mutta eräällä naisella kasvoi rinnat yhdellä kuppikoolla isommaksi.. no mutta milläpäs sitä taaskaan voi todistaa mitenkään vaikka uskonkin sen täysin olevan mahdollista.

Me täällä tyttöporukkalla ajatukset suunnataan
(öh, äh..jotain omaa tyhmää energiaa
)
-erään miehen aivojen älykkyysosamäärän suurentamisen,
edes yhdellä pykälällä,
tosin,
kuten sanoitkin,

tuskin mahdollista.
 
 

Täydellistä laihkarikeinoa odotellessa... Eipä sillä, en jaksa repiä ressiä kehostani ja sen muodoista.

Varmaan se lihaskunto ois tärkeämpi muutenkin kuin kurvit. Mukavuuskysymyshän taitaa tämäkin olla.

*A*

Hih...mieki odotan, että joku keksii pillerin, jonka aamuisin ottamalla laihtuu halutun määrän. Ei ruokavalio muutoksia, ei liikunnanlisäystä.

Itsekkin aloitin karppaamisen vain kokeilunhalusta...voinko sitten paremmin? Pääsenkö pois kiristävistä vaatteista ja yleisestä lässähtäneestä olosta?
Enkä ota stressiä. Jos ottaisin, saisin kuitenkin vatsaani ongelman...mahahaavan.

Tärkeimmäksi olen kokenut oman hyvän olon, pirteyden ja jaksamisen,
tulkoon se sitten,
mitä kautta tulee.

Jaa, minusta tuo 'sanoista välittyvä energia' on kyllä ihan yksinkertaisesti lukijan oma tulkinta lukemastaan tekstistä. Ja siihen voi sisältyä sitten niitä ajatuksia siitä luetusta tekstistä, joka tuottaa lukijalle tunteita. Ja lukija on itse vastuussa tulkinnastaan, ajatuksistaan ja tunteistaan.

Tunteethan ovat energiaa, eli siinä mielessä olet oikeassa, mutta se energia ei tule siitä tekstistä, vaan siitä mitä lukija tekstistä ajattelee. Lukija tuottaa itse tuon energian. Minun kantani on se, että se syntyy lukijan omassa päässä/kehossa. Ja kaksi eri ihmistä voi kokea saman tekstin täysin vastakkaisilla tavoilla.

Ylläolevasta olen täysin samaa mieltä.

Ottamatta itse reiki-kysymykseen kantaa, kun en tunne asiaa ollenkaan,
kerron vain, miten minä olen ymmärtänyt sen, mitä aiemmin joku kysyi..
Eli miten koetaan tässä ketjussa olleita energioita..( Höh..kysyikö joku edes?  )

Minä itse tykkään kun asioita pohditaan monelta kannalta, eri ihmisten näkökulmista.
Yksi ajattelee näin, toinen noin.
Toinen on järkevä, eikä sekoita tunteita asiaan, vaan keskustelee vain ns.asiasta.
Toinen kokee asiat paljon enemmän tunteella...mielikuvat muokkautuvat omien kokemuksien pohjalta,
eivät faktasta luetusta tiedosta.
Toinen voi vetää tunnistettuja oppi-isiä ajatelmiensa tueksi, toinen pohtii päässään, miten itse kokee.

Me ihmiset olemme niin erilaisia ja meidän mielipiteemme syntyvät niin monista asioista, joita olemme jo perussyntymässä, kasvatuksessa ja eletyssä elämässä saanet.
Ei niitä kukaan voi toiselta tyrmätä tai halveksia. Ei voi olla toiselle oikeaa tai väärää, toisen näkökulmasta.

Keskustella ja väitelläkkin saa...silloin voi oppia näkemään myös toisenlaisen katsontakannan.
 Oppii ymmärtämään erilaisia ihmisiä kuin itse on.

Suklaahimo on tosin kadonnut jonnekin, omituista  Kun suklaa on aina ollut mun suurta herkkua...

Mulla sama homma,
entinen suurin herkkuni...Ah..suklaata...saattoi mennä koko Fazerin sininen kerralla...
Nytkin vielä ajoittain syön..n. kerran kuukaudessa , mihinkähän liittynee  ?
Mutta jännä juttu, että olen vaihtanut sen valkoiseen suklaahan...

Mä syön mahdollisuuksien mukaan töissä ja koulussa, eli jos ruokana on esim. lihapullia, kalaa tai kanaa, niin sitten syön työpaikkaruokaa, jätän riisin/perunan/pastan ottamatta ja tilalle runsaasti vihreää salaattia. Jos taas ruokana on jotain vuokaruokaa, joka sisältää em., niin sitten omat eväät. Omina eväinä usein on jotain kasvisgratiinia tai salaattia, joka sisältää myös lihaa.

Periaate on joo lihaa, kalaa ja kasviksia. Rasvaa tilalle, kun hiilarit jätetään pois, muuten olotila on varmasti nuhjuinen ja tunkkainen

Mulla ollut sama linja.
Perunat, riisit , makaroonit, pastan jätän pois,
otan vain lihan, kalan tai kanan salaatilla.
Raejuustoa ja rahkaa syön paljon välipaloilksi.
Sokeri ja vaaleat vehnäjauhot kokonaan pois.

Kaveri laihtui muutamassa kuukaudessa tuolla ruokavaliolla 12 kg ja pitänyt toista vuotta painonsa, vaikka joskus suokin itselleen herkkuhetkensä.
Itse olin alussa tosi tiukkalinajinen karppaaja, mutta olen suonut itselleni näitä herkkupäiviäkin ( tarkoittaa karkkeja ja harvoin tuore pulla) enkä haluakkaan elää niin, ettenkö koskaan saisi syödä mielitekojani.

Peruna, riisi,makarooni ja vaalea leipä ovat kuitenkin jääneet kokonaan pois. Eikä niitä tee edes ikinä mieli.

Ehkä meistä moni mieltää tuon henkisen tien erilailla, mitä se pitää sisällään ja mitä se todella merkitsee sitä kulkea. Meillä jokaisella varmaan on omat henkiset ihanteet johon kohti pyrimme kulkemaan ja oppimaan, toisilla tuo rima ei välttämättä ole niin korkea vaan hyväksyvät ja tiedostavat sen itsessään että ovat melko vaikeita saavuttaa, toki ne voi saavuttaa hetkellisesti mutta pysyvästi on kait se mihin pyritään. Mielestäni se on monien elämien taival, yhdessä elämässä sitä ottaa oppimääräksi joitain asioita ja taas seuraavassa elämässä jatkaa muiden opintojen kanssa. Sen takia meistä kaikista ei välttämättä tule energiahoitajia tai muuten mukana vaikuttamassa henkisellä alalla, vaan osa ihmisistä vaikuttaa siellä omassa elämässä niitä asioita.
Toki meillekin, henkisen tien kulkijoille pitää antaa aika paljonkin anteeksi, jokainen meistä on taipuvainen erehtymään ja tekemään asioita jotka eivät välttämättä täytä mitkään korkeat ihanteet. Mutta omasta mielestäni se riittää että on halua oppia tuntemaan itsensä ja on halukas oppia kesyttämään alempi luontonsa ja pyrkiä kohti tasapainoa, se miten hyvin ja paljon siinä onnistutaan riippu paljon varmasti karmasta mutta myös elämän muista asioista, kuten perhe, työ ja ihmissuhteet.

Muoks. Karuna kerkesikin tuossa välissä kommentoidan yhtä juttua mutta tämä oli siis jatkoa Rovatarin kirjoitukseen.

Mieki ajattelen näin, että jokainen elää sitä kehitysvaihettaan, mikä on itselleen silloin tärkeä.
Ei sitä pysty ymmärtämään heitä, jotka elävät jossain janalla " Äiti amman/ Nelson Mandela" tai muu henkilö joka jakaa kaiken itsestään muille, jos itse on vasta oppimisasteella itsensä kanssa.
Mitä sitten voi tehdä...
yrittää päästä vihasta, katkeruudesta ja kaikista toista ihmisistä kielteisesti ajattevista tunteista , puhumattakaan teoista..
ja jos ei niistäkään pääse,
nin hyväksyy itsensä vajavaisena...ja yrittää kehittyä.
Tekee parhaansa ja edes yrittää.
Meistä tuskin kukaan elää niinkuin se " hieno ihminen", mutta niin kauan kuin ei elä, voitko tuomita toista.
Antaa jokaisen kulkea omaa polkuaan...toiset omalla tavallaan toiset toisin,
mutta kukaan ei ole toistaan parempi.
Muurahaispesän kuhertajia me ollaan jonkun suuremman silmissä,
niinkuin muurahaiset meidän silmissä.

Eikö se ole sama homma kaikissa muissakin asioissa, että se tieto täytyy itse jostain aina etsiä?
Niin minä sen olen käsittänyt ainakin.
Miksi me sitten käydään kouluakaan, jos meidän olisi tarkoitus tietää jo valmiiksi kaikki jutut etukäteen?
Vaikken nykymuotoista koulunkäyntiä ole koskaan kannattanutkaan, mutta tiedon janoaminen ja sen tuputtaminen ja sellainen pakkosyöttäminen on kaksi aivan eri asiaa. :

(Heh! Kerrankin sain ajatukseni laitettua lyhyen ytimekkääseen muotoon! )

Hm.. paljonko saat vaikuttaa siihen, mitä sulle oppina syötetään?
Kyllä paljolti sulle syötetään se, mitä yhteiskunnassa oppina tarvitaan
jotta sinusta saadaan kelvollinen veronmaksaja.
Alle kouluikäinen lapsi tuskin saa oppia juuri sitä, mitä haluaa.
Jokainen sitten kiinnostuu siitä, mistä kiinnostuu tai jää...

Mikä se sitten on oppimisen tarkoitus?
Ei kai se, mikä jo jossain vaistolla on tiedostamattomissa, mutta tietona...
vaan käytäntö?
Miten sovellat sen?