Jospa Zajon on ollut hautausurakoitsija, kuolinsyytutkija, tai orpo, joka on nähnyt vähän liikaa ja liian nuorena. Wanhat traumat tai karmeudet on siirtyneet käsittelemättöminä sitten tähän elämään. Ei sen tarvi sen kummempaa olla.

Voisitko antaa solmun avautua itsekseen? Jos yrität liikaa ratkaista asioita, pelaat mielesi kanssa. Jos luotat, että tietoisempi puoli sielustasi hoitaa homman ja vieläpä erittäin helposti ja suurella talentilla, sinulle jää tehtäväksi luottaa ja avautua muutokselle. Anna itsellesi tilaa toimia, äläkä räpellä ja sotke asioita.  Liika yrittäminen on aika varma tapa sössiä yhteys korkeimpaan itseensä. Se ei tarkoita, että olisitte erossa. Se tarkoittaa vain, että käännät selkäsi itsellesi, etkä kuuntele. Silloin koitat ratkoa asiat mielen avulla, laput silmillä ja tulpat korvissa. Lakkaa yrittämästä! Ja ala olemaan. 

Joskus asiat eivät etene. Silloin niiden voi antaa muhia. Ne etenevät sitten kun on aika edetä. Jos tyhjäkäyntiaikana koittaa itse kovasti ratkoa asioita ja "edistää" niitä, tulee helposti seinä vastaan. Sitten turhautuu ja ahdistuu ja tuntuu, että tilanne menee vain enemmän solmuun. Mitä voit tehdä solmukohdassa? Mieti, mikä olisi paras mahdollinen lopputulos? Mikä saisi sydämesi hihkumaan ilosta? Päätä ne asiat ja anna sitten asioiden alkaa tapahtua. Mutta pidä katse toivotussa lopputuloksessa.

Sinun ei tarvitse tietää, miten pääset paikasta A paikkaan B. Riittää, että haluat mennä paikasta A paikkaan B ja pysyt päätöksessäsi. Loppu hoituu kun annat asioiden hoitua.

Jos Tarottien kanssa on solmussa, voisiko se johtua siitä, että turvaudut niihin ehkä liikaa ja siten unohdat sen saman tiedon olevan sinussa itsessäsi. Tarottien avulla voi kommunikoida sielunsa kanssa. Olisiko nyt aika katsoa asioita ilman Tarotteja? Jättää apupyörät nurkkaan ja opetella ajamaan pyörää ilman niitä? Oletko jo valmis kaivamaan tiedon suoraan sisältäsi, ilman apuvälineitä? 

Kuulen välillä, juuri kun olen nukahtanut, jonkun kuiskaavan nimeni. Havahdun taas hetkeksi, ennen kuin nukahdan uudelleen. Viime yönä joku miesääni sanoi nimeni kesken unieni. En herännyt, vaan jatkoin unien näkemistä. Samalla tiedostin, että kuulin nimeni vaikka olin unessa. Olin siis tietoinen nukkumisestani. 

Minkä kivi se on?

MinttuMari: Tinasta näkyy mun mielestä ihan selkeä naishahmo, jonkinlaisen korkean pöydän ääressä. Myyntitiski? Mutta siinä oli jotain käsillä tehtävää, ei niinkään baaritiskin kaltaista anniskeltavaa.  Enemmän sydämen ilon kautta tekemistä kuin "raatamista". Hyvä fiilis. 


Tein poikkeuksellisesti tarotit itselleni joulun aikaan, enkä uutena vuotena. Tuli niin vahvat kuviot ja syvä tunne isosta ja mullistavasta harppauksesta, etten tarvinnut "lisäkortteja" uutena vuotena vain huvin ja tavan vuoksi. Yleensä teen itselleni uuden vuoden pöydän ja minulla on siihen oma kaava, kelttiläisen ristin mukaelma, mutta vain 7 kortilla.
Aivan huikea vuosi on tulossa. Vaikka ulkoinen voi näyttää todella epävarmalta, sisäinen varmuus pitää minut kurssissa kun vain päätän pysyä. Ja niin olen päättänyt.

Luin juuri Luxoniasta alla olevan tekstin. Tuntui aivan uskomattomalta, että joku toinenkin on kokenut kuluneen joulun juuri samoin kuin minä. Täsmälleen samoin, terveysongelmia lukuunottamatta. Sama fyysinen todellisuus ja sama henkinen kokemus aiheesta. Huippua! 

Onko meitä vielä lisää? Erilaisen joulukokemuksen saaneita?


"HAVAINTOTAPAMME MUUTTAMINEN SIITÄ, MITÄ PITÄISI OLLA
 
Kirjoittanut Jennifer Hoffman (enlighteninglife.com)
Uutiskirjeestä 25.12.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
Vaikka olen onnellisempi ja minulla on enemmän iloa ja rauhaa tänä joulunaikana kuin pitkään aikaan, se on ollut yksi epätavallisimmista pyhistä, minkä voin muistaa, ja jolloin olen tuntenut ajankohdan energiaa enkä paljon muuta.  Ja ensimäistä kertaa moneen vuoteen vietän joulua yksin, ilman perhettä tai lapsiani. En ole surullinen enkä yksinäinen, Täysin päinvastoin, olen itsekseni puhdistuakseni ja ollakseni tyyni, levätäkseni ja rentoutuakseni. Minulla on ollut stressaava ja vaikea vuosi vakavien terveysongelmien kera, jotka ovat viimeinkin ratkenneet, ja tarvitsen lepoa. Toisaalta en oikeastaan odottanut joulua sen materialismiin vuoksi, mutta se osoittautui parhaaksi jouluksi ikinä, vaikka se oli hyvin erilainen, kuin odotin.
 
Olin odottanut, että koristelisin paikkoja ja kävisin ostoksilla, mikä on normaalia tähän aikaan vuodesta, eikä mitään siitä tullut tehtyä. Minulla ei ole edes kuusta tänä vuonna, ei edes söpöä ja pientä vaaleanpunaista sädehtivää kuusta. En vain ajatellut sen esiin ottamista. Mutta olen laulanut joululauluja pari viikkoa joka päivä ja olen ollut täynnä joulumieltä, minkä jaan kaikkien tapaamieni ihmisten kanssa. Tämä on ollut upeaa aikaa minulle, vaikkei siinä mikään ole ollut sellaista, kuin pitäisi olla tai mitä pidettäisiin normaalina.
 
Jouluun voi liittyä niin paljon odotuksia, että se voi olla vaikeinta aikaa vuodesta monille, erityisesti niille jotka ovat yksin, ilman perhettä tai ystäviä. Se voi olla masentavaa ja onnetonta aikaa niille, jotka ajattelevat, että joulun olemiseksi aito, heillä täytyy olla ympärillä ihmisiä, jotka rakastavat heitä, heidän täytyy pitää hauskaa ja antaa lahjoja. Tämä on valitettavasti "photoshopattu" versio joulusta - useimmat ihmiset eivät vietä joulua niin.
 
Silloin kun tuomitsemme oman elämämme sen perusteella, miten ajattelemme asioiden pitävän olla, pohjustamme epäonnistumistamme ja laitamme liikkeelle ajatuksia, uskomuksia ja tunteita, jotka saavat vain olomme tuntumaan pahalta. "Pitäisi"-standardi on tavallisesti eri asia, mitä tapahtuu elämässämme, vaikkei voi olla mitään standardia, "yhtä kokoa" minkä mukaan kaikki elävät. Sitten kamppailemme, koska luulemme, ettemme ole normaali ja että elämässämme on jotain vikaa. Voimmeko olla sen ohjaama, mitä haluamme, ja selkeä aikomuksessamme, vertailematta itseämme toisiin, erityisesti silloin kun luulemme heidän olevan onnellisempia tai varakkaampia kuin me?
 
Vaikka sanomme voivamme, todellinen testi on joulun kaltaisina juhlapäivinä, joiden pitäisi suuntautua perheeseen, hauskanpitoon, hyvinvointiin, rakkauteen ja yhdessä nauttimiseen. Tämä laittaa kaikki aikomuksemme testiin ja joskus, parhaista aikeistamme huolimatta, annamme tunteiden viedä meiltä terän. Olemmeko valmis luomaan omat standardimme sen sijaan, että lankeamme uskomaan, että meissä on jotain vikaa, koska asiat eivät ole niin, kuin pitäisi olla, sen perusteella minkä meille on kerrottu olevan normaalia?
 
Mutta joulun 2013 tapahtumissa on toinenkin taso ja se on 3D-tietoisuuden sulautuminen 5D-tietoisuuteen, minkä vuoksi kaikki mikä on raskaasti suuntautunut 3D-tietoisuuteen, kuten jouluun liittyvä materialismi, ei yhtäkkiä enää viehätä eikä se vain kiinnosta. Mutta joulun toinen puoli mikä liittyy rauhaan, iloon, rakkauteen ja yhteyteen, tuntuu erittäin hyvältä. Itse asiassa vaikket olisikaan jouluhengessä, voit tuntea iloa ilman kuustakin tänä vuonna. (Näe hyvä puoli - jos et levitellyt kaikkia koristeita, sinun ei tarvitse kerätäkään niitä.) Tämä on uusi normaali ja se ennustaa siitä, mitä voimme odottaa 2014, mistä tulee haaste uskomuksillemme, miten asioiden pitäisi olla, ja se pyytää meitä luomaan oman versiomme ilosta, rauhasta, yltäkylläisyydestä, rakkaudesta ja jaetusta hyvästä.
 
Meillä kaikilla on tunne, että jotain tapahtuu, vaikkemme olekaan varma, mitä se on tai milloin se tulee. Olemme kaikki tietoisia odotuksen tunteesta ja sen tietämisestä, että jotain uutta on aivan nurkan takana. Se kaikki tapahtuu nyt, mutta tietääksemme sen, meidän on oltava hetkessä huolehtimatta, olemme liian myöhässä, liian aikaisessa, ettemme tee asioita oikein tai ole riittävän onnekas osallistuaksemme siihen. Ei ole mitään standardia emmekä voi ymmärtää väärin, kunhan luotamme omaan prosessiimme, uskomme ja tiedämme, että se mikä on oikein mielle, tapahtuu aina oikealla ja parhaalla tavalla. Muista, että jumalainen ajoitus toimii aina kaikessa ja vaaditaan kärsivällisyyttä näissä tilanteissa, koska kaiken olen oltava nyt linjassa. Anna siis kaiken asettua järjestykseen ja nauti siitä, mitä sinulle tapahtuu, miettimättä, pitäisikö sen olla noin vai teetkö väärin tai että kaikilla muilla on oikein tai paremmin kuin sinulla.
 
Hyvää joulua, onnellista joulunaikaa ja kiitos, että olet valo polullani, ja kiitos, että annat minun jakaa valoani matkallasi.
 
----------- "
http://www.luxonia.com/viestit/10-jennifer-hoffman/4186-25122013-havaintotapamme-muuttaminen-siitae-mitae-pitaeisi-olla

Onko lyijyttömiä kristallilaseja olemassa? En joisi astiasta, joka sisältää raskasmyrkkyä... Ei mulla muuta. 

INFJ

    Introvert(22%)  iNtuitive(38%)  Feeling(12%)  Judging(33%)

    You have slight preference of Introversion over Extraversion (22%)
    You have moderate preference of Intuition over Sensing (38%)
    You have slight preference of Feeling over Thinking (12%)
    You have moderate preference of Judging over Perceiving (33%)

Oli aika pelottavan kuvaava. Olen päätellyt olevani himppasen introvertti, vaikka tykkään olla (mukavassa) seurassa. Silloin en ole myöskään hiljaisimmasta päästä.  Olin siis oikeassa tuo "slight"in kanssa.

Jos joku psykologi olisi tehnyt tämän testin minulle ja sen jälkeen kertonut millainen persoonallisuuteni on, olisin epäillyt hänen tehneen astrologisen tulkinnan kartastani.  Ilmeisesti lanttulääkärit eivät ole ihan pilipalikamaa. Ne saattaa oikeasti tietääkin jotain ihmisistä. 

Saa. Clipperin kamomillatee. 

Oikaisen mutkat, käyttämällä ctrl + c:tä ja ctrl + v:tä. Itse kirjoitin tarinan, tavallaan. Ainakin tämä kroppa on sen kahteen kertaan kirjannut ylös. Ensin kynällä, myöhemmin koneella. 

http://sieluuntuminen.blogspot.fi/2013/06/lumoojanaisen-tarina.html


Mitä joulukalenterista löytyi tänään?

Sieluuntumisen opastaminen halukkaille (jossain vaiheessa).

Itseäni lainaten: halukkaille, ei todellakaan saarnaamalla tai hoputtamalla. Sellainen ei kuulu minulle (tai kenellekään muullekkaan), koska se on puuttumista yksilön vapaaseen tahtoon JA sielunsuunnitelmaan. Enemmänkin vertaistuki, mitä itse olisin aikoinaan kaivannut. Opas siten, että olen kulkenut sen tien (toki se jatkuu edelleen), voin antaa vinkkejä, valaa uskoa, tsempata. En kyllä ole mitään praktiikkaa perustamassa, tai muutenkaan ottamassa päätä pois pensaasta. Piilossa on mukavan turvallista.  Saa nähdä. Kyllä se selviää.

Sieluuntuminen (sielun ja mielen symbioosin vahvistaminen/harmonisoiminen, niin pitkälle kuin se suinkin on mahdollista, eli otetaan sielua enemmän esiin.  ) En tee meditaatioharjoituksia, tms. henkistä. Homma kulkee ihan vaan omalla painollaan, elämän edetessä ja haasteissa surffaillessa.
Sieluuntumisen opastaminen halukkaille (jossain vaiheessa).
Parin kirjan kirjoittaminen
Musta vähän tuntuu, että keräisin kokemusperäistä informaatiota ihmismielen reagointitavoista, ym. ihmisyydestä, jotta opin hyväksi sielunsuunnitelma-käsikirjoitusapulaiseksi. Siis sellaiseksi, joka esittelee inkarnoituvalle sielulle parhaat mahdolliset kehot, joista se valitsee sopivimman ja auttaa sieluja muistimarkkereiden sopimisessa, jne. Joku elämänsuunnittelija-sielu se oli tai sinnepäin. 

No eikö sielujen olis helpompaa olla inkarnoitumattomina?  Mikä täällä maapallolla muka on niin kiinnostavaa, että itseään tänne pitää tulla kiusaamaan? 
Käydä nyt täällä kärsimässä ja todeta, että ei enää ikinä

Voisiko asiaa verrata vaikka näin? Kummasta tulee paremmat kiksit: vuoristoratafilmin katsomisesta vai vuoristoradalla kurvailusta? Elämää ei vain voi kokea yhtä aidosti inkarnoitumatta, sillä sävärit vahvistuvat esimerkiksi näennäisestä kuolemanvaarasta. Tunteet kasvavat aivan hurjiin mittoihin (esim. menetykset), ja matka tuntemattomaan voi aiheuttaa kaikenlaisia olotiloja, joita sieluna rakkaudessa lilluessa ei vain voisi kokea. Eikä siinä rakkaudessa lillumisessakaan mitään vikaa ole. Mutta jos kaikki lilluisi rakkaudessa, elämä (Jumala) olisi aika yksipuolinen ja öh... tylsä. Jos tarujen paratiisi olisi aina läsnä ja ainoa mitä on, se alkaisi tuntua tyhjältä, koska sillä ei olisi vastakohtaa: kaikkea karmeeta ja ikävää. Vain jatkuvaa kesälomaa, kukkasia ja lämpöä. Booooriiiinngg. Sitä ei osaisi enää arvostaa.

Mutta, kun on tehnyt hyvän reissun, on kotiinviemisiksi mahtavia kokemuksia, henkistä pääomaa, uusia ystäviä, ihania persoonia, joiden kanssa sielu on ollut symbioosissa, eli uusia itsen olemuspuolia. Onnistumisia ja epäonnistumisia, mutta ennen kaikkea: kokemuksia.

Vaarallinen ja vaarallinen. Tavallaan tasapainoilen asian kanssa. Olen niin hemmetin taitava monessa asiassa, että välillä suorastaan haisen erinomaisuutta. Haluaisin piilotella asiaa, koska en halua haista erinomaiselta (se voi aiheuttaa epämukavuutta toisissa ihmisissä), mutta piilottelu ei ole oikea tie. Sitten toisaalta olen iloinen monitaituruudestani ja ylpeä siitä. Olenhan luonut tämän itse: olen antanut sielulleni ohjat, olen päästänyt sieluni mukaan tähän konkretiaan, joten minulla on käytettävissä sieluni tuhansien vuosien hiljainen tietotaito. Me olemme yhdessä ihan mielettömän hyvä tiimi. Minun ei kuulu pitää kynttilää vakan alla, vaan olla esimerkkinä siitä, millainen voi olla ihminen, joka on antanut sielulleen ohjat täysin ja totaalisesti. MUTTA... tässä tulee se vaarallinen tai tasapainoilua vaativa kohta...
Mieli voi ylpistyä, kuten lapsi, jolla on korttelin hienoin nukke. Ja sitä vältän viimeiseen asti. Tavallaan käyn jatkuvaa oikeudenkäyntiä sisälläni, kun mieleni tuo tarjottimella joitain ajatuksia, mitkä koitan parhaani mukaan "oikaista".

Esimerkki: Mieleni voi huomata olevansa jossain asiassa "parempi" muita kanssakulkijoita. Se tuntuu lähinnä ikävältä, koska kun huomaan sellaisen ajatuksen, olen jo "väärällä puolella". Tavallaan saan itseni kiinni "mielen koukkuun jäämisestä". Ideana ei kuitenkaan ole sättiä itseään tällaisesta, vaan huomata se mielen ajatukseksi, olla myötätuntoinen mieltään kohtaan ja antaa rakastavasti anteeksi. Se on pikkujuttu. Se on inhimillistä. Ei tarvitse olla täydellinen. (Kun kuitenkin on täydellinen juuri sellaisena kuin on.)

Maallisempia asioita voisivat olla esimerkiksi se, että minun tapani tiskata on ainoa oikea ja tarpeeksi hygieeninen. Kukin pitäköön näppinsä irti minun tiskeistäni.  Tai kuinka kerrostalossa kuuluu elää... (hiljaa  ) Minä osaan elää hiljaa, joku toinen ei osaa tai ei halua osata, joten on ääliö, jne. Minän ajan autoa nätisti, kaahaajat ovat idiootteja. Olen siis parempi toisten huomioonottamisessa kuin joku toinen (=ylpeä). Tämä on ihan peruskauraa minun elämässäni ja häiritsee enemmän silloin kun olen maallisemmissa fiiliksissä. Vahva oikeudenmukaisuusvimma aiheuttaa närää asioissa, joissa on havaittavissa epistä. Ja silloin minun paremmuuteni tykkää nostaa päätään. Tai kun joku tulee neuvomaan minua minua, miten minun kuuluisi elää tai olla. Hittolainen mikä sisäinen härkä minussa nostaa päätään. Silloin voi tulla jopa sellainen ajatus päähän kuten: "Älä tule minua neuvomaan. Mitä sinä minun elämästäni tiedät, lapsi(sielu)..." Hyi minua! 

Mutta kun käännän oikean vaihteen päälle, tiedän etten ole parempi. On erilaisia tapoja olla ja elää, eikä toinen ole parempi kuin toinen. On vain erilaisia tapoja, eivätkä ne ole eriarvoisia. Minun on helpompi elää ja pysyä tasapainossa kun elän sielun perspektiivissä. Saan kuitenkin negispuolen esiin hyvin helposti, koska minulla on kokemusta siitä(kin). Se mikä auttaa ylimielisyysfiiliksiini, on muistaa itseni. En ole mieleni. Mieleni on opiskeluväline. Minun ei tarvitse mennä mielen synkkyyksiin ja kadota sinne. Voin tehdä niin, mutta se ei ole hedelmällistä, eikä sitä ole pakko toteuttaa. Voin valita draaman ja draamattomuuden välillä.
Se autaa myös, että näen (tai koitan nähdä) sielun toisessa ihmisessä. Jos ei muu auta, niin "hukassa oleva ja mielen käskyvallan alla oleva sielu" avaa myötätuntoni. Tavallaan senkin voisi nähdä ylpeytenä, mutta jos se auttaa minua antamaan anteeksi ja/tai ymmärtämään toisen käytöstä, niin tavoite on saavutettu. Olkoon ylpeyttä. Ei se ole niin vakavaa.

Nyt pistit kyllä pahan... Pitäisi valita seitsemästä kirjasta, jotka ovat kirjahyllyssä tasan saman matkan päässä minusta...
Otetaan eka oikealta: Kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu (Harville Hendrix).

Hyvä kysymys, joten kiertoon!