Osaako joku teistä antaa vastausta kädestä tulkitsemiseen? Itsellä menee niin hassusti nuo viivat etten osaa sanoa mikä viiva on mikäkin. Elämänviivan lopussa siihen yhtyy viiva joka lähteeläheltä  rannetta. Tämä viiva siis yhdistyy hetkeksi elämän viivaa ja jatkaa matkaansa kunnen yhdistyy toiseen viivaan. Onko tämä kohtalon viiva vai onko kohtalon viiva se johon tämä yhdistyy?

Moikka. Tarvitsisin tilannekatsausta rakkaustilanteeseeni. Eräs tietty mies mielessä, ja silloin tällöin myös vieressä. Apuja kaipailisin. Kerro jos tarvitset taustaa.

Heipsan ja kiitos! Totta on että komediaa olen täynnä, yritän aina hullutella ja hauskutella

Ja kehonkielellä kommunikointi? En tiedä mutta aina kun puhun, käytän paljon käsiäni ja ilmeitä puhumiseen.

Eikö kukaan?

Heipsan! JOs minulle nostaisit, yksisarvisten kortin, vastauksia sielultasi kortin sekä sieluni kuiskaus kortin? Suurkiitos sinulle! 

Hei Ave! Toivottavasti vielä katsoilet. Kysymys koskee terveyttäni. Nyt on oikeastaan kahta vaivaa. Näetkö toisen niistä puhkeavan ajan myötä kokonaan? Lääkitys? Kuinka käy toisen vaivani leikkauksen kanssa?
 Jääkö vaivat leikkaupöydälle? Ja tuleeko vielä muuta vaivaa?

Hei! Eli jos joku jaksaisi/tahtoisi hieman auttaa minua karttani tulkinnassa, itse ten ymmärrä tämän päälle mitään. Kiitos!

Hei! Aivan oikeassa olet.  Ei siinä mitään mieltä olekaan, jos etukäteen kaiken tietää. En haluakaan tietää mitä tässä tapahtuu tarkalleen. Haluaisin vain tietää, josko joku saisi jotain tuntoja, että onko tämä hyvä juttu? Lähes joks kerta rakkausasiani ovat menneet niin että olen odottanut ja odottanut ja toivonut, ja kuitenkin pettynyt. En haluaisi taas käyvän niin, ja varsinkaan tämän miehen kanssa. Mutta kiitos sinulle kuitenkin!

Heipsan! Olen kohta 23 vuotias naisen alku. Ulkonäöltäni olen tummat pitkät hiukset omaava, normaali neitonen. Elämäni on ollut nuoresta asti hyvin vaihtelevaa ja ailahtelevaa, samoin kuin luonteeni. Välillä hyvin, välillä huonosti. Samoin on myös rakkausasiat.
Olen oikeastaan löytänyt tielleni aina vaikeita, ja ailahtelevia tapauksia (jopa enemmän kuin minä itse.) Muutama kuukausi sitten tapasin miehen, josta aluksi ajattelin vain pelkkää hupia, mutta vähitellen  huomasin, että hänen kanssaa on todella helppo olla. Hän kohtelee minua eritavalla kuin aiemmat tapaukset. Ailahteleva on hänkin, mutta ei ilkeällä tavalla. Luulen että kuuluu hänen luonteeseensa.
Nyt toivoisinkin että joku joka näkee edes jotain, saa edes jotain irti tästä tilaanteesta voisi minua hiukan valaista. Mihin tämä vie vai viekö? Mitä hän ajattelee? Onko tulevaisuutta? Minä pidän hänestä kovasti ja hänkin on sanonut viihtyvänsä seurassani hyvin.
Hän on 28-vuotias, pitkähkö ja vaalea. Kiltti, kohtelias, huomaavainen, ailahtelevainen, ja ennen kaikkea herrasmies.

Kiitos teille jotka jaksatte!

Tarvitsisin suuntaa, toivoa, jotain. Elämäni on nyt jokseenkin hukassa. Työtilanne askarruttaa? Tuleeko toimimaan näin, vai tuleeko muutos? Entä terveys? Ja viimeiseksi. Rakkaus. Tuleeko sitä. Kiitos kaikille jotka jaksatte. 

Kiitos teille.

I-ronia. Ihmettelin hiukan tuota sanomaasi, koska haluan muutosta enemmän kuin mitään muuta. Mutta tarkemmin sanojasi pohdittuani, ymmärsin, että motivaationi todella on kadonnut, mikään ei oikeastaan tunnu miltään, ja vaikka joitain tiettyjä mahdollisuuksia onkin, en ota niitä vastaan.

Ellanora. Tekstisi osui enemmän kuin oikeaan. Varsinkin kohta "Se ei tule olemaan helppoa, koska teillä tuntuu olevan asioita mitkä sitovat teillä tavalla tai toisella." Olen jo pitkään halunnut päästä eroon tästä tilanteesta, eroon ahdistuksesta ja ainaisesta epäluulosta. Välitän miehestä paljon, ja tiedän että hänkin minusta. Melkein heti huomasimme kuinka erilaisia oikeastaan olemmekaan, ja minä tiesin alusta asti että tämä ei ole välttämättä hyväksi, sivuutin kuitenkin tuon tunteen. Nykyisin tuntuu että kumpikaan ei enään halua jatkaa tilannetta, mutta jotankin tuntuu ns. "velvollisuudelta" jatkaa. Olemme toisissamme kiinni niin suurella umpisolmulla, että eroon pääseminen tuntuu mahdottomalta, vaikka kumpikin sitä haluaisikin. Nyt viime viikkoina tilanne on kuitenkin on näyttänyt menevän lopun suuntaan, mistä olen ollut itsellenikin yllätyksenä todella tyytyväinen. Ehkä kaikki vielä järjestyykin. 

Kiitos teille! 

Hei teille. Kaipaisin kipeästi apua elämääni. Suunta täysin hukassa. Jotenkin tuntuu että olen nyt pysähtynyt, jäänyt junnaamaan paikoilleni. Tätä on jatkunut vuoden päivät eikä tunnu tulevan jatkoa. Tapasin erään miehen, joka piristi elämääni kummasti, hän piti minut koossa ja kasassa tähän asti. Nyt kuitenkin kaikki meni penkin alle. En tiedä onko vika minussa, vai hänessä, vai molemmissa. Tulevatko asiat vielä kuntoon, vai pystynkö jatkamaan ilman häntä. Jos joku näkee tai saa tuntemuksia tilanteestani, niin kiitos sinulle.