Lähtökohta tälle pohdiskelulle on se, että oppisin tekemään fiksuja valintoja tuntemuksieni perusteella. Joillekin se on varmasti todella helppoa, kuunnella intuitiota ja toimia rohkeasti sen mukaan, vaikka ympäristö olisinkin erilinjoilla. Pohdin asiaa myös siksi, kun meille esitellään jatkuvasti erilaisia terveyttä edistäviä metodeja, jotka kuitenkin ovat täydellisessä ristiriidassa keskenään. Mikä sopii yhdelle, ei sovikaan toiselle. Minulle ei myöskään riitä asian tiedostaminen vaan haluan tonkia syvältä, mikä on se perimmäinen syy. Sillä jos meistä jokainen osaisi elää omalle keholleen luonnollisessa rytmissä jokaisen solunsa viestiä kuunnellen, niin olisimme varmaan aikamoisessa harmoniassa sekä itsemme että ympäristömme kanssa..?

Ja entäs tuo uranus. Siksikö haluamme ravistella itseämme sisäisesti, esim. syömällä hiilarihöttöjä, jotka sotkevat koko sisäeritystasapainon, jotta hajoittaisimme itsestämme jotain. Jotta jotain uutta voisi syntyä tilalle? Tai hajotamme itseämme lenkkipolulla ja sitten taas rakennamme punttisalilla? On niin mielenkiintoista miten nämä meidän sisäiset energiat toimivat konkreettisesti ihan arkisissa valinnoissamme! Ja miksi meidän pitäisi rankaista itseämme "vääristä" valinnoista jos keho ja solumme ovat kuitenkin viisaampia?

Saakohan kukaan mitään irti näistä ajatuksista vai olenko aivan  Minulla vaan sattuu olemaan neitsyessä sekä asc että kuunsolmu, yhtymässä saturnukseen (12.huone) , joten kovasti nämä asiat mietityttävät omaa "käyntikorttiani" ajatellen..

   

Jesh, loistava kommentti Eklektikko! Lisää näkökulmia pyydän    Eli syömämme ravinto siis ohjaa tuntemuksiamme. Minäkin huomaan selkeästi eron paleoaterian tai leipä-pasta-aterian jälkeen, ensimmäisestä jää vauhti päälle, kun jälkimmäinen turruttaa, turvottaa ja väsyttää. Mutta edelleen mietin sitä, miksi valitsen välillä väsyttäviä ruokia aivan tietoisesti? Jääkö liika vauhti päälle? Sosiaalinen halu syödä samaa kuin muutkin? Jonkun esiin nousevan tunteen turruttaminen? Ruoka on helppo pika-apu tunteiden ohjaamiseen. Jaa miksi siis haluan niitä ohjailla? Jospa vain annan niiden tulla ja mennä? Vaan haluanko kuitenkaan, jospa haluankin tuntea edes jotain, vaan uskallanko kuitenkaan..  Niin ja miten tämä astrologiaan liittyy 

Kiitos Artemis vastauksestasi! Aavistelinkin, että juuri oinas-energiat liittyvät tuohon maskuliiniseen paleoravintoon ja nopeaan aineenvaihduntaan, itselläni ceres ja vesta sijaitsevat 8.huoneessa oinaassa, oppositiossa plutoon vaa'assa. Tämä on itselleni kiinnostava aihe, sillä olen aina miettinyt itseni ja muiden tekemisten motiiveja. Koska seuraan koko ajan tunteitani (merkurius ravussa, saturnuksen ja kuun kolmio), minulle on ollut todella haasteellista noudattaa tiettyjä ruokaohjelmia, vaikka tiedän niiden olevan terveyteni kannalta fiksuja. Olen opiskellut NLP:tä jonka mukaan kaikkeen tekemiseemme liittyy aina positiivinen aie.  Siksi en usko, että kaikki valintamme olisi aina itsekurin puutetta. Joku sanoi kerran, että jos on paha olla, on ns. roskaruuan ahminen aivan luonnollista, jotta huono olo konkretisoituisi. Että uskosit jo, joku asia nyt hiertää! Itselläni on totisesti ollut opettelemista todellisten tunteitteni ilmaisun suhteen (kuu kauris oppositiossa merkurius rapuun). On ollut turvallisempaa sopeutua ja pikkuhiljaa vaipua passiivisuuteen ja valheelliseen uskomukseen, etten muka voisi vaikuttaa omaan elämääni. Nyt kun opettelen vastuunottamista ja olen vihdoin sisäistänyt ajatuksen siitä, että ympäristöni hyvinvoinnin kannalta minun on ensisijaisesti huolehdittava omasta terveydestäni ja jaksamisestani, tämän tunnesyömis-yhteyden oivaltaminen on ollut helpottavaa. Ettei tarvitsekaan enää kontrolloida olosuhteita, vaan riittää että tiedostan omat tunteeni enkä rankaise itseä niistä tai niiden aiheuttamista mielihaluista kuten ruuasta. Ehkäpä vanhoja tottumuksia esim. NLP:n opein on nyt helpompi muuttaa, kun ymmärrän näiden energioiden konkretisoitumisen omissa valinnoissani. Jaa mistähän tämä vuodatus... :
   

Hei, onko joku tutkinut millä tavoin ruoka ja ravinto meihin vaikuttaa? Miksi tekee mieli syödä milloinkin tiettyjä ruokia? Miksi syöminen on joillekin niin tunnepitoinen asia ja toisille se on vain energian tankkausta? Neitsytnousuisena aurinkokaksosena tämä on mielestäni erittäin mielenkiintoinen aihe juuri astrologian näkökulmasta katsottuna - mikä on se perimmäinen motiivi, joka saa meidät tarttumaan milloin mihinkin ravintoon? Omalla kohdallani huomaan, että ohjailen ravinnolla tunteitani. Paleo-tyyppinen ravinto antaa minulle paljon aktiivisuutta ja elinvoimaa, tuntuu että energia kulkee kehossani tukoksitta. Ja sitten kun alan käymään ylikierroksilla, hermostun ja turhaudun, alan lisäämään ravintooni "hidasteita", kuten kuituja/leipää. Onko ihan outoa tällaista pohtia  , miten tätä asiaa pitäisi lähestyä? Voisiko kohdallani tämä aspekti selvittää asiaa: 9. huoneessani sijaitsee venus(MC), mars, chiron ja juno, kaikki härän merkissä, oppositiossa 3. huoneen uranus skorpioniin?   

Kiitos. Tuntuu ihmeelliseltä, että muillakin voi olla elämästä ja itsestään yhtä kummallisia tuntemuksia  Hyvin lohdullista 

Tosiaan olen vasta aloittelija näissä karttatulkinnoissa ja noissa teksteissäni on vilahtanut varmaan sellaistakin tulkintaa, joka liittyy aivan muihin aspekteihin mutta veikkaisin ainakin tuon  12. huoneessa olevan syy tähän valtavaan itseanalyysin tarpeeseeni. Pakko eritellä näitä tuntemuksia, ikäänkuin kerros kerrokselta kuoria itsensä kaikesta turhasta, minulle kuulumattomasta. Psykoterapia on auttanut ehkä vähän, hypnoosi avannut sisimpiä tunnelukkoja joo mutta tämä astrologian opettelu on ollut ihan parasta lääkettä! Vihdoinkin on olemassa jokin, puolueeton taho, jota peilaten opetella tunnistamaan itsessään eri puolia, ilman että joku sanoo millainen olet ja mitä sinun pitäisi tehdä. Mistä kukaan voi sellaista täysin tietää, aika vaikea luottaa kenenkään olevan aina niin oikeassa ja aina niin täysin hyväntahtoinen opastuksissaan?

Yritän tällä hetkellä tässä kovasti pohtia, millaisessa ammatissa voisin kehittää itseäni turvallisesti, ilman hirveää stressiä että kadottaisin jatkuvasti itseni ja ajatukseni. Uskon, että tuo    vielä lisää sitä pelkoa, kun niin helposti mukaudun ja sopeudun toisten mielipiteisiin ja tunteisiin. Sinänsä ironista, että elämä on tuonut eteeni paljon sellaisia tilanteita, joissa olen kokenut törkeää epäoikeudenmukaisuutta tai olen itse syyllistynyt asiasta, joka ei millään lailla ole minusta kiinni. Ja aina olen ollut yksin ongelmani kanssa, ihan kuin minua testattaisiin että "avaa nyt jumankauta se suusi ja puolusta kerrankin oikeuksiasi". Mutta ei, ei se vaan tule sieltä ja sitten väsyttää ihan sairaasti.

Tahdon olla ihmisten lähellä mutta usein on vain turvallisempaa puuhastella yksin omia juttuja. Kun on vaan niin vaikeaa kokea olevansa hyväksytty silloinkin kun on pahalla päällä eikä jaksa hymyillä. Olisinkin kiinnostunut kuulemaan onko teillä muilla samoja fiiliksiä?

Kiitos Johanne ja Artemis vertaistuesta, on aina niin lohduttavaa tietää ettei ole yksin ajatustensa kanssa
 
Tuosta Saturnuksesta vielä: olen aina kokenut valtavaa utopistista syyllisyyttä olemassaolostani. Jos aiempaa elämääni on rajoittanut sairaus ja yksinäisyys ja olen ollut riippuvainen muista, tässä elämässä olen vahvasti kokenut itseni taakaksi muille. Siksi minulle on ollut, ihan ymmärrettävästi turvallisinta pärjätä omillani, pyytämättä apua ja kiitollisuuden velan pelossa kieltäytyä avusta vaikka sitä olisi ollutkin tarjolla. Aivan kuin olisin jotain jollekin velkaa .
 
Primitiiviset pelot ovat ainakin omalla kohdallani totta; psykosomaattiset oireet kuten ruuan väärinkäyttö tunteiden säätelijänä, stressivatsa ja huonounisuus kertovat siitä. Luulen, että tuosta jälleensyntymisterapiasta voisi olla paljon hyötyä, muillekin, sillä jo nyt koen ymmärtäväni itseäni, asenteitani ja pelkojani paljon paremmin kun yritän visualisoida päässäni sen, millaiselta minusta on tuntunut edellisessä elämässäni. Nyt ehkä ymmärrän myös sen, miksi hiivatissa olen aina epäonnistunut laihdutusyrityksissäni: mielikuva pienestä, heikosta, nälkäisestä ja lihaskipuisesta olemuksesta herättää pelon siitä, etten pystyisikään enää huolehtimaan itse itsestäni vaan ajautuisin muiden armoille, riippuvaiseksi heidän huolenpidostaan .
 
Minulle on useamman kerran sanottu, että näytän siltä kun yrittäisin kannatella koko maailman huolia harteillani. Murehtijahan minä olen:    ja    . Kiireinen murehtija. Tuosta kiireestä vielä.. joskus minut valtaa elämän pelko, aivan kuin jollain tasolla tietäisin, että jos en itse oivalla muuttaa elämääni oikeaan suuntaan, elämä tekee sen puolestani jollain sellaisella tavalla, josta joko minä tai lähimmäiseni joutuvat kärsimään. Vain siksi, että se auttaisi minua "avaamaan silmäni". Ehkä tässä kohtaa itsepintaisuuteni ja jääräpäisyyteni on kääntynyt minua vastaan, pitää herkistyä, jotta pystyy kuulemaan, näkemään ja lukemaan oikein eri ihmisten ja tapahtumien viestejä, jotka auttavat näkemään sen oman, oikean tien

Ihmisistä vielä..että mikä niissä oikein pelottaa . Hehän heijastavat takaisin vain omia energioita. Ja ne mitä et halua itsessäsi nähdä voi pelottaa ja raivostuttaa. Olen aina kummastellut ailahtelevaisia ja oikuttelevia ihmisiä - sellainenhan minäkin välillä olen, eikä se ole huono asia, eiköhän tällaisellakin käytöksellä ole oma tehtävänsä tässä maailmassa, yksilöllisyyden ja vaikkapa luovuuden edustajana . Olen myös aina ollut yliherkkä näkemään minkäänlaista kärsimystä ympärilläni - niin olen minäkin kärsinyt omassa sisäisessä vankilassani ja syyttänyt muita omasta "kohtalostani". Voisiko tuon saturnuksen tehtävä olla juuri ihmisen karaistajana, jotta hän oppisi pääsemään irti jonkinlaisesta yliegosta ja itsepetoksesta, joka estää pääsyn henkiselle tielle, kohti eheänpää elämää?

Luulenkin, että niin kauan kun kukaan ihminen herättää minussa mitään sellaisia tunteita joita en pysty käsittelemään, sitten kun annan jokaisen yksilön tallata omalla tavallaan omaa elämänpolkuansa, tiedän että olen sujut itseni kanssa. Silloin en pelkää enää mitään energioita itsessäni vaan annan niiden virrata vapaana tietäen, että hallitsen ne. Eikä minun tarvitse niitä enää ulkoisesti kontrolloida. Olisikohan tässä järkkymättömän itseluottamuksen ja terveyden syvin olemus?

En myöskään usko, että on sattumaa miksi olen kokenut niin vahvoja ja syviä tunteita. Ne ovat saattaneet olla väylä niihin syviin kärsimyksiin joita ihminen kokee kun ei pääse irti omista peloistaan ja elää mielensä vankilassa katkeruuden, vihan ym. tunteiden vallassa. En ehkä olekaan turhaa kärsinyt syvissä mieleni maisemissa suurinta osaa elämääni. Kaikella on tarkoituksensa. Ja ihan parasta tässä olisi se, jos voisin auttaa muitakin näillä kokemuksillani :

Saturnus saakoon nyt tästä eteenpäin edustaa tärkeinpää auktoriteettia elämässäni

Kiitos Apache kovasti tulkinta-avusta ja vertaistuesta
Itseasiassa olen hyvinkin sosiaalinen ja rohkea tuntemattomien ihmisten kanssa mutta aina kun olen alkanut ystävystymään jonkun kanssa, menen paniikkiin, eristäydyn ja lyön ovet kiinni. En uskalla heittäytyä elämänvirtaan, sillä en tunne itseäni tarpeeksi ja pelkään hukkuvani tunnevyöryihini. Menneisyydessä paljon väärinkäsityksiä juuri tästä syystä. Olen käyttänyt PALJON aikaa itseni tutkimiseen, kuka minä olen, mitä mieltä olen ja uskallanko tuntea näin . Apua on haettu psykoterapeutin ja hypnoosin voimin. Mieheni ja lapsuuden ystäväni ovat ainoat keihin luotan vaikka en vieläkään uskalla täysin avautua heille. Elämääni on jollain lailla aina leimannut kiire, kiire itseeni. Liikkeellä olo on minulle luonnollinen ja mieluisin olotila, vihaan sitä kun joku yrittää estää ja rajoittaa liikettäni vaikka muita osaan kyllä kovastikin hoputtaa . En oikein osaa rauhoittua, jopa flunssaisena olen levoton ja lepääminen tuottaa joskus jopa tuskan hien otsalle  .
   
Tämä asia alkaa nyt jotenkin aueta: neliö  . Kehitystehtäväni on kokea pyyteetön, universaali rakkaus. En uskalla pysähtyä ja ottaa sitä vastaan, vaan pidän itseni liikkeessä, olen kiltti ja passaan muita jotta ansaitsisin sen. Vaikka kuinka kiirehdin, en kuitenkaan uskalla ottaa rakkautta vastaan. Kun sitten väsyn, heittäydyn marttyyriksi ja syytän muita itseni unohtamisesta. Kun olen voimaton, olen hirvittävän ahdistunut, koska tämä olotilatila muistuttaa minua peloistani. Riippuvaisuuden, vaivana olemisen ja hylätyksi tulemisen pelot kumpuavat ehkä edellisestä elämästä, ehkä lapsuuden muistoista (jotka saattavat myös olla aika lailla neptunuksen värittämät). Mietinkin, että asiat lapsuudessani eivät todellisuudessa ehkä ollutkaan niin huonosti, ehkä pelot ovat minussa vain erityisen vahvoja entisen elämäni takia ja syvyyttä niille antaa tuo    :

Kasvu on totisesti tehnyt kipeää. Itsepetos on asia, johon olen nyt myös törmännyt. Aurinko ja merkurius , olen loistava selittämään ja manipuloimaan, jotta saan asiat kuulostamaan mieluisimmalta juuri minulle. Mieheni on ensimmäinen ihminen joka "ei ole mennyt lankaan", piru että se on suututtanut mutta ah niin karaistanut . Oman edun tavoittelua lisää myös  vaikkakin se on mahdollistanut terveen itsekkyyden tavoittelun  . Tämä on ehkä hidastanut kasvuani mutta toisaalta auttanut minua etsimään asioista eri näkökulmia. Minun tulisi vain oppia olemaan itselleni täysin rehellinen. Ilmeisesti saturnus toimii tässä elämässäni jonkinlaisena  askendentin ja  kuunsolmuni vartijana, sen ohi ei ole menemistä ellen opi miten tässä maailmassa toimitaan  .  Rakkautta ei voi antaa jollei osaa sitä itse ottaa vastaan 

Kiitos, terra3
Tuo  12. huoneessa.. Tuon Lehtirannan tekstin voisin omalla kohdallani ymmärtää siten, että jostain rajoituksista/sairauksista on todella voinut olla kyse. Se selittäisi haluttomuuteni osallistua, minusta on turvallisempaa seurata sivusta, sillä jollain tasolla pelkään ennalta-arvaamatonta kipua, loukkaantumista tms. Viihdyn sairaaloissa  .Toisista ihmisistä riippuvaisuus on ehkä suurin pelkoni, en uskalla luottaa keneenkään muuhun kuin itseeni. Pelkään identiteettini hukkumista, enkä halua olla suurten ihmisryhmien keskellä. Jotenkin tuntuu, että sisällyttämällä nämä  ominaisuudet itseeni, joudun väkisinkin kohtaamaan nämä pelkoni, tästäkö voisi olla kyse?

Hei,

Pyytäisin tulkinta-apua, jotta saisin hieman selvyyttä elämäni kehitystehtävään :?

Haasteelliseksi kuvioksi koen    opposition    een. Tunne-elämääni hämmentää entisestään  12. huoneessa. Elämässäni on ollut pitkiä masennusjaksoja, joista tänä päivänä on jäljellä tietynlainen maanis-depressiivisyys. En edelleenkään pysty täysin käsittämään miksi innokas ja energinen mieleni muuttuu 1-3kk välein epäileväksi ja oikukkaaksi. Tällöin fyysiset energiat ovat pohjalukemissa ja mieli jähmeä ja sakean harmaa. Voisiko    oppositio  vaikuttaa asiaan vai ilmoitteleeko tuo rapulainen siellä vain omasta yksilöllisyydestään?

Koen, että olen viime vuosina ottanut suuria harppauksia henkisellä tielläni. Itsekkyyteni ja marttyyriuuteni on vaihtunut diplomaattisempaan ja jalomielisempään elämänasenteeseen. Olen uskaltautunut kyseenalaistamaan, ihan kaikkea ja eniten itseäni. Hyvinvointia olen alkanut etsimään sisältäpäin, ulkoisten kiinnikkeiden jäädessä yhä vähemmälle arvolle. Kaipaisin kuitenkin vinkkejä siitä, miten voisin ennakoida/ymmärtää näitä depressiivisiä jaksoja, minkä planeettojen mittelystä tässä on oikein kyse? Voisiko vastauksia löytyä myös 12. huoneesta ja  sijainnista, ehkä oppisin tiedostamaan syvimmät pelkoni, jotka minua nyt jarruttavat, edellisten elämien haasteista?

   ni 9.huoneessa odottaa kärsimättömänä totuuden sanoja, jotka ohjaisivat tunteeni oikeille raiteille, kohti tietä jota pitkin minun on tarkoitettu kulkevan

 

Kiitos Utunen
Hassua, että jollain tasolla olen aina tiennyt että jonain päivänä, sitten kun oivallan jonkun tärkeän asian tai löydän puuttuvan palan, tulee elämä itseni kanssa helpottumaan suunnattomasti. Kuin elinvoima itsessäni alkaisi virrata ihan uudella tavalla. Tässä kohtaa kaurisenergiasta on varmasti ollut paljon hyötyä, sillä pahojenkin vastoinkäymisten ja masennusjaksojen jälkeen olen jaksanut vaan yrittää uudelleen ja uudelleen...

Näin astrologian aloittelijana en itseasiassa ollut vielä käsittänytkään merkuriusravun roolia elämässäni ennen kuin tuosta sanoit! Isäni on rapu ja merkurius karttani hallitsija, hmmm nyt täytynee tarkastella tuota rapulaisen roolia itsessäni enemmän, kiitos vinkistä

 

Minulla on myös kuu kauriissa ja minusta löytyy aimo annos vakavuutta, velvollisuuden tuntoa, sitkeyttä ja hieman surumielisyyttä. Vastuunottoa harjoittelin jo pienenä huolehtimalla veljestäni kun kauris-äitini oli siihen liian kiireinen; velvollisuudentuntoisuus ja työteliäisyys kohdistuivat lähinnä hänen uraa ja omia vanhempiaan kohtaan. Siispä tietynlainen yksinäisyys ja asioiden sisälläpitäminen kuuluvat myös minun olemukseeni, mitäpä niillä muita vaivaamaan

Tämä kauris-saturnus teema tuntuu jollain tavalla hallitsevan koko karttaani: kuu 4.huoneessa, aurinko ja merkurius kauriin hallitsemassa 10. huoneessa ja tämä saturnus partioi myös 12. huoneessa, vartioiden asc ja kuunsolmu vieressä 1. huoneessa. Minusta on aina tuntunutkin, että olen ikäänkuin vankilassa enkä löydä mistään paikkaa jossa levätä, aina on vastassa esteitä ja rajoituksia. Tykkään touhuta ja olla tehokas mutta sitten kun menee överiksi, heittäydyn marttyyriksi ja syytän kaikkea ja kaikkia, itse olen itselleni pahin kritiikko, tavoitteet itseäni kohtaan ovat usein aivan liian korkeat Kasvojen menettämisen pelko kuuluu myös vahvasti kuvaan, siksi ruoskin itseäni ja lähimmäisiäni myös turhan kovaa , aivan kuten äitinikin

Kehitystehtäväni on mitä ilmeisemmin oppia relaamaan ja löytää omat rajani, nämä "rajoittajat" toimivat vain peileinä omia heikkouksiani kohtaan, kaipa se niin vaan on.. : 

Voih..kyynel nousi silmäkulmaani tuota vastaustasi lukiessa Niin oikeaan osuit monessa kohdassa että ihan sanattomaksi jäin. Minulle on aina ollut äärettömän vaikeaa käsitellä herkkää tunne-elämääni tai kertoa miltä minusta tuntuu. Muistan jo lapsuudestani tuon yksinäisyydentunteen. Välillä, kun maailman julmuus ja epäoikeudenmukaisuus tuntuu liian vaikealta käsitellä, pakenen mielikuvamaailmaani, jossa kaikilla on hyvä olla. Fantasiakirjallisuus ei kuitenkaan ole ollut pelastukseni vaan haavemaailmani sijaitsee hieman todellisemmissa tai arkisemmissa kuvitelmissa, joita maalailen kammarini seinille. En pysty katsomaan minkäänlaisia elokuvia tai lukemaan sellaisia kirjoja, joissa joutuisin myötäelämään kenenkään tai minkään kärsimystä. Vaikea selittää..kaikenlaisen tuskan ja kärsimyksen näkeminen on vaan niin äärettömän kivuliasta ja vaikeaa käsitellä, että mieluiten haluan sitä viimeiseen asti vältellä. En myöskään mielelläni kutsu ketään kotiini, minun on aina ollut helpompi tavata ystäviäni jossain muualla. Ja niin on totta se, että sitten kun olen sydänystävieni seurassa, ja jos hetki ja tunne on oikea, avaan viimein salaisen arkkuni ja vuodatan tekstiä niin että oksat pois Toisaalta olen myös sellainen, etten haluakaan kertoa kaikkea kokemaani muille vaan haluan pohtia asioita itsekseni, siten ettei kenenkään muun mielipiteet sekoita omaa tulkintaani. Ja tästähän niitä väärinkäsityksiä ja ristiriitoja sitten välillä aiheutuukin..

Minulla on nyt perhe ja pieni tyttö (kuu leijona 11.h) ja olen saanut paljon tukea vaakamieheltäni (kuu kaksonen 2.h). Hän on selkiinnyttänyt paljon sekavaa tunne-elämääni vaikka helpolla en häntä ole kuukammariini päästänyt, siinä meni ainakin 8vuotta.. . Nykyään tulen jo paremmin tunteideni kanssa toimeen vaan nyt pahin pelkoni on se, että minä tai joku muu aiheuttaisi lapselleni kipua tai kärsimystä ja siksi esim. terveiden rajojen laittaminen/pettymyksien aiheuttaminen onkin ollut melkoisen työstämisen alla.

Astrologian löysin elämääni nyt kolmekymppisenä ja vasta sen myötä uskalsin vihdoin sukeltaa hieman turvallisemmin näihin, joskus hyvinkin pelottaviinkin mielenmaisemiin. Hypnoosista olen myös saanut suuren avun. Aurinkoni muuten sijaitsee kaksosissa, 10.huoneessa, kuin myös merkuriukseni (rapu) ja olenkin miettinyt näiden asioiden yhdistämistä ammatillisissa merkeissä. Auttamisen halu on valtava mutta ehkä vielä hieman pelkään ettei pää kestä    

Kiitos kuitenkin Esmiralda suuresti tuosta analyysistäsi    

Hei Esmiralda:)

Olisin myös erittäin kiitollinen jos voisit valottaa minuakin tässä kuu-teemassa

Kuuni sijaitsee 4.huoneessa kauriin merkissä (etenevä). Samassa huoneessa majailee myös Neptunus jousimiehen merkissä (peräytyvä). Ja aspekteja oppositio merkuriukseen ja kolmio saturnukseen.

Millaisen kuvan minusta saat näiden tietojen pohjalta?

Kiitos On tässä uudessa harrastuksessa kyllä paljon ihmettelyä ja kovin on koukuttavaa näiden juttujen tutkiminen

Kiitos tulkinnastasi
Olet hyvin oikeassa, olin lapsena juuri tuollainen iloinen ja huoleton rasavilli kuten kuvasit! Vaikka kavereita olikin, koin oloni usein yksinäiseksi ja kyllä, lapsuuttani leimasi useat, yllättävät ja oudot väärinkäsitykset ihmisten kanssa - jotka ovat kyllä jatkuneet tähänkin päivään saakka. Vaikka koenkin itseni hyvin varauteeksi niin tunnistan kuitenkin tuon "antaa mennä tai syteen tai saveen" -vaihteen. Siinä on jotain äärimmäisen kapinallista, halu rikkoa rajoja tai jotain ja siinä tilassa ei totisesti mitään intuitiota kuunnella . Varsinkin tässä asiassa kaurisäidilläni oli kyllä paljon huolenaihetta mutta toisaalta hän piti minut kuitenkin tiukasti aisoissa, jos ei muuten niin ainakin syyllistäen.

Tässä vielä muutkin planeettasijainnit:
   4.
   10.
   9.
   9.
     11.
   12.
   3.
   4.
   2.
   1.
Nouseva merkki 
Laskeva merkki 

Tällä hetkellä tuntuu, että alan olla jonkinlaisessa käännöspisteessä. Olen 31-vuotias ja haluan kipeästi saada elämääni uuden suunnan. Pohdin kovasti mm. ammatinvaihtoa ja tunnen itsessäni valtavan, käyttämättä jääneen voiman, jonka käyttöönotto saattaisi tuoda minulle täyttymyksen. Siksikin tuntuu helpottavalta kuulla, että tuo  10.huoneessa mahdollistaisi tämän, onnen hiukan myöhemmällä iällä. Niin ainakin haluan uskoa.. :