Tiedän kyllä oman uskomukseni, ja kuinka ajattelen elämän menevän...
Mutta silti hieman säikäytti meidän 3v pojan jutut....
Aiemmin ajattelin että on ihan normaalia lasten höpinää...
Kaikki alkoi kun 3v puhui " sotilaskerhosta" ja kertoi että siellä marssitaan.
En kysellyt sen enempää, selvitin että tarkoittaa varmaan armeijaa.
Sen jälkeen juttuja on alkanut tipahdella lisää...
Poika on kuvaillut minulle panssarivaunua, pakkaillut pientä matkalaukkua ja selittänyt että kun lentokoneet tulee, pitää hänen lähteä sotilaskerhoon , ja sieltä ei tulla kotiin.
Jähmettyi telkkarin eteen kun sieltä tuli joku mustavalkoelokuva ja alussa näytettiin kun sotilaat pakkasi tavaraa hevoskärryihin.
Osoitti telkkaria ja sanoi " sotilasukkoja, nyt ne lähtee ampumaan naapuria"
Ajelimme naapuripaikkakunnalla, vanhan kasarmin RISTEYKSEN ohi.... niin yhtä äkkiä takapenkiltä kuuluu..
" Äiti, iskä... tuolla on se sotilaskerho!"
Emme ole aiemmin ajaneet siitä, eikä näknyt muuta kuin kyltti missä mainitaan " vanha kasarmi alue"
Emme myös olleet koko aiheesta puhuneet sinäpäivänä.
( SE oli ainoa asia, mistä mieskin hämmentyi)
Eilen sanoi surkein silmin veljelleen kesken legoleikkien...
" Kun minä olin ennen neljä, sotilasukot ampuivat minut sotilaskerhossa!
en vaan enää VOI uskoa tai uskotella että nämä olisi vaan 3v lapsen höpinöitä...
Me emme siis ole ruokkineet tai johdatelleet keskustelua mitenkään.
Ennen kuin tämä " riistäytyi" käsistä, niin poika myös puhui itsestään toisella nimellä, ja samoin veljestään...
Nimet olivat vanhoja nimiä joita EI OLE voinut missään lastenohjelmissakaan kuulla...
Miten tähän kannattaisi suhtautua?
kysellä? vaientaa lapsi? vai antaa vaan olla ja höpöttää niin kuin tähänkin asti.... ?
Ja
Näytä kirjoitukset
Äitini puolesta kysyn, mitä vois olla...... 
kiitos vastauksesta! 
kiitos kaikille onnitteluista
täytyy kai vain rauhassa odottaa että " tämä vaihe" menee sitten ohitse lapsella . 
?