Niin paljon kun olen pohtinut kohtaloani niin valo näyttää vain heikkenevän entistä enemmän siltä osin että näkisin jonkinmoisen merkityksen. Osaisiko joku auttaa? Kovin kivistä tietä olen kulkenut jo elämässäni 15 vuotta ja tuntuu ettei muuta kun kivet isonevat. Luulin jo elämäni alkavan ja saavani elämältä sen mitä mielestäni ansaitsen kaikkien koettelemusteni jälkeen. Koin jotain niin ihmeellisen rakkauden mitä en uskonut monen kokevan koko elämäsä aikana. Tunne oli molemmin puolinen kunnes asiat mutkistiuvat mutta silti yhteen kuuluvuuden tunne ja rakkaus oli luja. Ulkopuolinen elämä vaan vaikeutui ja tuli ylläen ero. Nyt mietin vaan mihin tässä kuuluisi kulkea kun en osaa vieläkään ajatella että tänä voisi päättyä näin vaan pitääkö vaan hyväksyä tapahtunut. Saisi edes ymmärrytä siihen miten asiat meni tähän pisteeseen jota en koskaan kuvitellut tulevan?
Näytä kirjoitukset
