Hei rakkaat ihmiset,
Olen elamani paatepysakissa ja rukoilen apua. Muutin ulkomaille 20-vuotiaana, pakoon lapsuuden kauheita kokemuksia, vakivaltaa, insestia, lohduttomuutta.. Yritin niin paljon, kielitaidottomana, rikkinaisena loin uraa ja henkista avaruutta. Elin hyviakin vuosia. Nyt olen 32 ja ihan tyhja. Kaikki mihin minut on kasvatettu ja kaikki unelmani ja se tyo minka eteen olen ponnistellut, on romuttautuneet. Olen ihan tyhja ja surullinen. Tunnen itseni ikalopuksi ja olen surullinen kohtalolleni miten se johdatti minut. Olen edelleen ulkomailla, pysakissa jossa minun taytyy paattaa mihin maahan muutan vai palaanko suomeen? Olen rukoillut vastauksia herkeamatta, meditoimalla, lukemalla alan kirjallisuutta vuositolkullla, kavellyt luonnossa, mutta mikaan ei auta? Olen niin loppu ja valmis kuolemaan, mutta silti haluaisin elaa ja saavuttaa unelmani? Voisitteko te rakkaat ihmiset rukoilla puolestani etta loydan tarkoitukseni tassa maailmassa ja rukoilla minulle voimia? Tunnen itseni ihan pieneksi ja toivon jos te voisitte antaa edes pienen toivon kipinan? Voisko joku ihana sielu katsoa minulle korteista tai antaa apua? Kiitos.