juu että enköhän mä päässy ajatukseen kii mutta helpompaa tuo on sanottu kuin tehty varsinkin kohdallani kun alkaa kiinnostus itseä kohtaan olla niin pohjalla ettei jaksa maksaa vaivaa...
ja itseasiassa en itse edes tiedä onko minulla psykoosia kun sen epäilyn sain psykologiltani joka vääristeli kaikkea mitä sanoin... olen itse ihan pihalla ja kun en jaksa kiinnittää omaan olooni huomiota en sille osaa tai viitsi mitään tehdä...
pesis lyöntejä tulee harjoteltua joskus mutta mielummin sitä mätkisi vaikka ihmisiä  joo ihme väkivaltanen paskiaine muttei sille mitään kai voi kun ei jaks vaivautua asioitaan hoitamaan...

Kirjoitan, piirrän ja luen aikas paljon... liikuntamuotoja en terveyden takia voi harrastaan ja sekin riepoo monia ystäviäni kun minulta löytyy jos jonkin moista vaivaa enkä tunnu pitävän mistään.
Välillä tuntuu kuin olisi eksynyt aivan väärään paikkaan kun kaikki haluavat vain juosta ympäriinsä ja katsoa jotain yltiöromanttisia elokuvia kun itse tarvitsen toimintaelokuvia. 
Nyrkkeilyä olen miettinyt jo pitkään mutta koululle on jotenkin vaikea sellaista sijoittaa kun ei tuolla viereisellä koululla sellaista ole. Kun hermot menevät nopeasti kaikkeen ja sitten tulee satutettua kavereita ja pahoitettua mieliä... 
ja ei sillä mitään kun iso kasa ongelmia löytyykin tästä päästä... En osaa hallita kipulääkkeiden käyttöä, enkä hermojani, kaikkea outoa tapahtuu ympärilläni, ihmiset alkavat karttaa ja fyysisiä sairauksiakin löytyy... 
että kyllä tässä hermot on kireällä ja valitan taas aivan turhia muttei sille kai voi mitään jos on mieleltään pipi...

niin taitaa tapahtua ja hermo siihen menee... välillä miettii pystyykö oikeastaan viettämän yhtä ainokaista minuuttiakaan "normaalisti"... repii hermoja sekä kaverisuhteita tommoset...

se on käynyt mielessä mutta olen tavallaan ruumiini kanssa samassa paikassa ja näen toisen hahmon kauempana mikä minua ihmetyttääkin... 

Mites kun on käynyt niin että on tullut tyhjä olo, kaikki tuntuu pysähtyvän ympärillä ja sitten yks kaks näkeekin itsensä jossain aivan muualla kuin missä sillä hetkellä sattuu olemaan?
Pelottavaa aina välillä mutta se on nyt seurannut kintereilläni enkä enää aina edes huomioi koko juttua ja sitä vain mietin että johtuuko se hoitamattomasta mahdollisesta psykoosista vai löytyisikö jutulle muu selitys...?

juu ja kokemuksia täällä pitääki jakaa eikä niistä pidä riitelemään ruveta. ihmiset on erilaisia ja siksi on erilaiset tarpeet myös lääkityksissä. 
itse olen tauolla lääkityksestäni ja käytänkin sitä nykyään vain illalla jos on paniikkia. Paniikille turpaan

meikäläisen kohdalla esimerkiksi nuo circadin 2mg estää unien näkemisen 6-7 tunnin ajaksi lisäämällä melatoniinin eritystä aivoissa... käteviä siinä mielessä että tunnin sisällä lääkkeen ottamisesta (kunhan ei syö eikä juo mitään) on niin väsynyt että meinaa taju mennä ja unia näkee mahdollisesti vasta aamulla jos nukkuu tarpeeks pitkään...
...eli toisaalta ei tuo poista painajaista mutta ainakin saa nukuttua kun on parhaimmillaan kuudesti peräkkäin saman yön aikana herännyt saman unen takia ja muutenkin unen laatu ollut heikkoa... aikaisemmin en uskonut että samaa unta voi nähdä peräkkäisinä öinä mutta sitten kun se oli jatkunut viikon aloin uskoa. että okei, panajaisia voi oikeasti olla muuallakin kun elokuvissa MUTTA ETTÄ MONESTI PERÄKKÄIN SAMANA YÖNÄ! siihen meni hermo ja hain lääkkeet että saisin edes muutaman tunnin nukuttua kunnolla.

en tiä onko se karmivampaa että osastolla potilas punpataan lääkkeitä täyteen vai sitten se miten lääkärit suuttuvat kun potilas kieltäytyy tästä toimenpiteestä... Se meinaan on todella kamalaa kun osaston lääkäri suuttuu... 

aivan joo... en olekaan ajatellut juttua ihan noin paljoa koska en äitini kanssa ikinä ole toimeen tullut eikä ole sen enempää kiinnostanut ja osastolla sain kammon lääkäreitä ja sairaaloita kohtaan...
Itselläni ongelma oli pari vuotta sitten paljon pahempi kuin nyt. Loin itselleni puolivahingossa oman maailman joka sulautui yhteen tämän maailman kanssa ja antoivat minulle ystäviä joiden kanssa keskustella. Uskon että osa syynä tähän oli se että minua kiusattiin koulussa (joka välitunti sain puoli litraa vettä niskaani vuotta vanhemmilta tytöiltä joita en edes tuntenut), olen myös hyvin luova ja tarkka monen asian tekemisen kanssa jos jaksan antaa motivaationi oikein. Menetin haluni ja voimani mennä kouluun. Nyt kun olen palannut päättäriä yrittämään meinaa usko totaalisesti loppua ja siksi onkin hyvä että löysin tämän sivuston koska asiat jotka vaivaavat tulisi käsitellä etten luovuta väärässä vaiheessa.

kyllä ne mielenterveydellisiin ongelmiin kuten masennukseen määrätyt lääkkeet vaikuttavat toimintatapoihin, päätöksiin, käytökseen ja kaikkeen muuhunki vastaavaan ja ihminen käyttäytyy AIVAN erilailla... tiedän sen kun äitini syö masennuslääkkeitä suvussa kulkevaan masennukseen... esim. jos äiti syö vahvoja kipulääkkeitä se joutuu ihan pilleri huuruihin ja alkaa skitsoilemaan...
vaikka lääkkeistä sanotaan ettei ne mihinkään toimintaan oikeasti vaikuta ne vaan auttaa jaksamaan niin kyllä ne vaikuttaa ja siksi en halua pillereitä syödä kun asian saa paremmin pois päiväjärjestyksestä käsittelemällä sen kunnolla... lääkärit kun ei mieti kunnolla lääkkeiden yhteisvaikutuksia niitä määrätessään...

Minä en auroista osaa sanoa juuri mitään muuta kuin mitä itse olen tehnyt... en ole muuttanut mitään mitä ympärillä tapahtuu mutta olen kadottanut itseni muiden näkyvistä. Voin seistä ihmisen vieressä parhaimmillaan jopa 30 min. ilman että tämä kyseinen henkilö huomaa minua tai tulen ja olen paikalla ilman että kukaan huomaa minua.
Kerrankin istuin tuolissa luklemassa kun isäni ja veljeni kävelevät ohi ja huutelevat minua... Se oli varsin hupaisaa kun he sitten menivät viereiseen huoneeseen kysymään äidiltäni että missä olen.

Meidän talo on ollut vanha päiväkoti... tämän seikan tosin sain kuulla vasta kaksi kuukautta sitten kun oli jo monta vuotta pähkäillyt että mitä ihmettä kun meillä on ihan kumma olo tuolla kämpässä kun lasten juoksentelua kuuluu aina kun vaan hetkeksi hiljenee... ja muutenkin painostava fiilis ollu meitin talossa.
kerrankin kävi niin että oli yksin kotona ja lähdin kiipeämään yläkertaan kun puolivälissä portaita kuulin kovan rysähdyksen keittiöstä kuin viikon tiskit olis pudonnu alas tiskikoneen päältä... no minäpä ajattelin sitten että helkkari pitikö näinkin vielä sattua ja menin alas mutta yllätyksekseni ei mitään ollut tapahtunut ja joku oli kaupanpäälle laittanut tiskit koneeseenkin ettei tiskikoneen päällä edes ollut mitään... katselin siinä sitten hetken hölmistyneenä tiskikonetta...
Tosin pari vuotta takaperin meillä sattui vesivahinko ja on tukipuita ja puruja myöten pistetty kaikki uusiks ni on kadonnu tuo outo fiilis... ihan kuin talo saisi uuden pohjan jolta alkaa kerätä muistoja sekä tapahtumia itseensä...

Minulla oli pienenä tapana seistä isän vieressä katselemassa tätä. En ikinä sanonut mitään, katselin vain yleensä varsinkin silloin jos isä nukkui. Ja sitten sattui viime vuonna niin että oli osastolla suljettuna ja käperrryin pedille isääni ikävöimään niin seuraavana päivänä isä kertoi miten olin hänen viereensä ilmestynyt häntä katselemaan niin kuin aina silloin pienenä.
Että sanoisin niin että hyvin mahdollista on että voi ilmestyä toisen luo henkisellä tasolla...

kiitos teille...
nyt kun tarkemmin alan miettiä niin taitaapi tuo uni jollain tavalla liittyä meikäläisen mielenterveydellisiin ongelmiin joihin en suostu pillereitä syömään ja koulunkäyntiin johon alkaa usko loppua... nyt sitä miettii että miten ei itse moista huomannut mutta monet sanoo mulle että pakenen totuutta ja elämääni...  

ja mites muuten kun siinä unessa kun astun eteenpäin joskus näen pienen blondin isot vaaleansiniset silmät omaavan pojan joka on arviolta ehkä 3-5 vuotias...??

Olen tässä jo vuoden nähnyt outoa unta...

Seison nurmikolla ja jonkun matkan päässä siitä on pyöreä lampi jota reunustaa puut tasaisin välein. On täysikuu. Alkuvaiheessa muutaman kuukauden ajan kuulin suden ulvonnan mutta nykyään se on lapsen itkua.
Astun lähemmäs (sutta astuin joskus taaemmas mutta niin kävi vain muutaman kerran) ja maa katoaa altani. Putoan keskellä mustaa tyhjyyttä kauan ennen kun huomaan että vieressäni on kerrostalon seinä jonka vierestä putoan alas. Käännyn katsomaan alas ja huomaan asfaltin jokhon hyvinkin pian sitten mätkähdän... nousen ylös istualteen kuin olisin vain kaatunut käännyn katsomaan sivulle ja auto ajaa ylitseni.
Nykyään pahinta taitaa olla se että kun tajuan että "voi räkä tässä sitä taas mennään..."

Tämän takia joudun käyttämään unilääkkeitä ja ahdistun joka kerta kun tiedän että minun pitäisi mennä nukkumaan tai viimeistään siinä vaiheessa kun katson petiä... nukkumaan menolle on noussut aivan valtava kynnys.