Hei!
On ihanaa löytää näiltä sivuilta muita samoja asioita pohtivia kanssakulkijoita. Haluaisin tuoda nyt oman näkökantani tähän henkisten kykyjen harjoittamiseen ja herättämiseen. On suuri joukko meitä henkisestä kehityksestä kiinnostuneita, joille ns. yliluonnollisten kykyjen herättäminen on kuin valloitusretki näkymättömään maailmaan. Ongelma piileekin juuri siinä, että emme usein ole henkisesti valmiita kohtaamaan sitä, koska emme näe mihin astumme. Kysymys kuuluukin: "Miksi haluan selvännäkökyvyn tms."? Jos pyrimme henkisten kykyjen avulla pärjäämään paremmin tässä elämässä tai meistä ne ovat yksinkertaisesti  kiehtovia, niin kuljemme harhaan. Näihin asioihin ei voi suhtautua kevyesti, kyse ei ole missään nimessä viihteestä. Henkiset kyvyt ovat henkisen kehityksen sivutuote, eivät virstanpylväitä, sillä ne syntyvät ajallaan, kun osaamme käyttää niitä vastuuntuntoisesti. Henkiset kyvyt kehittyvät parhaiten, kun haluamme vilpittömästi auttaa kanssakulkijota ja maapalloa. Henkinen kehitys on paluumatka kotiin, etkä tarvitse sitä varten välttämättä yhtään yliluonnollista kykyä, ainoastaan suuren sydämen, joka valaisee, ei ainoastaan oman polkusi, vaan myös tuntemattoman kanssakulkijan polun. Olemme kaikki yhtä ja meidän täytyy tietoisesti pyrkiä näkemään itsemme jokaisessa vastaantulijassa. Vaikeaako? Ehkä, mutta kaikki on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista. Jotenkin me ihmiset olemme taipuvaisia monimutkaistamaan asiat, vaikka todellisuudessa meidän vain täytyy oppia rakastamaan tässä kovassa elämänkoulussa planeetalla Maa.
Rakkaudella,
Twirl

Hei Mirjam!

Olipa kiva, kun otit keskustelunaiheeksi kivet! Rakastan kiviä ja tunnen muutenkin hyvin voimakkaan yhteyden luontoon ja erityisesti kuusiin. Meitä "kivihulluja" lienee suuri joukko täällä Suomenmaassa, mutta harva paljastaa työpaikallaan kantavansa voimakiviä taskussa tai keholla! Olen opettaja ja minulla on aika usein mukana töissä mm. ruusukvartsia (rakkauden kivi, joka auttaa suhtautumaan suopeammin muihin), pyriittiä (positiivisen energian lähde, parantaa kommunikaatiotaitoja), akvamariinia (parantaa itseilmaisua, rauhoittaa, selkeyttää käsityskykyä) ja keltaista sitriiniä (tuo iloista energiaa ja rohkeutta). Joskus mietin huomaavatko oppilaat taskujeni pullottavan kivistä ja mitäs sitten selitän, jos rintaliiveistä ropisee lattialle ruusukvartsi ja malakiitti (hoitaa kehoa ja mieltä) kesken oppitunnin. No onneksi teippi on keksitty! Joskus taas otan mukaan hematiittia vahvistusta antamaan. Itselläni on todellakin tapana teipata terapiakiviä eri chakrojen kohdille, ja kuljeskelen kivi pään päällä kotosalla, jos siltä tuntuu. 

Itse olen kerännyt kiviä jo lapsena, mutta vasta nyt aikuisena löysin varsinaiset terapiakivet. Onko teille muille käynyt niin, että olette luonnossa liikkuessanne löytäneet ikään kuin sattumalta upean kiven, ja teistä on tuntunut ikään kuin se kivi oli tarkoitettu juuri teille löydettäväksi? Olin kerran luontoretkellä, ja katson aina ympäristössäni olevia kiviä, pieniä ja suuria. Sitten katseeni kiinnittyi ilman erityistä syytä metsätiellä edessäni olevaan hiukan maan alta pilkottavaan kiveen ja rupesin samantien kaivamaan sitä ylös. Maasta paljastui täydellisen soikea, sileä kämmenenkokoinen graniitti ja kun kaivoin uudestaan sen kohdan vierestä mitään erityistä ajattelematta, paljastui sieltä saman kiven pikkuveli. Olin ihan ihmeissäni löydöstäni, sillä miten ihmeessä olisin voinut osua sattumalta niiden kivien kohdalle, kun koko tie oli täynnä maan alta pilkottavia kiviä. Sittemmin olen lukenut, että jos löydät sinulle merkityksekkään kiven, se on lahja luonnonhengiltä. (elementaalihengistä ynm. saa tietoa mm. kirjasta Andrews, Elä maagisesti.)

Meidän kaikkien tulisi tietoisesti pyrkiä enemmän yhteyteen luonnon kanssa, olemmehan osa tätä valtavan kaunista palapeliä. Arvostakaa ja huomioikaa luonto ympärillänne ja ennen kaikkea näkekää sydämellänne!

Mirjam, olisin iloinen, jos nostat minullekin kivikortin. Kiitos!
Terkuin, Twirl

Jostain kumman syystä luettuani viestisi, minulle tuli tarve rekisteröityä ja kertoa, mikä auttoi itseäni koettuani monta myllerrystä peräkkäin. Outo juttu, mutta ehkä minun kokemuksistani on jotain apua. Nykyään sanon kulkeneeni 10 kärsimyksen läpi. Pari vuotta sitten olin täynnä vihaa ja surua. Sitten yhtenä päivänä katsoessani itseäni peilistä näin, miten ruma kroonisesti vihainen ihminen on ja tajusin, että sairastun fyysisesti ja psyykkisesti, jos en muutu. Ensimmäiseksi päätin tietoisesti lopettaa vihaamisen ja oman kurjan elämäni surkuttelun. Suuntasin ajatukseni pois itsestäni ja rupesin auttamaan muita esim.  ulkoilutin iäkkään naapurini koiraa ja autoin siellä täällä, jos joku kaipasi tuuraajaa jne. - ihan pikku juttuja, mutta siitä sai paljon hyvää mieltä, eikä tarvinnut koko ajan kelata omia juttuja. Samaan aikaan aloin mietiskelemään, mikä osoittautui valtavan vaikeaksi, koska eihän se sisäinen ajattelija noin vaan hiljene (ilmeisesti aikaisemmissa elämissä en ollut harjoitellut sitä puolta ollenkaan). Joka tapauksessa hiljaisuudessa mietiskely on kaikkein tärkeintä: vain siten opit tuntemaan sisäisen minäsi. Sen jälkeen, kun olin tietoisesti muuttanut ajattelutapani eli pyrin hyviin ajatuksiin ja tekoihin, huomasin, että mitä enemmän lähetin rakastavaa energiaa maailmaan, sitä enemmän minulle tapahtui hyviä asioita. Tässä vaiheessa sain välähdyksiä muutamasta aikaisemmasta elämästäni ja tiedostin, että olin aikaisemmissa elämissä onnistunut kehittämään myötätuntoa ja rakkautta kaikkea elämää kohtaan, vaikka ajatusten hallitseminen olikin retuperällä. Palatakseni asiaan, sitten elämäni rauhoittui ja löysin tieni reikikurssille, joka oli minulle paras tapa alkaa hoitamaan itseäni. Sen jälkeen olen hoitanut itseäni päivittäin ja lopultakin olen hyväksynyt henkilökohtaisen historiani. Reiki saattaa sopia sinullekin - ota ainakin selvää siitä ja tee sitten omat valintasi. Ymmärrän nyt, että vastoinkäymiset olivat minulle välttämättömiä löytääkseni oman henkisen polkuni. Kun elämä on raskasta, muista, että aika on tässäkin paras opettajamme: myöhemmin saattaa huomata, että sanasta raskas tippuu s-kirjain pois ja huomaat, että kokemuksestasi tulikin rakas, etkä enää haluaisikaan luopua siitä mistään hinnasta. Voit mielessäsi pyytää opastusta ja apua henkimaailman auttajilta. Luota siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja lopulta kaikki kääntyy hyväksi.