Ajattelin tänne päivittää kuulumisia.

Mulla menee nyt paljon paremmin: tulevaisuus on alkanut hahmottua työn ja ennen kaikkea oman itsen kanssa ja yhtäkkiä kaikki tuo painolasti,joka kuvastui varsinkin aloitusviestissäni on kokonaan poissa!

En tiedä mitä tapahtui tarkalleen,mutta katselin taannoin tv7:lta Pirkko Jalovaaran ohjelmaa ja rukoilin samassa yhteydessä apua yläkerrasta tilanteeseen. Samana iltana huomasin,että oloni oli kevyt ja huoli poissa ja tuota kevyttä oloa on nyt jatkunut sen verran monta päivää,että uskon kaiken järjestyvän.

Kyllä tosiaan kaikella on tapana järjestyä ja joskus ratkaisu on niin ilmeinen,että sitä ei huomaa,vaikka on ihan nenän edessä ollut koko ajan.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja mielenkiintoista keskustelua olisi toki mukavaa tästä(-kin) aiheesta jatkaa. Ihanaa,että on tällainen keskustelufoorumi,josta voi saada tukea ja kommentteja henkiseen kehitykseen liittyviin ilmiöihin ja kokemuksiin.

Tulen mukaan!Kiitos!!

moi pikkuhippo, kaukoparannusillat ovat aina parillisina iltoina alkaen klo 21.00. tervetuloa mukaan. vexi

Hei Vexi!

Milloin on seuraava kaukoparannusilta?

Tulen mielelläni mukaan seuraavalla kerralla,jos mahtuu.Oireina energiapuute,väsymys ja alakuloisuus tällä hetkellä.

T:Pikkuhippo

Moi Kalevanneito!Juuri tuota keskustelua ja kokemusten vaihtoa kaipasin tuolloin,kun hakeuduin meditointiryhmään.Kiitos Kalevanneito,kun toit tämän asian esille!

Itselleni,kuten varmasti monelle muullekin,näin isojen juttujen tapahtuminen toi esiin luonnollisen tarpeen keskustella niistä jonkun kanssa; on aikamoinen rysähdys varmasti kenelle vaan,jos yhtäkkiä ihmisiä paranee,vesi muuttuu etikaksi tai että alkaa "revontulet" pyöriä pimeässä huoneessa.Vieläkään en ole tätä palstaa lukuun ottamatta kertonut näistä kokemuksista missään tuon meditointiryhmäkokemuksen jälkeen.

Muiden kohtelua pidän itsekin erittäin tärkeänä seikkana ja se jo itsessään näyttää,millä "kehitystasolla" on menossa.Kyvyt itsessään eivät siitä välttämättä kerro.

Hyvä pointti Lilli!

Tuon loppuun palamisen syyn tiedän ja olen sen käsitellyt.

Uskoakseni tässä on menossa nyt vaihe,jossa sopeudun tähän nykytilanteeseen ja hakeudun vähitellen esim.vapaaehtoistyöhön tms,minkä kautta luulen että uutta näkökulmaa alkaa taas virrata tähän elämäntilanteeseen.

Tärkeintä on,että saa jotain näköalaa,josta voi taas uutta oppineena ja kokeneena mennä eteenpäin. Tämä pysähtynyt tila tässä ahdistaa eniten.

Vielä tuo ei ole täysin kirkastunut,mikä on mun juttuni tässä maailmassa,mutta uskon että se löytyy,kun lähtee liikkeelle.

.|. :lle: Meillä on kaikilla samat "kyvyt",aivan jokaisella!Jokainen,joka haluaa tavoittaa näitä,ohjataan niiden pariin itselleen parhaalla tavalla.Tähän vaikuttavat myös elämänsuunnitelma,mikä on jokaisella yksilöllinen ja toki omat oivallukset ja halu kehittyä.Loppujen lopuksi on kyse hyvin yksinkertaisista asioista.

Kuitenkin,kun avauduin siellä kokemuksistani(muutkin siellä näin tekivät),alettiin minua pitää jotenkin erikoisena ... Minusta koetettiin tehdä jotakin suurempaa kuin olen ja koko ryhmä alkoi tukeutumaan minuun

Voi hyvä ihminen. SInähän oikeasti olet erikoinen ja epätavallinen ihminen! Tavikseksi tekeytyminen ei kanna pitkän päälle milloin ihmisellä on ns "kykyjä".

Tähän ketjuun olisi kiva myös saada keskustelua siitä että onko "kyvyllinen" ihminen synonyymi paremmalle ihmiselle.
[/quote]

Moi Isda ja Venku!

Kiitos paljon kommenteistanne ja mukavaa,että tästä aloituksesta on ollut apua!

Uskon myös,että nyt eletään tietynlaista heräämisen ajanjaksoa ja monet painiskelevat samankaltaisten kysymysten äärellä.

Yksinäisyys on tullut tutuksi lapsesta saakka ja koin sen taakaksi,kunnes vuosi sitten alkoi aueta asiat hieman laajemmin: emme tosiaan ole koskaan yksin,vaan on olemassa kokonaan toinen ulottuvuus --ja useita. Mulle tämä toinen "maailma" aukeni vuosi sitten energiakurssin päätteeksi siten,että enkelit(joihin en aiemmin uskonut)ilmestyivät valopalloina yhtenä iltana.

Näen päivittäin valtavasti valopalloja paljaalla silmällä (eivät ole näköharhoja,kuten aluksi luulin ( Aluksi nämä näkyivät pimeässä revontulimaisina ilmestyksinä ja pelkäsin näitä tosi paljon,kunnes tajusin,että ne vain viestivät siitä,että emme ole yksin.Muutamia yksittäisiä hetkiä on jäänyt mieleen,jolloin noiden valojen lisäksi on ollut valtava läsnäolon tunne,joka on saanut jopa minunlaisen skeptikon uskomaan,että täällä on todella muutakin elämää ja todellisuutta,kuin missä luulemme olevamme yksin (;

Moi Lilli!

Olen käynyt muutamassa henkiseen kehitykseen liittyvissä porukoissa tutustumassa.

Mulle jäi hieman kammoa tällaiseen,kun kävin pk-seudulla eräässä meditointiryhmässä,jossa aluksi vaikutti olevan todella asiallista väkeä ja mielenkiintoisia keskusteluja.Menin tähän porukkaan erään kaverini suosituksesta .

Kuitenkin,kun avauduin siellä kokemuksistani(muutkin siellä näin tekivät),alettiin minua pitää jotenkin erikoisena ja tämän jälkeen kaksi miespuolista henkilöä alkoi piirittää oikein toden teolla,vaikka kerroin,että en etsi miesseuraa.Tämä tapahtui ollessani vielä opiskelemassa ja pahin vaihe sattui 2011 syksyllä.Jouduin uhkaamaan poliisilla päästäkseni eräästä miehestä eroon,jonka tapasin tuossa meditointiporukassa. Toki tämä oli vain yksi huono kokemus,mutta olen huomannut,että helposti joutuu silmätikuksi jos kertoo esim.tämän tyyppisiä kokemuksia,kuin mitä aloituksessani toin esille.Nämä tulkitaan ihan miten sattuu.

Minusta koetettiin tehdä jotakin suurempaa kuin olen ja koko ryhmä alkoi tukeutumaan minuun,vaikka oikeasti ainoa,mitä ryhmältä halusin,oli yhteistä keskustelua ja kokemusten vaihtoa.Tämä oli erittäin raskas kokemus.Jäätyäni pois ryhmästä minua alettiin painostaa tekstiviesteillä.Harmillinen puoli tässä on se,että mitään nimiä mainitsematta,nämä samat ihmiset,jotka kulkevat tässä kyseisessä ryhmässä ovat aktiivisesti mukana mm. Helsingin henkisen kehityksen porukoissa.

Kuten sanottua,tämä oli vain yksi kokemus ja varmasti on toisen tyyppisiäkin ryhmiä,joihin voi tutustua.Tämä kokemus jätti kyllä jälkensä ja olen tullut entistä varovaisemmaksi.

Kiitos Kyllikki!!

Luottamus tähän hetkeen ja tulevaan on nyt koetuksen alla.Tuo vapaaehtoistyö on pyörinyt jo pitempään mielessä.

Kiitos ihanasta viestistä AthaMaarit!

Nostamasi kortti kertoi kaiken tiivistetysti.Alan kiinnittää uniin ja muihin mahdollisiin neuvonantajiin enemmän huomiota.Kiitos tästä loistavasta muistutuksesta!

Kiitos vastauksesta ja kannustuksesta!

Jostakin syystä tämä koettelemus on nyt menossa.Luulen,että minulla on työstettäviä pelkoja,jotka toimivat jarruina.Lisäksi kovasti rohkeutta kaipaisin,jotta uskaltaisin lähteä esim.ulkomaille vapaaehtoistyöhön tms.,minkä kautta varmasti aukeaisi uutta näköalaa.

Hei!
Olen 34-vuotias nainen ja ollut työelämässä noin 7 vuotta yhtä kyytiä,kunnes paloin loppuun ja koetin opiskella uutta ammattia.Lopetin opintoni kesken loppuvuodesta -11,koska en kokenut opintoja motivoiviksi.

Reilu vuosi sitten kävin erään energiaparannuskurssin,minkä jälkeen minulle tapahtui ihan uskomattomia asioita ja yksittäisiä ihmisiä alkoi parantua kerralla(minua johdatettiin apua tarvitsevan luo ja loppu tapahtui itsekseen). Kaiken huippu oli se,kun menin opiskelijaruokalaan syömään vuosi sitten keväällä ja puhdistaessani lasiin kaatamaani juomavettä energeettisesti,alkoi koko lasi höyrystyä voimakkaasti ja siitä "savusi"vesihöyryä,minkä jälkeen huomasin,että höyry haisi voimakkaasti etikalle.Vesi muuttui haaleasta jääkylmäksi ja oli puhtaan makuinen.Näitä tapahtui paljon muitakin,mutta tässä esimerkkejä.

Olin erittäin hämmentynyt,mutta myöskin kiitollinen näistä kokemuksista.
Yritin jakaa näitä kokemuksia muutaman kaverin kanssa,mutta tämä jäi yksipuoliseksi.

Olen ollut nyt puolisen vuotta työttömänä ja minua ahdistaa kovasti tämä elämä: miksi en pärjää työssä? Miksi minulle avautui tällaisia portteja ja sitten tuntuu,että en voi käyttää niitä missään/mitenkään,vaikka suhtaudun tähän asiaan myönteisesti?

Minulla ei ole kontakteja,joiden kautta voisin päästä johonkin healing-ryhmään mukaan.Lisäksi pelkään,että minuun suhtaudutaan erikoisesti,koska näitä kokemuksia ei ole kaikilla,vaikka jokainen kykenee näihin samoihin asioihin,sillä me kaikki olemme kanavia universumin energioille.Myöskään itseni työllistäminen energiahoidoilla ei tunnu luontevalta,koska nämä ovat aika monimutkaisia prosesseja.

Mulla on harvakseltaan ystäviä,koska koen oloni mukavaksi vain harvojen seurassa.Tämä on ongelma ainoastaan siinä mielessä,että en koe saavani vertaistukea näihin kokemiini asioihin mistään,vaikka olen käynyt erilaisissa henkisen kehityksen tapahtumissa tms.

Pelkään,että elämäni jää tällaiseksi,jossa olen mitään tekemättömänä kotona vaikka minusta voisi olla paljon apua jo(i)llekin.
En ole ruikuttaja tai valittajatyyppiä,vaan yrittänyt ratkaista tätäkin asiaa monella tavalla siinä kuitenkaan onnistumatta.Yläkerrasta olen pyytänyt johdatusta ja opastusta.

Olisiko täällä ketään,jolla olisi samansuuntaisia kokemuksia tai jolla tulisi tästä jotakin kommentoitavaa mieleen?Kaiken otan kiitollisena vastaan!