Ja omalta kohdaltani voin lisätä tähän että takanani on viisi suunniteltua sektiota,  kaksi lapsista päätti kuitenkin syntyä aiemmin kuin oli suunniteltu, eli tehtiinkin hätäsektiot. Kahden lapseni kohdalla taas leikkausvalmistelut kokivat täysin käsittämättömiä viivytyksiä, suonet hukassa ja kanyylit kadoksissa ja syntymät viivästyivät reilun tunnin molemmilla. Kartallahan ehti jo tapahtua paljon, nousumerkkikin vaihtui molemmilla.  Eli kyllä me kaikista hoitotoimista huolimatta synnymme juuri silloin kun on se OIKEA hetki. 

Sotkenpa sitten minäkin lusikkani soppaan ja sekoitan teidät lopullisesti; kevät ihminen on mielestäni luonteeltaan kuin tyylipuhdas kaksonen hyvällä tuulella,ilkikurisen lämpöinen showtyyppi, ja talvi sitten kauriin ja neitsyen ääripiirteet yhdistettynä..eli nipo nipo ja sydän puhdasta kultaa.

    Se tv:stäkin tuttu adressi on osoitteessa: http://www.adressit.com/ansku69

Jokin esto minulta ilmeisesti löytyy  koska ylang ylang kertakaikkiaan tökkii..  sen sijaan käytän ruusupuuta, joka hellävaraisena sopii koko perheelle 

pakkohan näitä vinkkejä oli ruveta testaileen, eilen tein saunassa ärripurrille puolisolleni syntymäpäivälahjaksi merisuola- hunaja- palmarosa hieronnan. Ensijärkytyksen jälkeen hän rentoutui ja on koko päivän ollut todella omalaatuinen  äsken lämmitti saunan ja pyysi laittamaan suolat likoamaan, se sama olis kuulemma saatava uudelleen....     
Tällä kun hoitais kaikki kiukkupussit olis maailma paljon seesteisempi paikka 

Mie oon edelleen sitä mieltä, että perusvuodenaika pysyy erittäin todennäköisesti samana koko eliniän... Siis jos puhutaan PUKEUTUMISESTA ja ns. parhaista, pukevimmista väreistä.... ajatusmaailma, luonne ja psykologiset tarpeet on sitten erikseen. Mutta tummuusaste ja oman vuodenajan sisällä värisävyt muuttuvat iän myötä... 

Tuutikki väittää nyt ankarasti vastaan, lapsena minulle luontuivat parhaiten talven kylmät värit, (tässähän pitää huomioida sekin että lapsella ei vielä ole juonteita eikä muitakaan iho-ongelmia joita se väärä värisävy korostaisi, siksi niiden oikeiden värien määrittäminen lapselle on tavallaan hankalampaa,) mutta poikkeuksetta valitsin itselleni talven värejä, juuri niitä viileitä joita en nyt voisi edes kuvitella laittavani päälleni, pari- kolmekymppisenä olin upea syksyn väreissä, leiskuvia rohkeita LÄMPIMIÄ värejä jotka nyt saavat minut kammottavan näköiseksi.

Sinänsä olen samaa mieltä että olen koko aikuisikäni voinut keskittyä lämpimiin väreihin, ja niistäkin vielä vaaleisiin ja kirkkaisiin, ei missään nimessä tummaa minulle mutta kun ne aiemmin olivat murrettuja, niin kyllä ne minulle sopivat lämpimät värit nyt ovat täysin puhtaita.

Tuo aiemmin ihmettelemäni oma muuttumiseni väriperheestä toiseen aina tarpeen mukaan, en usko että voisimme muuttua toisen värisiksi tarpeidemme mukaan, onko se luonnon tapa helpottaa eloamme, että muovaa meitä elämäntilannettamme parhaiten vastaaviksi? koska osaan kyllä erottaa jonkin värin terapeuttisen tarpeeni näistä värianalyyseistä,
*ja kun perheessämme jokaisella on lupa valita omat värinsä voitte uskoa että saan aivan riittävästi katsella niitä kylmiäkin sävyjä...kyllä todella välillä tuntuu että terapia olisikin tarpeen      *

mutta ehkä joku teistä osaa selittää sen muuttumisen ?

Jäin sitten oikein urakalla miettimään tuota muna vai kana juttua... En ole aiemmin ajatellut asiaa tuolta kannalta, mutta totta tosiaan; olin lapsena talvi, ja se todellakin oli minulle se "paras vaihtoehto" koska äitini eli elämättä jääneen elämänsä täysin meidän lastensa kautta, siinä oli oltava melkoinen perfektionisti että niihin vaatimuksiin ja odotuksiin pystyi vastaamaan 
murrosiässä pistin ranttaliksi ja kun alkuun pääsin muutin 16 vuotiaana kotoa ja menin töihin, muutuin syksyksi ja kohta huomasinkin olevani kahden lapsen yksinhuoltaja, pakkohan se oli pärjätä ja ihan hienostihan se sujuikin, syksy pärjää missä vaan 
Nyt kun elämäni on seestynyt olen muuttunut kevääksi, minulla on kai tavallaan asiat niin hyvin että olen voinut rentoutua ja lyödä leikiksi. : ja mikä mielenkiintoista, kevääksi muuttumiseni tapahtui melko lailla samoihin aikoihin kun sain kuopukseni, kauriin, ja kaurislapsihan ,Sepon mukaan, syntyy tilanteeseen jossa on aika nimenomaan hellittää ja pysähtyä.
Että näin mulla, onko muilla vastaavia kokemuksia?

Aniara; Todennäköisesti muutut vielä ja vietät "elämäsi syksyn" syksynä, ja mielestäni se onkin sitten se upein tapa viettää eläkepäiviä, uupumaton mummeli joka porhaltaa läpi maiden ja mantujen niin että rytisee, levätkööt vanhat ja väsyneet, syksy menee ja tekee  ja syksyn värit tulevat silloin tukemaan upeasti vahvaa persoonaasi.

Kuten Hörsti kertoi muutokset aikuisiällä väriperheestä seuraavaan ovat mahdollisia, vaikkakin harvinaisia, minä uskon että nykyisen henkisen kasvun kiivaan nousun aikana tälläiset muutokset tulevat varmasti yleistymään. Kuten myös ihmisten yleinenkin tietoisuus väreistä ja niiden hoitavista ominaisuuksista.

Athene: "mitä siitä jos minusta ei tullut sinulle sitä prinsessaa vapaita ovat vain lapset ja hullut ja prinsessat joutuu linnaan"

Jos sinut tulkittiin kevääksi niin vedä kruunu päähäs vaan, prinsessoja me kevät ihmiset nimenomaan ollaan.  Vain me todelliset prinsessat voimme kulkea kruunu päässä vaikuttamatta friikeiltä  

Ja mustahan ei pue ketään, talvi ihmisen dramaattiseen väritykseen se vielä jotenkin istuu mutta meidät keväät se kertakaikkiaan tekee vainajiksi

Luonnonlapsi kuvaa minua todellakin hyvin    Jos aiemmin minua ärsytti jokin pihallani, esimerkiksi vesi seisoi jossakin kohdassa, menin ja kaivoin siihen salaojan, nyt kippaisin siihen lastin multaa ja istuttaisin jotakin ihanaa, nopeasti leviävää, KAUNISTA pensasta, joka TUOKSUU huumaavalta. 
Mielestäni tuo kuvaa aika hyvin syksyn ja kevään eroa, tekijä ja kokija, lämpimiä molemmat. Minusta on hauskaa seurata ihmisiä ja pähkäillä että mitähän tyyppejä he mahtavat olla, täällä esimerkiksi olen Elämänilon kirjoitusten ulkonäöstä päätellyt hänet kevääksi ja enkös sitten lukenutkin hänen olevan sellainen. Meillä Keväillähän kaiken pitää olla niin kaunista...

Vilkas, utelias, iloinen, urheilullinen, kaikkitietävä Kevät ilmoittautuu mukaan keskusteluun...tai no, se urheilullisuus on vähän niin ja näin, mutta uteliaisuus ja kaikkitietävyys kyllä kolahtaa niin että tuntuu 

Kun Hörsti totesi että Ebba Donnerin analyysi oli sanoin kuvaamaton kokemus ja muutti hänen elämänsä, voin todeta tietäväni tunteen, elämä on helppoa kun on perillä näistä väriperheistä, vaateostoksilla käynti helpottuu kummasti, , tiedän olevani parhaimmillani laitan sitten mitä tahansa kaapista päälleni ja mikä minulle on ollut ratkaisevinta, kanssakäynti ihmisten kanssa helpottuu kummasti kun silmän harjaannuttua on oppinut hahmottamaan nopeasti minkä tyyppisen ihmisen kanssa on tekemisissä. Vaikka edelleenkin astrologia ja sen määritelmät ihmisistä ovat minulle äärimmäisen tärkeitä, on tässä värianalyysi jutussa se etu että useimmista ihmisistä näkee heti päällepäin millainen ihminen on kyseessä.

Kun esimerkiksi kylällä kantapäät paukkuen tulee tuttu rouva vastaan ja hätäisesti tervehtii ja menee menojaan en enää jää ihmettelemään että mikähän sen nyt oli.. rouva on syksy ja sillä on aina niin monta hommaa tekeillä ettei se aina ehdi turista joutavia, toinen naapurini taas liihottelee missä liihottelee, ja poikkeaa juttusille jos ehtii, kun tiedän että hän on kevät joka on saattanut kuluttaa kokonaisen päivän haistelemalla aivan ihastuttavaa ja kertakaikkisen hurmaavaa kukkaa joka kasvoi niin valtavan suuren ja hienon muurahaiskeon juurella..no, voiko tuollaiselle olla vihainen...


Hörsti mainitsi myös että Murrosiässä alkaa muutos, jossa muuttuvat sekä väriperhe että temperamenttityyppi. Justiinsa niin, minäkin olen lapsena ollut selvästi talvi, parikymppisenä muutuin syksyksi, nyt neljääkymmentä lähestyessä olen jo selvä kevät. Tuntuu että vaikeudet ja kriisit vauhdittavat muutoksia? niin tuntuu käyneen ainakin minulle. Mikäli joku viisaampi tietää niin valistakaa ihmeessä

Käväisepäs täällä:
http://www.energiakeskus.com/energiasivut/

ja tuo käsien taputtelu nurkissa, itse teen sen ylhäältä alas joka nurkassa, todella toimii.. saattaa tosin olla että siinä tehoaa osittain sekin kun se on niin höynää hommaa  että väkisinkin nauraa itselleen, ja nauruhan aina nostaa energioita. Mutta väliäkö sillä miksi tehoaa, pääasiahan on että huushollissa on mahtavat fibat homman jäljiltä 

Terveisin kevätauringon humalluttama Tuutikki, joka taitaa siivota vielä hieman lisää...

Suurkiitos 
*sulkee koneen ja lähtee ostamaan ainakin punaista ja keltaista spinellia, ajatellen että onneksi on tuo valtavan ihana kivimyymälä ihan ajoetäisyydellä, ja miten hienoa on että tuollaisia ihania auttavia ihmisiä kuin Mi-Olea on olemassa* 

KAUNEUS

Ulkoinen maailma on heijastusta
sinun sisäisestä maailmastasi.
Keskity sisäiseen kauneuteesi, hyviin puoliisi ja
kykyihisi.
Jokaisella on kauneutta sielussaan- etsi sitä toisista.
Muistuta heitä heidän kauniista ominaisuuksistaan
ja siten valaisemalla autat heitä.
Ympäröi itsesi asioilla ja ihmisillä joilla on kaunis
värähtely. sillä meihin vaikuttaa kaikki se mikä on
ympärillämme.
Huomaa sekä oma kauneutesi sekä muiden.

Osui ja upposi:
Parhaani mukaan olen yrittänyt, jo pari vuotta, löytää kauneutta minua kiusaavan naapurini sisimmästä, seurauksella että, paitsi että olen saanut lopullisesti hullun leiman otsaani, omat värähtelyni ovat aivan sekaisin. Ehkä olisi siis korkea aika hiljentyä huomaamaan oma sisäinen kauneuteni, ja ympäröidä itseni kauniilla värähtelyillä. 

Katsoisitkos minullekin jos vielä jaksat, kiitos. Kaipaisin jotakin helpotusta tähän sisäiseen sekasortooni... ruusukvartsilamppuni ei enää yksinään riitä helpottamaan oloani