Näytä kirjoitukset
Mä olen hyvin intuitiivinen, tiedän että on olemassa henkimaailma koska olen kokenut sen useasti. Ennen en uskonut selvänäkemiseenkään, en ennenkuin se avautui minussa itsessäni. Olen saanut useita todisteita siitä, että minä ja monet muut kykenevät näkemään ihmisten menneeseen, nykyhetkeen ja tulevaankin. Entisestä skeptikosta on kasvanut olosuhteiden pakosta ihminen, joka tietää että on olemassa muutakin kuin tämä näkyvä maailma.
Edellinen pohjustus vain siksi, että ehkä teidän olisi helpompaa ymmärtää mitä seuraavassa ajan takaa..
Olen ollut suunnattoman rakastunut erääseen mieheen, olen kuitenkin hyvin epävarma enkä siis ole päässyt selvyyteen hänen tunteistaan. Emme ole nähneet kunnolla muutamaan viikkoon ja olenkin päättänyt unohtaa koko jutun. Olen kieltäytynyt ajattelemasta häntä, ajatellut että koko typerä rakkaus lakkaa olemasta jos vain unohdan sen olemassa olon. Muutama päivä on mennyt oikein hyvin.
Kunnes viimeyönä tapahtui jotain erikoista. Näin unta, joka ei liittynyt mitenkään tuohon mieheen tms. Mies ei edes ollut unessani, ei mitään mikä voisi liittyä häneen jollain tavalla. Yhtäkkiä uni tavallaan katkesi, kaikki näkemääni uneen liittyvä katosi, ja edessäni seisoi tuo mies jota rakastan. Hän katsoi minuun vakavana, sanoi että hänellä on ikävä mua ja hän rakastaa mua oikeasti, ja että nämä päivät jolloin ei olla nähty, on olleet hänellekin tuskaa. Näen vieläkin hänet selkeästi edessäni, hänen ilmeensä, silmiensä katseen. Siinä hetkessä oli vain tuo mies, ei yhtään mitään muuta. "Taustakin" oli pelkkää mustaa. Muistan olleeni ihan hiljaa, sitten mies katosi ja uneni jatkui siitä mihin se jäi.
Olisiko tuo ollut pelkkää unta, vai oikeasti kerrottiinko minulle totuus tilanteesta?
Olen ajatellut, että tunteet ovat olleet täysin yksipuolisia, että mies ei suo ajatustakaan minulle ja olen siksikin halunnut unohtaa koko jutun. Emme siis seurustele emmekä tapailekaan, mutta olemme työtovereita ja työnpuolesta yhdessä aina silloin tällöin. On ollut asioita, joiden puolesta olen kuvitellut miehenkin olevan ihastunut, mutta tosiaan mun huono itsetuntoni saa tän epävarmuuden minussa nousemaan pintaan..
Tuo yöllinen juttu vain kummastuttaa. Se ei ollut tavallisen unen kaltainen, se tuli ihan puskista, en ole ajatellut koko ihmistä muutamaan päivään ollenkaan. Olen oikeasti halunnut unohtaa. Emme ole edes nähneet muutamaan päivään. Olisiko se voinut olla todellista?
