Voit pyytää kortinnostoa 

Saisinko minä Luonnonhenki-kortin itselleni?

Kiitos jo etukäteen 

Voisiko Venus jossain merkissä viitata myös, että siihen merkkiin tulet tulisesti rakastumaan joskus elämän aikana?

Tähän on pakko sanoa, että minulle ainakin on kerran käynyt juuri tuolla tavalla. Venukseni on vesimiehessä, 7.huoneessa ja voi miten tulisesti rakastuin vesimieheen. Yhteiselämä oli mahdotonta jonka molemmat meistä tiesivät. Vietin hänen kanssaan rakkauselämäni upeimmat (ja rankimmat) kaksi vuotta. Vastaavia tunteita en ole kenenkään muun kanssa kokenut. Hän onneksi jäi elämääni pysyvästi,  ystävänä. Ja edelleen on elämässäni se henkilö joka saa minut rauhoittumaan ja näkemään asioiden valoisat puolet kun en siihen itse pysty.

Eli voin lämpimästi suositella, ainakin noin kokemusten keruu mielessä 

Eipä tuo elämä tähän mennessä ole mullakaan kovin lempeä ollut, ainakaan tietyillä osa-alueilla. Aika usein ystäväni ihmettelevät koska se epäonni kohdallani loppuu. Tässä on kyllä se hyvä puoli, että osaa arvostaa niitä harvoja hyviä asioita elämässään entistä enemmän. Eikä elämä ainakaan ole tylsää ollut missään vaiheessa  Kaikella kun on jokin tarkoitus.. Theodora, noin juuri minäkin ajattelen! Jos annan itse periksi niin kaikilla on helpompaa. Kun esimerkiksi mietitään pikkujoulujen ruokailua niin minä en taatusti sanele mitä syödään vaan ennemmin tyydyn siihen kuin muutkin. Sitä kähinää ja ehtoja kun tuntuu muiden taholta olevan jo ihan tarpeeksi, miksi siis lisätä lastia..

Meimi, näinhän se menee. Pinna on pitkä ja venyvä mutta ei loputon.. Ja valitettavasti sen jälkeen ei ole enää paluuta siihen mitä on joskus ollut.

Niin tuota ei:tä on vain pakko harjoitella. Hankalaa se kyllä on. Pitäisi opetella ottamaan vastuu omasta hyvinvoinnista eikä vastuuta muiden miellyttämisestä  Ei ole itsekästä ajatella ensin itseään. Tämä on ainakin mulle hankala mieltää mutta sillä tiellä nyt ollaan ja opiskellaan 

Onhan yksilöissä eroja. Pahuutta voi olla kaikissa merkeissä. Olen itsekin törmännyt vastaaviin ihmisiin eivätkä he ole olleet kauriita. Se on mielestäni tietynlaista mielen sairautta ja tuhoaa lähipiiriä mikäli ei tähän suosioon satu pääsemään. Nykyään välttelen tämänkaltaisia ihmisiä sillä en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Työyhteisössä niitä väkisinkin on mutta silloin on hyvä yrittää pitää välit mahdollisimman neutraaleina ja etäisinä. Valtataistelua parhaimmillaan.

Mites muut kauriit kokevat sen kun jossakin täällä ketjussa luki, että kauris paranee vanhetessaan? Olen aina tuntenut olevani "vanha sielu" Tuntuuko teistä samalta?

Kiitos Ambecco 

Tuo linkki on kyllä mielettömän hyvä koska tässä on kaikki vähän hakusessa vielä. Ajattelin keskittyä noihin perusasioihin ensin. Ja niissäkin tuntuu riittävän haasteita 
Itsekkäistä syistä tässä liikkeellä ollaan, ensimmäistä kertaa elämässä..

Kevät ON tulossa, ihania auringon säteitä on jo saatu ihailla..

Tuolla aiemmin joku kertoi, ettei arvostele toisia ihmisiä, en myöskään minä. Minua on aika usein arvosteltu ensinäkemältä ylpeäksi, mutta samat ihmiset tutustuttuaan ovat usein sanoneet etten ole sellainen kun he aluksi luulivat.

Tähän samaan olen minäkin törmännyt usein. Ensivaikutelma on kaikkea muuta kuin mitä oikeasti olen. Ehkä sitä on aluksi hyvin varautunut uusien ihmisten edessä ja muodostaa sitä omaa mielipidettä kaikessa rauhassa.

Muuten en kyllä oikein samaistu noihin kauriin määritelmiin muuta kuin työasiassa. Puurtaja olen ja on todella vaikea ymmärtää omien voimavarojen rajallisuutta. Nyt olen opetellut tekemään niitä asioita joista ei ole mitään varsinaista hyötyä vaan pelkästää iloa elämään. Kyllähän siellä takaraivossa se huono omatunto toisinaan kurkkii mutta kovalla harjoittelulla uskon siitä eroon pääsevän.

Luonteeltani olen kyllä hyvin kiltti ja huono pitämään puoliani saatikka sanomaan itsekkäästi ei. Toisten loukkaaminen on epämieluisaa. Parisuhteissa olen kerta kerran jälkeen valinnut ihmisen joka pyrkii alistamaan joko fyysisesti tai henkisesti. Oma lapseni on vaaka ja ympärilläni on paljon muitakin vaakoja. Jostain syystä tunnen oloni hyvin kotoisaksi heidän seurassaan. Oma äitini taasen on skorpioni ja meidän maailman katsomus ei kohtaa ikinä. Hän on realisti ja näkee asiat hyvin mustavalkoisina. Eikä ymmärrä minun hempeilevää maailmaa. Sielunveljen olen löytänyt vesimiehestä. Hänen kanssaan voimme puhua/väitellä asiasta kuin asiasta ilman raivoisaa riitaa vaikka näkemykset joskus täysin vastakkaisia ovat.

Suuttuessa tosin osaan olla kamala ja sanoa pahastikin. Tätä puolta itsessäni yritän kyllä kehittää ja sehän on paljon kiinni oman suunsa sulkemisesta.

Hei,

Minä ja tyttäreni ilmoittaudumme ensikertalaisina mukaan tuleviin iltoihin.

Kiitos jo etukäteen 

Kiitos 

On tässä pieneen alkuun päästy jo. Tietoa on näillä sivuilla niin hurjasti, että kokonaisen päivän saisi kulumaan lukiessa ja pohtiessa. Olen vain miettinyt, että miksi sitä on kahlannut näinkin pitkälle ilman näitä viisauksia. Tai no myönnettäköön, että vasta hetki sitten ymmärsin katsoa sinne peiliin kun sama kaava alkoi toistua turhan monta kertaa 

Heippa vain kaikille!

Olen 31-vuotias kaurisnainen ja olen täällä etsimässä itseäni. Sitä kuka minä oikeasti olen ja missä voisin parantaa itseäni. Takana karikkoinen elämä liian monine suruineen.

Olen tutkinut syntymäkarttaani ja tilannut muutaman analyysin. Miten pelottavalla tavalla ne osuvatkin oikeaan. Matka on siis alkanut ja omat heikkoudet selvillä, suunta on vain ylöspäin.

Osaisiko joku neuvoa miten minun kannattaisi aloittaa tuo oman karttani lukeminen. Sehän on tällä hetkellä itselleni hyvin sekava ja yritin täältä etsiä jotain selkeää opasta mutta en löytänyt. Teidän keskusteluja seuratessa olen hämmentyneenä huomannut monen olevan todella hyvä tulkitsemaan symboleja ja niiden merkityksiä.

Mukavaa alkavaa kevättä kaikille!

T

Täälläkin yksi joka "kärsii" unihalvauksista. Käytän sanaa kärsii sillä koen ne pelottavina ja ahdistavina.. Näen myös huoneen kuin leijailisin itseni ulkopuolella vaikka silmäni ovat kiinni.
Yritän herätä mutta se ei onnistu, en pysty liikkumaan, en huutamaan. Koen ehkä pientä kuolemanpelkoa ja tunnen (en näe) että huoneessa on joku. Valitettavan usein näitä voi tulla kaksikin peräkkäin ja sitten en oikein uskalla enää nukahtaa.

Isäni kärsii samasta vaivasta. Hänen mukaansa se liittyy väsymykseen. Toisinaan näitä kohtauksia tulee usein, joskus voi olla vuosikin välissä.

Pitääkin seuraavaksi kokeilla tuota tilanteeseen mukaan menemistä, antautumista eikä rimpuilua hereille.