No tuli nyt hetken aikaa testattua sitä hiilarien lisäystä ja seurauksena on ollut sen verran paljon
vatsanvaivoja, ilmavaivoja ja yksinkertaisesti ihan vaan huonosti ja erittäin katkonaisesti nukuttuja öitä,
kuten myös kokonaiskehollisesti huonoa oloa, että lopetan tuon kokeilun saman tien. Gluteenittomuudellakaan
ei ollut tuossa väliä. Pidän kai aina vaistomaisesti ja huomaamattakin hiilareita kohtalaisen pienellä tasolla, mutta en
liian pienellä omiin tarpeisiini ja lisään rasvaa tai proteiinia. Eli ei itselleni ainakaan toimi tuo isohiilarinen malli
sitten vähääkään. Kukin tyylillään.

Käytännössä palaan kai tarkkailemaan tuota tuotteiden hiilarimäärää taas uudestaan vähän tarkemmalla
silmällä, kuten jossain vaiheessa teinkin. Se nyt ei muuta tuosta edellä sanotusta varsinaista asian ydintä,
joskin muutin tuolta muutamia sanoja ja kirjoitin asiaa vähän eri tavoin.

Uskon edelleen, että se on hyvin yksilöllistä. Jokaisen keholla on jonkinmoinen balanssi.
Itselläni toimii suositusten alle olevat hiilarimäärät ja loppu improvisoiden fiilisten
mukaan.

FODMAP-yhdisteissäkin voi olla jotain, mutta niitä välttäessä joutuisi luopumaan
turhankin paljosta. Hiilareiden pitäminen kohtalaisella tasolla ajaa varmaan
samaa asiaa.

EDIT: Kyllä tuossa näyttäisi olevan paljon hiilarin lähteisiin liittyviä eroja myös.
Välillä ainakin oma elimistöni tarvii paljon selkeämmin hiilaripohjaista ravintoa,
se näyttää toteutuvan luonnostaan jaksottain, joten siksi en oikein pysty suosittamaan
mitään yhtä ravintomallia. Luotan vaistojen ohjaukseen, myös hiilarien lähteiden suhteen.

[(mutta rankalla kestävyyskuntoilullaja huonolla/vähäisellä ravinnolla saa kyllä itsensä äkkiä heikkoon kuntoon)]

http://www.tiede.fi/keskustelu/5147/ketju/ssri_laakkeiden_pysyvat_sivuvaikutukset

"Totuus on, että kun serotoniinin takaisinotto estetään kemiallisesti, alkaa dopamiinin määrä laskea."

"Ainoat lääkkeet, joista on ollut apua, ovat dopamiiniagonistit Cabaser ja Requip. Näidenkin kanssa toivottu vaikutus on tullut ns. lääketauolla, eli dopamiiniagonistin poistuessa elimistöstä tilanne aivoissa on ollut hetken normaali. Lääkkeen uudelleen aloittaminen ja lopettaminen tuo muutaman tunnin helpotuksen, sitten seksuaalisuus ja emootiot taas häviävät.

Dopamiiniagonistit ilmeisesti jotenkin "herättävät" reseptorit hetkeksi, kunnes vaiva taas palaa."

No, kieltämättä tuo tuntuu osoittavan, että olin ihan oikeassa tuon asiani kanssa. Lähinnä
vekslasin tuota viestiä tuolta välistä taas pois, koska vaikea tarkasti aina tietää, miten
mikäkin vaikuttaa.

Eli minusta se vaatisi edelleen sellaista aktivoivempien ja tasaisempien hetkien parempaa balanssia, koska SSRI:t sotkee
tuota luontaista tasapainoa ja vuorottelua. Silloin myös tasaisemmat hetken tuntuu emotionaalisesti vahvemmilta.

Mucuna Pruriens voi pienenä määränä olla tuollainen joka vaikuttaa, kun se L-dopaa nostaa.
Sekin siis esim. antamalla alkupotkua, jos on joku homma johon haluaa panostaa ja sitä
kautta tuoden myös muita tunnetiloja läsnä. Hankala löytää tarkkaa täsmäjuttua,
joka yksistään ja suoraan tuottaisi jonkin mielentilan… Ruokavaliota voi ja ehkä kannattaakin
kokeilla muuttaa ja tällaista. Ja suosittelen edelleen sitä C-vitamiinin käyttöä. En muista
tarkalleen, mitkä kaikki aineet vaikuttaa dopamiinin tuotantoon aivoissa. Ainakin C
ja B6, joka nyt on muistaakseni aika monessa prosessissa mukana. En pysty sitä
lähdettä nyt kaivamaan, mistä tuon luin. Niitä keskeisiä vaikuttavia aineita
on joku kourallinen. Niillä voi olla jokin vaikutus, mutta jo C, pieni määrä
b-vitamiinilisää ja vaikka pieni (tai oman fiiliksen mukaan) määrä tyrosiinia voi
olla kokeilun arvoinen. Suosin ite noita pieniä määriä (1/4 tablettiakin) vähän
kaikessa, että se tuntuisi kuin ruuasta saadulta ja pystyn
käyttämään niitä aika vapaasti. C:tä nyt voi käyttää hitaasti
imeytyvänä pillerinä vaikka 1000mg:kin huoletta ja suosittelenkin
jos on huonossa kunnossa.  

Heitänpä tähän vielä yhden niksin (tai niksien sarjan) kaikille libido-ongelmaisille,
koska joillakin varmasti nimenomaan se on se keskeinen ongelma mielialalääkkeiden
käytön jälkeen ja monilla se voi olla osatekijä:

teelusikka tai puolikas ashwagandhaa
(rauhoittaa ja vaikuttaa hormoneihin),
en tiedä, onko tästä niin isoa hyötyä,
jos ei oikeasti ole stressaantunut...
jotenkin muistaakseni GABA:n
kautta vaikuttavana (?) tämäkin
voi olla lievästi dopamiinin
vasta-aine, mutta tällaisissa
luonnontuotteissa vaikutukset
voi olla vähän monimutkaisempia,
koska kyse on kokonaisuudesta...
ashwagandhan ajatellaan usein myös
aktivoivan ihmistä... minusta
se rauhoittaa, aktivoi, tasaa,
mutta voi hieman kilpailla
dopamiinin vaikutuksen kanssa,
vaikkei nyt suoraan sitä estäisikään...
voi kokeilla, jos menee liian
sekaisin jostain...

pieni määrä l-karnitiinia (iso saattaa olla
pidemmän päälle ongelma, mut
pienikin määrä vaikuttaa mm.
spermantuotantoon)

pieni määrä K-vitamiinia Mk4 muodossa
(löytyy lihasta, mutta myös pillerinä... en tiedä,
tuottaako keho tätä epäsuorasti jostain muusta jutusta)
tällä tuntuu olevan tehokas vaikutus, vaikka en osaa
sanoa, miksi… Kivekset kuitenkin kai
tarvitsevat tätä K-vitamiinin muotoa ja
kai se jostain kertoo… tätä voi olla mahdoton
löytää Suomesta, mutta esim. iherb auttaa,
jos on valmis maksamaan raskaita rahtikuluja…
halvalla toimituksella ei kannata tilata
koska tuotteen saaminen on niin epävarmaa…
niissä pillereissä voi olla isoja määriä, niin
auki vaan se kapseli tai pilleri puoliks
tai jopa pienemmäksi...

hieman tribulus terrestrisiä (jos tarpeen)
monet sanoo, ettei tästä ole mitään hyötyä,
mutta tällä voi olla kiveksiä suojaavia
ominaisuuksia ja jo hyvin pieni määrä
voi olla sydänystävällinen

hieman sitrulliinia (aminohappo, vaikuttaa
mm. erektioon), tämä ei tuo niitä emootioita pintaan,
vaan vaikuttaa vaan siihen mihin se vaikuttaa,
kylmästi

tarvittaessa Q10:ntä (vaikuttaa spermaan),
mutta tämä ei ole ehkä ihan niin keskeinen,
Q10:llä taitaa muuten olla osin sama
tuotantoketju kuin dopamiinilla (tai lähinnä
nuo aminohapot), ja vaikka Q10 ei ainakaan
Parkinsonin taudin (joka siis liittyy
dopamiinintuotannon häiriintymiseen) hoidossa
ole ollut luotettava alun lupaavista
tuloksista huolimatta, niin jokin epäsuora
yhteys tuossa voi silti olla... siksi vaikutus
voi myös olla eri tapauksissa niin erilainen...
sairaudentilat voi kaikilla myös käynnistyä
ja rakentua vähän eri tavoin, näin ainakin
maallikon järjellä ja tiedolla ajateltuna...
Q10 ja L-karnitiini vaikuttaa myös ainakin
sydämen hyvinvointiin

Ehkä sitten jotain noita perusvitamiineja vielä
tuohon samaan pakettiin ainakin jaksoittain
käytettäväksi. Omega 3 balanssi on monilla
huono jne. D vitamiini talvisaikaan on tärkeä myös.
Aiemmin mainittu sinkki voi myös olla jees,
enemmän sitä käyttäessä suosittelen myös
kuparia. Oman harkinnan mukaan näitä muita,
mutta ne voi olla pieninä määrinä hyviä tuossa
kyljessä, vähintään tuo D. Jos on jättänyt
maitotuotteita pois, niin kalsiumlisä on
hyvinkin jees, koska se puutos voi
sitten tuoda jotain ongelmia.

Nuo nyt on ihan muutenkin eduksi, siis yleisesti terveyden kannalta, ainakin jos
seuraa noita suosituksia käyttömäärissä. Ite suosin vielä yrittityylisissä jutuissa
usein luomua, koska en luota noihin kasvatusmenetelmiin yhtään. Ne ei välttämättä
ole juurikaan kalliimpia, riippuu vähän. Joissain kasvimyrkyissä on kai yhteys
Parkinsonin tautiin.

Pieniä määriä kun käyttää noita kaikkia, niin efekti on luonnollinen, vähän kuin ruuasta saisi jotain
lisäravinteita. Nuo ei myöskään välttämättä maksa ihan hirveästi, kun niitä käyttää
sen verran vähän kerrallaan (poikkeuksena ehkä Q10, joka on sinänsä jees aine...
sitäkin voinee löytää ulkomailta halvemmalla).

Mausteista tuli vielä mieleen Basilika, josta ei kai ole mitään tutkimuksia aiheeseen liittyen, mutta
vaisto jotenkin sanoo, että sekin saattaisi olla positiivinen. En tosin usko, että se
vaikuttaa suoraan seksuaaliseen puoleen. Monet tuollaiset yleishoitavat
mausteet voi vaikuttaa siihen vähän niin tai näin, riippuen lähtötilanteesta.
Joissain tulisissa mausteissa taas saattaa olla suoremmin jopa ihan hormoneita aktivoivia
vaikutuksia.

Varmasti monella muullakin tavoin voi tuottaa muutosta, tässä nyt vain yksi esimerkki.

Pillereiden ulkopuolelta suosittelen lasillista raakaa sipulimehua päivässä
vaikka itse kotona soseutettuna. Se voi olla yleisterveydellisestikin hyvin
jees, vaikkakin ehkä vaikea saada alas (sitä pitäisi vaan
jaksaa käyttää tarpeeksi pitkän aikaa).

Lisätään nyt vielä että dopamiini (perustasolla) vaikuttaa mm. niin että se ohjaa esim. apinalla
tavoitepohjaista toimintaa, esimerkiksi jos apina ei saa jostakin toiminnasta palkkiota, se
kokeilee innokkaammin toisenlaista strategiaa. Jos dopamiinia keinotekoisesti apinalla
lisätään (voimakkaasti), apina saattaa (eläinkokeissa siis) koko ajan hakea uutta kokemusta tai
toimintatapaa riippumatta siitä, onko siitä sille käytännön hyötyä vai ei. Eli käytännössä
tämän vuoksi dopamiini ajatellaan joskus rationaliteetin vastakohdaksi (koska rationaalisuus
tarkoittaa ainakin meidän yhteiskunnassa konkreettisen hyödyn tavoittelua, kun taas
uutuudenviehätys vain sen itsensä vuoksi ei ole oikein arvossaan). Dopamiinintuotanto
myös lisääntyy monilla eläimillä kamppailun tai muiden stressaavien
olosuhteiden jälkeen todella voimakkaasti, joten kyse on myös
palautumishormonista, jolla saattaa olla hoitavia ominaisuuksia. Näiden kautta
dopamiini voidaan siis yhdistää outoihin mielentiloihin, mutta monillahan se tuotanto
on varmaan luonnostaan korkealla, minullakin, tai vähintäänkin
joskus ollut. Sama hormoni kuitenkin johtaa siis myös ns. rationaaliseen
käytökseen eli palkkion tavoitteluun, vain tasaisemmassa
muodossaan. Eli kyse on myös tietynlaisesta elämänmyönteisyydestä,
elämänhalusta.

Dopamiini pieninä määrinä voi lisätä myös kipuherkkyyttä ainakin joidenkin
eläinkokeiden mukaan, kun taas suuret lievittää kipua, eli dopamiini
ilmeisesti ohjaa eläintä varomaan vaaraa ja sitten hoitaa eläintä, jos vaaraa
ei pystyttykään välttämään, eli tämä on myös yksi dopamiinin
tehtävä motivaation lisäksi. Ihmiskulttuurissa asiat toki saa
omanlaisensa muodon, kun ihminen harvoin voi suoraan vaan
lähteä luontoon, tai ei muista sen vaikeutta. Esim. urheilulla, mutta myös
taiteella, mystiikalla, huumeilla jne. niitä kokemuksia on etsitty tai etsitään
ja ilman sitä ihminen muumioituisi pystyyn… puhumattakaan mistään
syväkokemuksista tai lumoutumisista mutta uskon kyllä että ne tulee siellä luonnossakin läsnä...
Jos dopamiinia on liikaa, joku kevyt lihaskuntoilu tai joogan tyylinen voi toimia.
Lihaskuntoilu vaikuttaa varmaan enemmän testosteroniin,
vaikka varmasti siinäkin dopamiini on läsnä, tekemisen tavasta
riippuen ehkä paljonkin. Luulen että dopamiini nousee kilpaurheilun
tai kestävyyskuntoilun jälkeen vielä vahvemmin, voimakas kestävyyskuntoilu
sitten laskee jo testosteroniakin, ainakin väliaikaisesti, mutta pakottaa
varmaan dopamiinin korjausreaktion esiin (mutta rankalla kestävyyskuntoilulla
ja huonolla/vähäisellä ravinnolla saa kyllä itsensä äkkiä heikkoon kuntoon).

Dopamiinia ei kannata ajatella minään aggressiohormonina, laitetaan nyt sekin vielä tähän.
Vaikka dopamiini vaikuttaa motivaatioon sun muuhun, luulen että se ohjaa eläintä
usein ensisijaisesti kiertämään uhkaa, keksimään toisen reitin tai ehkä "kieroilemaan",
jos jotain ei voi helposti saavuttaa. Toki tässä varmasti on paljon lajikohtaisia eroja,
että kilpaillaanko vai muuta, mutta periaatteessa... Viimeisimmän tiedon mukaan lamarckismi
näyttää pätevän siinä, että opittujakin kokemuksia voidaan saada periytymään.
Pian tietysti saatetaan todeta sekin, että on olemassa sellaisia lajikohtaisia kenttiä,
joiden kautta lajien sisäinen oppiminen tapahtuu ja joita nyt tieteessä pidetään huuhaana.
Nykyaika tietysti opettaa ihmisille sitä kilpailua, mutta ilman dopamiinia voi olla
vaikea toimia myöskään moraalisesti tai ylipäätään keksiä mitään vaihtoehtoista
strategiaa tai muuta. Luulen että testosteroni voisi johtaa hieman useammin siihen,
että rynnitään ongelman läpi, mutta eipä ehkä sitten kuitenkaan… (sen vaikutus
voi olla niin moninainen, esim. positiivinen ryhmähenki ja auttamishalu ja monet
muut jutut, se voinee myös rauhoittaa, riippuen monesta jutusta). Ailahtelevat testosteronitasot
voi tuoda paljon enemmän ongelmia. Keinotekoisesti tuotettu stressi voi saada eläimen
aggressiiviseksi joidenkin kokeiden mukaan, ja vaikkei sitäkään voi ihmisten
todellisuuteen sellaisenaan sovittaa, se näyttää yhden olennaisen pointin. Jos vaikka
koiraa hakataan päivästä toiseen kepillä, kyllä se ongelmia siitä kehittää, voi ehkä purrakin
tai lopulta uikuttaa alistuneena, mutta luonnontilassa se koira, joka
nopeimmin oppii reagoimaan pelkkään keppiin tarttumiseenkin (pakoreaktiolla
siis), on suhteellisen vahvoilla. Periaatteessa kun tutkitaan vaikka geneettistä alttiutta
joillekin mielenterveysongelmille, saatetaan joskus tutkia ihan hyviä selviytymisominaisuuksia,
jotka vaan kulttuurissa ylikuormittuu. Tai ainakin vaikea tietää, kun luonnossa on harvoin hyviä tai
huonoja ominaisuuksia, tai jos olisi, todellisuus olisi aika erilainen.

Psykoottisiin oireisiin auttaa tutkimusten mukaan ilmeisesti myös rauhoittavat, joten
jo tuo osoittaa, että kyse on ensisijaisesti muusta kuin dopamiinista (siis
esim. stressistä tai kokonaisaivotoiminnan epätasapainosta), vaikka se vaikuttaisikin kokemuksiin.
Dopamiini useimmiten pitää vain toimintakyvyn yllä, eikä ole suora stressihormoni,
koska myös laskee stressiä tai sen vaikutusta, tilanteesta riippuen. Toisaalta jos
vaikka syö huonosti jatkuvasti ja on muutenkin huonossa kunnossa, se dopamiinin
nousu voi jatkuvasti palata paikkaamaan muuta epätasapainoa, jolloin syntyy
tuo jojoefekti. Taitailijoillahan se voi olla inspiraation lähdekin, muistelen
että joku kuvataiteilija maalasi nälkiintyneenä näkemiään näkyjä ja
David Bowie teki sairaudentilassa huumevuosiensa veroisen levyn.

Jos pitkään on ollut huonossa kunnossa ja dopamiinitasot sitten
nopeasti nousee, olotila voi olla kuin huumeissa, riippumatta siitä,
missä kunnossa kokonaisaivokemiat oikeasti on jne.
Eli kannattaa käyttää tässä mielessä tervettä järkeä. Ongelma
ei välttämättä ole niinkään dopamiini, joka lähinnä paikkaa muita
ongelmia (?), vaan huonojen kokemusten vatvominen kun aivot yrittää
parantaa itseään (isot dopamiinimäärät myös häiritsee muistin toimintaa
kun taas pienet tehostaa sitä, eli tuokin voi olla osa parantumista… eteenpäin siis).
Mutta toki aina parempi jos eri aineita käyttää vaan oman innostavan toiminnan
vahvistamiseen tai alkusysäykseen. Isot dopamiinimäärät lienee jonkinlainen luonnollinen
parannus/palautusmekanismi, josta voi kroonistua ongelma lähinnä, jos siitä halutaan
ongelma tehdä tai jos olosuhteet eivät tue rauhoittumista ja alkuperäinen stressitila
(jota dopamiinin nousu tasaa) käynnistyy nopeasti uudelleen.

Mucunassa se vaikutus on tosi pieni kyllä, mut pitkän
huonomman jakson jälkeen sitäkin voi kokeilla alus pienemmäl määräl.
Jos on tottunut sellaisiin innostuksen tiloihin, niin ei siitä ainakaan mitään
haittaa ole. Ei siis kannata demonisoida sellaisia (positiivisia) tiloja, mutta oman
harkinnan mukaan. Eikä MP edes sitä varsinaisesti tuota, vaan ehkä enemmänkin
antaa sen pienen alkusysäyksen, jota itse pitää sitten vahvistaa. Eli aika pienistä
vaikutuksista puhutaan, mutta silti. Jossain Parkinsonin taudissa
hoitomäärät voi olla suuriakin, mutta ainahan se parempi on, jos
sen innostuksen sais muutenkin käyntiin. Mutta ei se aina, varsinkin
tosi pitkän raskaamman jakson tai aivojen kemiallisen muuntelun jälkeen,
niin helppoa ole.

Ei myöskään kannata liian jyrkästi pistää tuota rasvaa ja dopamiinia vastakkain (vaikka tein vissiin
niin aiemmin). Kohtalaiset määrät rasvaa varmaan jopa nostaa sitä. Esim. suklaa
on lähinnä rasvaa, mutta on perinteinen dopamiinin yhdistettävä ruoka (siinä on jotain tyrosiinin kaltaista
vaikuttavaa ainetta yms.). Vasta tosi isot määrät rasvaa voinee hieman turruttaa aivojen
mielihyvänaistimista, tosin tämäkin on ensisijaisesti oma oletukseni. Ainakin aineenvaihdunta
rajusti muuttuu, siis jos jättää vielä hiilareita selkeästi vähemmälle jne. Kaikesta saa jotain etua,
joten kannattaa tehdä itselleen sopiva kombinaatio. Monilla se rasvan lisäys ja hiilarien
vähennys parantaa jopa sairauksia ja rauhoittaa tietynlaista yliaktiivisuustilaa tai kehon
kuormitusta, jota ainakin huonot hiilarit tuottaa (lisätty sokeri, mahdollisesti gluteeniviljat jne.).

Eli siis kannattaa tehdä se suklaakin mieluummin itse ja makeuttaa jotenkin eri tavoin
(kevyemmin, tai ei ollenkaan, jos haluaa mennä hc linjalle).

Silti se rasva-hiilari dualismi on minusta osin osuva kuten aiemmin esitin.
Jos sitä innostustilaa hakee niin en jättäisi hiilareita pois (EDIT: siis ainakaan äärimmilleen,
niiden vähentäminen on kyllä toiminut ainakin itselläni), vaan miettisin niitä lähteitä.
Mutta tästäkin joku ravitsemusterapeutti jossain hyvin sanoi, että emme me niitä yksittäisiä
ainesosia syö, vaan ruoka-aine on kokonaisuus. Rasvankäyttö kannattaa miettiä aina
erikseen. Siinä on plussansa ja miinuksensa, aika yksilökohtaisesti. Rasvan kovuuskaan
ei ole kovin olennainen, sekä kovat että pehmeät rasvat voi olla eduksi, vaan se, miten
laadukasta se on noin muuten tai mitä sen rinnalla syö (esim. kasvikset).
Itse esimerkiksi olen taipuvainen suosimaan juuri niitä kovia rasvoja, mutta en osaa
mitenkään lähtökohtaisesti suositella sitä muille.

Uskoisin että testosteroni, joka siis voi hyötyä rasvan energiasta,
ei tietyn rajan jälkeen enää hirveästi vaikuta lisääntymiskykyyn.
Kyse on enemmän dopamiini-testosteroni-typpioksidi (yms. muut vaikuttavat
jutut) kombinaatiosta.Typpioksidi siis vain parantaa
erektiota ja vaikuttaa vain epäsuorasti tunnetiloihin.
Vaikuttavia juttuja on toki muitakin,
esim. endorfiinit, 'mutta länsimainen tiede
jumittaa osin näissä. Kyse on kokonaiskompromissista.

Nämä on siis ihan maallikon näkemyksiä, joten näitä kannattaa soveltaa
tapauskohtaisesti ja itselle sopivaa systeemiä etsien.

EDIT: Rypsiöljyn kaltaiset kasviöljyt kyllä varmaan ainakin itse jättäisin pois, koska
ne ei kovin hyvin sovi paistamiseenkaan. Kookosöljy ja oliiviöljy lienee jees,
joskin aiemmin esitetyin varauksin ja fiilisten mukaan. E-vitamiinin lähteenä
jotkut kasviöljyt (käytännössä tarkoitan tässä yhteydessä siis monityydyttämättömiä, tai niitä
kasviöljyjä jotka sisältää enemmän monityydyttymättömiä rasvoja, joita keho kyllä ainakin
jonkin verran tarvitsee, joten ei kannata vaihtaa kovien rasvojen demonisointia toiseen
ääripäähän) voi olla ihan jees ja ehkä kolesterolia tasaavana, vaikka kolesteroli ei itsessään
liene se sydäntautien syy, vaan joskus voi olla juuri päinvastoin (kunhan HDL ja LDL kolesteroli on
suht tasapainossa). Itse en esim. rypsiöljyä tai vastaavia käytä, koska niistä liikkuu niin ristiriitaisia juttuja,
vaan suosin muita paistorasvoja. Ylipäätään rasvan lisäys hiilarien kustannuksella tuottaa omanlaisensa
efektin, joka voisi ehkä epäsuorasti vaikuttaa myös sydäntauteihin koko verenkierron
toiminnan kautta, jos esim. yksilön muut ominaisuudet tai tavat ei tue tätä muutosta.
Runsas rasvankäyttö voi kai muutenkin olla jonkinasteinen terveysriski, niin kuin kaikki ylimenevä
toki. Kovienkin rasvojen välttelyssä on siksi minusta tietty logiikka, mutta se
riippuu niin monesta tekijästä, että fiilisten seuraaminen on järkevintä. Toisaalta isot määrät
vaikkapa tärkkylystä (yhdellä kertaa) voi tuottaa ainakin itselleni rajua väsymystä
ja jonkinasteista sekavuutta ja liika sokeri nyt muutenkin epämiellyttävän olon
(paitsi jos energiaa kuluttaa tosi paljon). Tuo efekti on riippuvainen myös
tärkkelyksen (tai hiilarien) laadusta ja kokonaisravinnosta, joten mitenkään
rajoittamatta niitä voi toki syödä, jos se itselle oikeasti toimii (joskin
gluteeniviljat ainakin itse jättäisin pois, kuten seuraava kirjoittaja ehdottaa).
Hiilihydraatit myös monesti normalisoi oloa, sopivassa määrin käytettynä,
mutta en osaa sanoa, onko se kytköksissä kehotyyppiini tai aineenvaihduntaan
tai johonkin muuhun enemmän yksilölliseen juttuun (luulen että on ja luontaista
vaihtelua tuon suhteen esiintyy). Luonnollisinta varmaan olisi painottaa joko
rasvaa tai hiilareita, mutta itse syön melko epäortodoksisesti tilanteen mukaan,
koska energiaa myös kuluu, enkä sen vuoksi yksinkertaisesti jaksa rajoittaa liian tarkkaan.
Rasva maadoittaa, hiilaritkin ehkä, mutta ähkyn kautta ja enemmän ne
luo tilaa sellaiselle perusaktiiviselle päivittäistoiminnalle, joka länsimaissa
usein vallitsee ja jonka kautta hiilareiden liikakäyttöön mahdollisesti liittyvät
ongelmat luultavasti hämärtyvät (tai lievittyvät, kuinka vain). Rasva voi
vakauttaa eri suoritteita, mutta vie jotain pois nopeammista reaktioista
(ainakin jos sitä hiilarimäärää samalla reilusti laskee) yms.

Rautalisä voi myös olla silloin tällöin tarpeen jos ei käytä lihaa tai käyttää sitä
vähän ja varsinkin jos vielä käyttää kasvisravintoa aika valikoiden siihen päälle
(joskin olisin varovainen pilleriraudan pitkäjaksoisessa käytössä).

Eli tämän sekavan selityksen pointti on edelleen,
että kaikki terveystottumukset kannattaa tasapainottaa
itselleen sopiviksi ilman liiallista hirttäytymistä auktoriteetteihin
(vaikka he olisivatkin joissain asioissa juuri sinulle sopivalla
tavalla oikeassa).

HPH: mikä mättääkään iherbin hitaammissa tilauksissa?

Ei mitään hajua. Eipä sieltä vaan tunnu oikein saapuvan mikään. Tai hyvin
epävarmasti. Toki paketit lähtee matkaan, mutta tuntuu hukkuvan sille
tielle aika tehokkaasti.

Ei se minusta aina ole niin epävarmaa ollut. Kokeilkaa jos haluatte.

DHL:n kautta kun tilaa, niin kaikki tulee hetkessä.

Pistän vaan että poistin tuon viimeisimmän viestini tuosta välistä, kun aloin miettiä että se on ehkä epäolennaista tässä tapauksessa ja liiallinen tiedematsku voi olla vaan turhankin uuvuttavaa. Kunhan muistaa kaiken suhteellisuuden ja elämään kuuluvan jaksottaisuuden, niin pystyy tekemään (jos ei muuten niin itselle) riittävän osuvia yleistyksiä asioista.

Jos nyt joku sitä viestiä kaipaa (siinä nyt oli ihan ok tiivistys vielä aiheesta ja kehollisten prosessien tasapainosta) niin pistän sen vaikka yksityisesti tai sitten jos joku tekee tänne erillisen terveysketjun...

Siis olennainen oli vaan tuo, että erilaisten prosessien kannattaa olla mielekkäässä tasapainossa (aktivoivat jutut, lepoon liittyvät jne.). Normaalistihan se toteutuu elämäntavan kautta, mutta joskus tarvii niitä selkeämpiä muutosvaiheita epätasapainon kausien jälkeen.

Laitoin sinulle tulkinnan, mutta poistin sen ja laitan sen mieluummin yksityisesti, kun se menee niin laajaksi tähän ja
teen kaiken kuitenkin vähän epämuodollisesti, enemmän intuitiivisesti. Se ei ole siis mitenkään kattava tulkinta siltikään.
Ennemmän sellainen pikatulkinta. Mutta laita ensin yksityisviesti, jos haluat sen.

Laitan nyt vielä noiden pitkien höpinöiden perään vaan sen, että sitten kun kokonaistila alkaa selvästi palautua, niin jonkinlainen monipuolisuus on sen jälkeen valttia, ruokavaliossa jne. Tai se tasaa ja kehittää aivotoimintaa paremmin. Palautumisvaiheessa kaikki erikoisjutut ja muutokset toimii kyllä varmasti.

Pakko laittaa vielä sen verran, että jos etsit jotain erikoisempia menetelmiä, niin kaikki vanhan kansan parannusjutut, jotka vaikuttavat hermoratojen toimintaan voivat olla merkityksellisiä, koska niillä on yhteys asiaan. Tai sitten ihan "hermoratahieronta", virallisesti se taitaa olla sillä nimellä. Pitkäjaksoisen huonokuntoisuuden seurauksena usein koko kehon tila epätasapainottuu. Miksei myös osteopatian tyyliset jutut voisi toimia. En osaa sanoa niistä niin tarkkaan. Usein se hermoratojen toiminta voi alun alkujaan rakentua suvunjatkoakin silmällä pitäen ja sitten jos väliin tulee pidempiaikaisia huonoja jaksoja tai vääränlaisten kemiallisten aineiden käyttöä, se voi sekoittaa asioita. Tämä on usein se juttu, jota ei välttämättä osata ajatella, siis että sillä voisi ylipäätään olla merkitystä. Keho kyllä osaa itse korjata itseään, jos siihen antaa mahdollisuuden.

Itse väitän että jopa vaikeammissa tiloissa, esim. tietynlaisissa liikuntakyvyttömyyksien hoidoissa, voisi olla ihan ratkaisevaa apua siitä että jonkinlaisia henkisiä harjoitteita yhdistettäisiin hermoratoja eheyttävään toimintaan. Tavallaan ajattelen sen niin, että voitaisiin luoda siltaa. No, en tiedä olisiko sillä vaikutusta, mutta eihän sitä tiedä, jos se edistäisi kuntoutusta enemmän.

Yksi juttu mitä voi kokeilla, tosin tämän toimivuus on aina yksilökohtaista, on tiettyjen aminohappojen käyttö pienessä määrin ravinnon rinnalla. Esim. fenyylialaniini tai tyrosiini tai molemmat pienenä määränä ravinnon rinnalla ja vaikka jonkinlaisen c-vitamiinimäärän kanssa (c-vitamiinia ei kannata ottaa varsinkaan kerralla paljon, vaan esim. korkeintaan joku 250mg, koska sitä ei voi keho kerralla käyttää isoja määriä) voi auttaa esim. dopamiinituotannossa ja sitä kautta ehkä ajan kanssa palauttaa aivotoimintaa ennalleen. Tämä siksi, että kaikenlaiset lamaannuttavat jutut, joihin oikeastaan serotoniinin tuotannon voimakas lisääminen myös kuuluu, tuntuvat vähentävän mm. dopamiinituotantoa ja kaikkia aktivoivempia juttuja aivoissa. Serotoniinin lisääminen SSRI lääkkeillä on ongelmallista oikeastaan koska se katkaisee normaaleja kehon prosesseja, se siis nimenomaan tuottaa tuon serotoniinilisän keinotekoisesti. Serotoniini voi kuitenkin suurina määrinä olla nimenomaan lamaannuttava tai tunteita poistava. Sitäkin voi avittaa mieluummin vaikka niillä aminohapoilla tai ravinnolla. Monesti masennuksessa voi kemiallisesti katsottuna olla kyse siitäkin, että yleistila on niin heikko, että keho ei vain yksinkertaisesti pysty toimimaan tehokkaasti, syöminen voi olla myös niin heikkoa, että sekin jo vaikeuttaa jne… Toki kun henkiset jutut on käsitelty, se palauttaa asioita normaaliin uomiin, mutta pitkäaikaisesta oireilusta toipuminen voi vaatia ruumiinkin kanssa kikkailemista.

Muistaakseni jotkut muutkin jutut parantavat noita dopamiinituotantoon liittyviä juttuja aivoissa. Esimerkiksi sellainen lisäravinne kuin NAC tekee tätä. Sen ongelma on lähinnä, että sekin sitten ns. tulee kehon normaalien prosessien väliin ainakin tietyssä mielessä, eli se kyllä eheyttää aivotoimintaa ja palauttaakin sitä, mutta siihen voi tietyssä mielessä jäädä riippuvaiseksi, ellei sitten osaa jaksottaa asioita niin että käyttää hyvin pientä määrää ja sitten kun on päässyt takaisin kuosiin, tekee esim. oikeanlaisella (ei liian rankalla) liikunnalla ja ravinnolla sellaisia elämäntaparatkaisuja, että pysyy paremmin fyysisesti vireessä. Sitä toki käytetään erilaisten riippuvuuksien hoidossa, paradoksaalisesti, koska se nimenomaan eheyttää juurikin mm. dopamiinintuotantoa, eikä ihminen ole silloin jatkuvasti riippuvainen jostain ulkoisesta jutusta, esim. huumeesta, jonka kautta yrittää saada hetkellisen "nousutilan".

Jotkut mausteet, esim. inkivääri, voi vähän suoremmin tehostaa noita kehon omia prosesseja, sen vaikutusmekanismi on aavistuksen erilainen, mutta siitä ei ole oikein kunnollisia tutkimuksia ihmisillä. Eläinkokeissa se kyllä toistuvasti parantaa seksuaalista kyvykkyyttä ja erilaista vahinkoa, jota on tuotettu lisääntymiskyvylle. Senhän voi myös ajatella "vain mausteena", joten se ei ole samalla tavalla lääkeaine. Sen vaikutus ei suoraan liity dopamiiniin, vaan voi nostaa esim. luteinisoivaa hormonia ja lisätä siemennesteen tuotantoa. Myös tietyistä yrteistä, intialaisista erityisesti, on jonkun verran tutkimusta lisääntymiskykyyn liittyen, siis nimenomaan dopamiinituotannon korjaamisessa. Toki useinkin vasta eläimille tehtyinä. Mausteista vielä valkosipuli on tuollainen, joka voi parantaa ihan kivestenkin vaurioita, mutta sitä ei kannata käyttää kerrallaan kovin paljon, koska muuten kääntyy itseään vastaan. Se on myös käytännössä verenkiertoon vaikuttava ja myös verenpainetta alentava, eli se on vähän erityylinen vaikutukseltaan verrattuna inkivääriin tai luultavasti yleisestikin tuollaisiin voimakkaisiin "tulisiin" mausteisiin. Näiden monimutkaisten vaikutusten takia en ehkä käyttäisi valkosipulia hirveästi, tai ainakaan mitenkään koko ajan, ellei sitten nimenomaan etsi noita em. vaikutuksia. Saahan sitä ruuassa olla vapaasti, mutta siis tuossa tarkoituksessa käytettynä pitäisin siitä ainakin välillä jonkinlaisia taukoja.

Ashwagandhaa monet saattavat käyttää myös tässä tarkoituksessa, mutta koska se on taas rauhoittava, se ei ehkä oikein vastaa sinun tilannettasi. Se voi tasata esim. hormoniarvoja, jotka ovat häiriintyneet vahvan stressin seurauksena, mutta koska se itsessään myös tasaa mielentilaa, sen efekti on omanlaisensa… Se toimii tietyille ihmisille / tietyissä tilanteissa.

Jos ei halua esim. c-vitamiinia kiskoa pillereista, paprikoissa on sitä muistaakseni hyvin runsaasti. Toki myös monet marjat on jees, varsinkin ne vähän vähemmän sokeriset.

Jos haluaa, niin sinkki- ja/tai seleenilisä voi myös olla jees. Sinkkiä voi napsia vaikka äyriäisistä, tai kasvikunnan tuotteista vaikka (ainakin joistakin) kurpitsansiemenistä. Seleeniä saa esim. parapähkinöitä, mutta sitä on niissä niin paljon, että säännöllisesti käytettynä ei kannata ottaa kuin esim. yksi päivässä.

Dopamiinituotannon liiallisuudesta voidaan sanoa mitä sanotaan, mutta tosiasia on, että kaikenlaiset negatiiviset oireilut lienee useammin seurausta aivojen tuotantoprosessien ailahtelusta ennemmin kuin jonkin tuotannon ylenmääräisyydestä (toki tämä on ensisijaisesti oletukseni pienellä käytännön viisaudella varustettuna, joten kaikki on tapauskohtausta). Toki tietyn ravintoaineen lisääminen on eri asia kuin psyykkinen flow -tila, esimerkiksi, ja aminohappoja käyttämällä keho voi tietenkin käyttää niitä sen mukaan, mikä kulloinenkin tarve on. Siksi esim. alussa mainittujen aminohappojen käyttö ei automaattisesti johda tietynlaiseen tilaan.

Jotenkin tästä ketjun aloittajan näkökulmasta sain vaikutelman, että tarvetta olisi nimenomaan vähän aktivoivemmille jutuille, joiden kautta yleinen elämänilo myös palaisi. Minä kokeilisin ensisijaisesti ravinnolla, mahdollisesti noilla aminohapoilla ja ehkä vähän voimakkaammilla mausteilla (joita siis voi ottaa isompia määriä vaikka sekoittamalla johonkin). Noita rauhoittavia tai verenkiertoon vaikuttavia juttuja ei kannata alussa miettiä. Katsoo sitä jonkun aikaa, että miltä se alkaa tuntua. Ei kannata olettaa mitään radikaalia vaikutusta heti, vaan nimenomaan puhutaan tuollaisesta puolen vuoden - vuoden aika-akselista ja sen aikana toteutetusta elämäntapamuutoksesta. Jos tuntuu, että jokin ei toimi, jotain tulee liikaa, mausteet on liian voimakkaita jne. niin jättää pois.

Fiksulla liikunnalla voi myös tuoda jotain lisäarvoa. Kestävyyskuntoilu ei ole se ensimmäinen asia, vaan esim. jokin kisailu, pienet juoksuspurtit, sellainen että saa kehoon liikettä ja aivot aktivoituvat välillä vähän eri tavoin. Pidemmän päälle kaikki tämä voi vaikuttaa ja sen jälkeen voi tehdä enemmän muutoksia fiilisten mukaan.

Ehkä myös jonkinlaisilla henkisillä harjoitteilla voi saada jotain aikaan, mutta jos yleistila on enemmänkin "lamaantunut", se voi olla vaikeaa. Jos alkoholia käyttää yhtään, sen poisjättämisellä voi toki olla jokin vaikutus ja jos lamaannuksen sijaan on stressaantunut, niin silloin toki pidempiaikainen meditaatio vaikuttaa varmasti. Tällöin ihan vaan kärsivällinen odottaminen tai huomion keskittäminen johonkin itselle innostavaan elämänalueeseen voi pitkässä juoksussa tuottaa palauttavan efektin, vähintäänkin osin.

Jos haluaa niin voi aina jollain kalaöljyllä kikkailla myös tms, mutta kaikki tällaiset myös ohentaa verta ja voi liiallisena käytettynä myös vähän laskea sitä vitaalia tilaa. Jos omega 3 on tosi alhaalla, niin toki tällainen kuuri ei välttämättä ole mitenkään haitaksi. Yleisestikin kaikkea kannattaa käyttää yleistilan mukaan, eli välillä voi jättää pois ja tarvittaessa palata.

EDIT: Lisätään vielä, että syö ainakin hedelmät ja mieluiten marjatkin (kasvatetut) luomuna. Kaikki myrkyt vaikuttavat uusien tutkimusten mukaan lisääntymiskykyyn, ellen väärin muista (tässä tapauksessa tämä uutinen vain lipui silmieni ohitse jossain, mutta enpä olisi mitenkään yllättynyt, jos se olisi näin).

Itse asiassa mietin asiaa ja tajusin, että voin aivan hyvin pyytää jotakuta ammattilaista tekemään tätä korvausta vastaan jolloin
minun energian kautta mahdollisesti tulevat ylimääräiset jutut eivät nouse esteeksi ja asia toteutuu vilpittömämmin. Oikeastaan mielenkiintoista, etten edes ajatellut tällaista mahdollisuutta aiemmin. Koen että näin tehtynä tämä voi olla jopa hyvinkin positiivinen mahdollisuus ja parantaa ainakin joitakin ristiriitoja.

Onko kenelläkään kokemuksia henkisten tai energisten parannusmuotojen käytöstä?

Minkälaisia menetelmiä tähän olette käyttäneet?

Aiheesta varmaan löytyisi laajempia keskusteluja aiemmin, mutta oma mielenkiintoni on vähän monimutkaisemmissa kuvioissa.

Mietin että missä määrin jotakin tällaista parannusmetodia voisi käyttää, jos on esimerkiksi tahattomasti tai tiedostamattaan (esim. silkalla naiiviudellaan tai muuten vaan hölmöyksillään) aiheuttanut turhia ongelmia jollekin ja haluaisi parantaa hänen olosuhteitaan tai yleisvointiaan? Satuin tuossa lueskelemaan ylös sattumoisin nostettua keskustelua henkisistä sidoksista, jotka jäävät rasittamaan energiakenttään ja mietin, että voiko tällaista parannustyötä häiritä se, jos kahden henkilön välillä on ollut kitkaa aiemmin. Pitäisikö silloin olla joku välikäsi, joka hoitaisi tilannetta? Voiko puhtaasti energian tasolla sovitella tällaisia ristiriitoja?

Itse ainakin koen, että tällainen parannustyö olisi mielekkäin tapa hoitaa tilanteita, joiden suora sovittelu ei ole mahdollista, mutta epäilen että toisen energia voi luultavasti sitä voimakkaasti vastustaa. Ehkä myös oma parannustyö voi olla vaikeampaa, koska vaikka toiseen suhtautuisikin etäisyydessä suopeasti, voivat jotkin vanhat muistot palata pintaan. Miksei myös edellisten elämien muistot, jotka voivat hiertää.

Koen että varsinkin nuorempana olen tiedostamattani voinut tehdä tällaista paljonkin, koska monesti rauhoittuessani / meditoidessani tms. olen spontaanisti miettinyt, että haluaisin parantaa tiettyjen ihmisten olosuhteita / tilannetta tai yleisesti ihmisten tilannetta. Toisaalta niihin aikoihin mitään suoria konflikteja ei elämässäni ollut, kun taas nyt koen että oma toimintani on, vaikkakin usein tahattomasti, voinut aiheuttaa ihmisille paljon lisäongelmia. Huomaan että välillä olen päässyt samanlaiseen raukeuden tilaan, jossa olen konkreettisesti kokenut, että jollain tasolla se hyvinvointi muuttuu kollektiiviseksi, mutta kovin toistuva kokemus tämä ei ole. Olen huono myös seuraamaan tarkasti rajattuja metodeja, koska se helposti vie jotain noiden mielikuvien elävyydestä. Jonkinlaiset puitteet tietysti kaikelle toiminnalle on pakko olla, mutta en halua rajata asioita liian tiukasti johonkin malleihin.

Toinen juttu liittyy siihen, missä määrin negatiivista energiaa voi tiedostamattaankin yrittää siirtää toisesta pois niin, että ottaa tavallaan sen omaan energiakenttäänsä… Miten välttää tällainen tavallaan toisen negatiivisten tilojen valtaan joutuminen? Entä miten välttää se, ettei tahtomattaan tuota toiselle negatiivista? Tarvitaanko äärimmäistä sisäistä tasapainoa? Rauhoittuminen ja oikeat olosuhteet varmasti auttavat tässä, mutta mielelläni kuulisin muilta juttuja, että miten tämä tapahtuu.

Itselläni ei ole mitään ennakkokokemusta asioista noita omia mielikuvajuttuja lukuunottamatta.