Hei,
En malta olla kertomatta omasta polustani hieman... olen siis nykyisin myös energiahoitaja, sanottakoon nyt se heti aluksi.
Joka tapauksessa henkinen polkuni eteni karkeasti ottaen epämääräisten sairasteluiden kautta (joihin ei siis löydy lääkäristä apua) korkealla ja kovaa menevään henkisyyteen, yrityksiin "kuolettaa" egoa. Totesin saman, kuin joku tässäkin kirjoitellut, että ole nyt sitten tämän ihanan henkisen olotilan kanssa tässä "tavismaapalloelämässä". Sen jälkeen olenkin ikäänkuin tuonut sitä taivaallista olotilaa oman elämäni puitteissa maanpäälle ja nykyisin henkisyys näkyy eniten ihan pienissä käytännön arkipäivän jutuissa (meditoinnin ja hoitojen ohessa tietysti). Kun arkipäivän hetkissä saa käännettyä omia värähtelyitään kohti haluamiaan taajuuksia, myös intuitio toimii paremmin tai ehkä sen itse kuulee paremmin. Egoa tarvitsen kyetäkseni toimimaan oman henkisyyteni pohjalta tässä maapalloulottuvuudessa. Näiden vaiheiden kautta ns. tavallinen arkielämä on mielestäni henkisyyden korkeakoulu, jota siis itsekin tällä hetkellä edelleen käyn, vuosiluokalla x ja jonniiverran lienee vielä jäljelläkin.
Risteävät näkökulmat henkisyydestä ja sen ulottuvuuksista ovat mielestäni erittäin terveitä, sillä meillä lienee jokaisella omat polkumme täällä kuljettavina. Sen lisäksi olemme omien polkujemme eri vaiheissa. Samaan aikaan joku toinen voi olla "edelläni" jossain asiassa ja toisessa taas olen ehkä itse "edellä". (En haluaisi käyttää tuota vertausta, mutta en keksinyt parempiakaan sanoja.) Se ei tee meistä parempia tai huonompia toisiimme nähden, sillä ainoa, mihin kannattaa verrata on oma olotila ja oma polku. Vain sen varrella ovat ne asiat, joita varten täällä olemme. Jonkun toisen polun varrella on ihan toisia asioita. Minusta siis jokaisella saa ja oikeastaan tuleekin olla oma totuutensa henkisyyden ja henkisen polun suhteen, tärkeintä on se, että kokee olonsa pääsääntöisesti hyväksi tuolla polullaan. Silloin lienee etenemässä omaansa eikä esim. jonkun henkisen gurunsa tai idolinsa polkua!
Erilaisuus on rikkautta näissäkin asioissa. Siinä olen samaa mieltä, että on vaikeaa bongata jostakin juuri se energiahoitaja, jolta itselleen kulloinkin apua saa - varsinkin, jos sitä yrittää jotenkin järjen avulla etsiä. Ajattelen kuitenkin, että joskus myös se pettymys jostakin hoidosta voi olla juuri se oikea askel oman kasvun tiellä (ainakin yksi tällainen tilanne tuli omassa kasvussa vastaan). Energiahoitoja kuitenkin yleisesti ottaen tarvitaan. Vastaani on tullut tilanteita, joissa ne ovat olleet yksi tärkeimmistä askeleista fyysisen terveyden tai yleisen jaksamisen tiellä, esim. silloin, kun tuntuu, että usko ja voimat loppuvat tyystin - toki myös monenlaisissa muissa kohdissa. Se, tarvitsevatko kaikki niitä, onkin sitten kokonaan toinen juttu. Toisaalta emme käytä myöskään lääkäripalveluja kaikki yhtä paljon. Suosittelen siis, että jos energiahoidot kutsuvat, kokeile ja käytä. Jos ne eivät tunnu omilta, jätä suosiolla sivuun ja mene kohti omaa kutsumustasi.
Rakkaudellista energiaa kaikille lukijoille