Mielenkiintoisia kysymyksiä kaikenkaikkiaan.
1.Mä saatan laukasta sanoa suoraan ettei kiinnosta ( tosi tylyä, mutta joskus näinkin käynyt).
Tietysti tilannehan sen loppupeleissä ratkaisee, kuinka asian ilmoittaa. Aina ei osaa olla hienotunteinen, valitettavasti. Varsinkaan nuorempana.
Ja jos sattuu kiinnostamaan, niin en kyllä heti sitä sano ainakaan ääneen. Pitää katella ensin tilannetta kaikessa rauhassa.
2. Jos ihminen ja tässä tapauksessa kauniimman sukupuolen edustaja käyttäytyy kuin euroopan omistaja, tai muuten kovin ylimielisesti ja päällekäyvästi. Silloin jotuu turjunta töihin
.
3. Joskus on noinkin päässyt tapahtumaan, mutta en anna sen vaikuttaa parisuhteeseeni. Koska kunnioitan niin paljon parisuhdetta, en voi alkaa pelailemaan mitään. Sen jälkeen ei oikein pysty tulemaan itsensä kanssa toimeen. Joskus on pitänyt sanoa ihastuneelle, että seurustelen, enkä näin ollen voi seurustelukumppaniani pettää. Reaaliteetit pitää pystyä tunnustamaan.
4.Riippuu siitä vastapuolesta, kuinka hän osaa osoittaa mielenkiintoansa minuun. Jos hän kertoo itsestään riittävän mielenkiintoisesti ja vakuuttavasti, saatan siinä tapauksessa alkaa pikkuhiljaa lyömään korttejani pöytään yksitellen. Vaan ensin pitää tosiaan saada jonkinlainen varmistus toisen ajatusmaailmasta/ ajattelutavoista.
Eikös muut ihmiset olekkin ihmeissään, kun meistä veskareista ei aina saa selvää ja meistä se voi joskus jotakuta ihan huvittaa.