Härtsyygeli nikki, minkä tarinan saat noista punottua!
Niinkuin lukisi osin ikivanhalla symbolikielellä kirjoitettua romaania, elämänkertaa 

Kiitos.

Muistan sun puhuneen aiemminkin tuosta, että auringonpaluut sisältävät jo toisensa, ja oon niitä aina pohtinut... seurannut nyt mitä  5 huoneessa tapahtunut... ensin  , nyt ja sitten  ... siinäkin ehkä syytä, miksi aina vähän edistää, oot istuttanu mun päähän ajatuksia 

Paljon ajateltavaa tässä, ja punoutui päähän sellainen etiäinenkin että voi.
Liittyen omaan äitiin ja uhrautumiseen, laitoksiin.
Saattaapa olla mielikuvitusta, saattaapa olla että ei.

 

Keuhkokuume-epidemia, jippii!

Minä en oo juuri transiitteja tai mitään katsellut. Mulla tähän liittyy synkkyyttä ja pohjaton suru... en tiedä mitähän on, mutta moisten silmien läpi en ole viitsinyt mitään tulkita.

Liekö nikilläkin samoja synkkiä vesiä sitten, tiiäppä tuota, mutta mun tuli itku lukiessa sun viestin loppuosaa, jotain tuttua energiaako siitä löysin? Itsemurhaajia nyt ainakin  

Mulle tulee noista Meryemin parikartoista mieleen lempeys.
Siis helpompi siirtymä vuoden energiaan, kun kuunpaluu tukee ja pehmittää.

*Luin tän tekstin uusiksi, ja ilmaisusta päätellen taidan olla hyvin vahvasti tunnekehossa menossa

Juu. Paljon viisaampi se on kun minä!

Voi ratina 

Taitaa jäädä tämäkin vuodenaika kokematta kunnolla tänä vuonna... kevät jäi lyhyeksi talven ja kesän väliin, kesällä oli liian kiire, ja nyt kipeänä.
Pöh.

Voin vain kuvitella meryem  
Voimia, voimia.

En tiedä mitä tuo on? Onko se ehkä jopa vetovoiman laki, että se mitä koet tulee luoksesi, vai virittyvätkö aivot sille taajuudelle?
Monesti ihmetellyt tätä.

Mun kuu loppuu sairaana sängynpohjalla. Jos meinaa tulla räntää, niin ehkä ihan paras aika sairastaa sitten tämä. Vaikka rupeaa jo kolmas päivä olemaan ankeaa hommaa, eikä kroppa kestä makaamista enää ilman särkylääkkeitä  

Hyvää synkkyyttä kaikille, otetaan siitäkin ilo irti mikä saadaan!

Muoks *

Tässä olikin sitten keuhkokuume ja sydämen sivuääni mukana, on ollu kyllä yllätysten vuosi terveydellisesti.

Tässäkin lopulta varmasti takana jälleen yksi rakastuminen  addiktiin... ja sitten vielä se, että olen ainakin jonkin aikaa riippuvainen hänestä käytännöllisistä ja eettisistä syistä, omaa tyhmyyttäni.
Niin ei vissiin kroppa enää kestä mun typeryyksiä, lopettaa yhteistyön.

Vilkaisin ensivuoden ap. karttaa.

12 huoneessa "kaikki".
  huone 5 ja   huone 6,   11 huoneessa lempeissä kulmissa sinne ja tänne.
Eniten mietityttää   yhdistettynä 12 huone painotukseen, mitä vesihöyryä siitä sitten on tulossa?  

Jos jollain on ollut  nousuinen vuosi, niin mitä meininkiä se on tuonut?

Kauniita ja kiehtovia ajatuksia taas meillä täällä.

Minä taas tulen nollakulmasta tähän... kun on merkittävillä paikoilla ihmisiä, joista ei ole muistoja, tai jos on, nii ei haluaisi muistella niitä/heitä.

Edesmennyt isäni, jota en koskaan tavannut, oli murhamies.
Ajatus, että hän elää minussa ja lapsissani.... eh, öh. Hienoa?

Ehkä siinä mielessä, että meissä tuokin mies on saanut mahdollisuuden parempaan, eikä hänen elämästään seurannut lopulta kuitenkaan vain synkkiä asioita.

Osanottoni Meryem.

 

Minä olen matkallani miettinyt, miten tärkeitä menetyksen kokemukset meille ovatkaan.
Ne rakentavat meitä, ja saavat antamaan arvoa oikeille, sydämeen kuuluville asioille.

Olen myös miettinyt, mitä kokemusta vaille itse jään, kun en tule kokemaan tätä rakkaiden vanhempien poisnukkumista?

Aikanaan, kun sijaisisäni nukkui pois, koin, että se puhdas suru, jonka hän tarjosi koettavakseni oli todella kaunis viimeinen lahja.

Voimia suruun!

Viimeks kun  peruutti, kaikki vaan järjesty ja meni hyvin, ja kaikki ärsyttävät stressaavat hankaluudet tulivat sitten pakituksen ulkopuolella.

Ehkä nytkin homma on vaan positiivisesti korjaava ilman kaaosta ja hätää

Melkein kaikkein ärsyttävintä on, että mun kaikki astrodata astro. com:ista on gone. Ei löytänyt enää mun vanhaa sähköpostia.

Hissiin on jääny jumiin vissiin yks sun toinenkin näinä päivinä.

Jaa-a, mistähän kenkä puristaa?

Itsellä auto-ongelmia, sopimukset ei olleetkaan ihan kuin piti, puhelinongelma, miltei viikko ilman, joku hajotti auton peilin parkkiksella, ei tuu lämmintä vettä, putki tiputtaa vettä, yhteystiedot katoo yms. rasittavaa 

Mää oon silti sitä mieltä, että nykyisellään mulla ON helppo elämä. Saa se helpottuakin, muuttua mielekkäämmäksi ainakin, ei haittaa.

Miksiköhän mulla on menny 2 viime vkoa niin, kuin  olisi peruuttanut? Juuri samanlaista kökköilyä.

    

Virtaa On! -pysti....kiitosta vain kovasti   

Ei, kyllä liikaa lämpö imi jo liiat virrat ..harmi sinänsä.
Mitenkähän sitä selviää oileasta kesästä, kun toukokuussa on jo vaikeuksia?

Oi, kunpa mämä tämän kaltaiset foorumit puhkeaisivat uudelleen kukkaan...joko näiden kulta-aikaan osattiin käyttäytyä, tai sitten tämä hitaampi tempo ja erilainen toiminta ei boostaa sitä ihmisten idioottikäytöstä?

Minä tykkäisin niin keskustella eriävistä mielipiteistä. Tykkään kun pääsen kunnolla haastamaan oman näkemykseni. Ja rakastan ihmisten omaa ajattelua, en lähteitä ja linkkejä...luova, kipinöivä, mielikuvituksekas ja älykäs keskustelu vailla lukkoon lyötyjä mielipiteitä, joita huudellaan syvälle omiin poteroihin kaivautuneena...ai että 

Mutta harvoinhan sellaiseen on mahdollisuus.

Minä en oo huomannu mitään energiapurkausjuttuja.
Mikä on ihme, yleensä oon niin herkkä kaiken kanssa.
Mielikin on tyyni ja vakaa.

Ainoa minkä oon huomannu, niin virtaa  ON.
Energiaa piisaa.

Toisaalta oon vähän hidas tajuamaan tätä lämpöä.

Ohhoh.

Harmi, kun ei näy aktiivisuudessa.

No kappas, niinpä oli iso risti!
 jjuu-u...jännillä tavoilla tulee kohdattavaksi asioita...hienoilla tavoilla. Itsestä lähtöisin, ei mitään hallitsematonta myrskyilyä.
Lempeää