Helpottavaa kuulla että joku toinenkin kulkee sellaisia polkuja jotka ei mene kuten yhteiskunta ja normit toivoisivat ihmisten elämänsä elävän.

Eniten tässä tilanteessa ehkä kauhistuttaa juuri tämä vauhti. Haluaisin että asiat tapahtuisi rauhassa ja hitaasti, niin että niihin ehtisi valmistautumaan. Mutta nyt tuntuu siltä että juna menee liian lujaa enkä hallitse tilannetta yhtään. Mitä jos se juna menee väärään suuntaan?

Mua pelottaa. Mulle on tuotu nyt monelta suunnalta vinkkejä ja vihjeitä vauvoista. Erosin jokin aika sitten miehestä, jonka kanssa en kokenut minkääntasoista henkistä ymmärrystä. Ennen eroa pyysin ja toivoin, että minulle tuotaisiin edes yksi ihminen jonka kanssa puhua asioista joita suuri osa lähipiiristäni ei ymmärrä. Eron jälkeen kuvioihin sitten todellakin tuli ihminen, jonka nähdessäni suorastaan pystyn näkemään sen äänettömän, henkisen kommunikoinnin. - Ja kappas, kyseessä on vuosien takainen exä, suhteesta joka päättyi minun kannaltani todella kivuliaasti.

En ollut oikeastaan enää tuntenut häntä kohtaan mitään pitkään aikaan, mutta nyt kun hän ilmestyi elämääni, olen sanalla sanoen pyörällä päästäni. Tapasimme muutamia kertoja, ja viime lauantaista asti olemme nähneet useammin.. Ja asiat johtivat lopulta helliin hetkiin makuunuoneen puolella. Tämän jälkeen nämä vauva- asiat ovat tulleet mun tielleni. Radiossa soi eilen Vauvantekohomma- biisi, hyvä ystäväni kertoi sisarensa raskaudesta, ja aamulla sanoin että alan mielestäni olemaan henkisesti siinä tilassa että voisin olla lähivuosina valmis ottamaan vastaan lapsen. Eilen kysyin Tarotkorteilta, olenko raskaana. Tein sen viiden kortin puun, ja kuolleena oksana oli The Empress.. Olen suoraan sanottuna kauhuissani. Puhuin peloistani miehen kanssa, hän otti asian ihanan rauhallisesti, ja yritti lohduttaa ettei tällaisille asioille ole koskaan oikeaa aikaa ja paikkaa, jos haluaa ajatella järjellä. Tilanne on kuitenkin niin hurja! - Tapaamme monen vuoden tauon jälkeen, ja ihastumista voisi jotakuinkin leikata veitsellä ilmasta. Olemme puhuneet asian selväksi että nyt on edettävä rauhassa, päivä kerrallaan. Emme ole kertoneet viime päivien tapaamisistamme kenellekään ulkopuoliselle. Jos todella nyt jokin sielu päätti valita meidät vanhemmikseen, niin se olisi minulle kyllä aikamoinen järkytys. En saa tämän asian suhteen mielenrauhaa, tiedän että toreettisesti se olisi jopa mahdollista, mutta silti, minustako äiti? Nyt? Asiat suhisevat niin nopeasti nyt, että paniikki ei ole kaukana.

- Luin joskus täällä kuinka joku osasi kertoa suurinpiirtein ajankohdan lapsentulolle. En löydä sitä keskustelua, mutta toivon että joku voisi rauhoittaa mieltäni. Olenko oikealla tiellä? Pelkäänkö turhaan että 9kk päästä olen äiti?

Näin viime yönä unen, jossa enkeli tai henkiopas puhui minulle.. olen aika suruissani, kun herättyäni muistin vain että olen keskustellut, en sen tarkemmin. 

Pidemmän aikaa, siis monia vuosia oon havainnut, että mun poskilla vierii silloin tällöin näkymättömiä kyyneliä. Se tuntuu lähinnä oudolta, kun se tuntuu niin selvästi mutta kun kokeilee kädellä niin poski on ihan kuiva. Tämä ilmiö sattuu usein silloin jos oikeastikin olen surullinen, mutta joskus on käynyt niinkin että mua ei tietoisesti oo surettanu mutta kyyneleet tuntuu. Vasta lähiaikoina henkisen kasvuni myötä oon alkanut miettiin tämän näkymättömän itkun merkitystä.

Tervehdys,

Kirjauduin sitten viimein. Olen foorumia pidemmän aikaa selaillut, mutta aika liittyä porukkaan tuli vasta nyt. Isojen päätösten jälkeen odottelen uusia ovia aukeaviksi, odotellessa tämä foorumi voisi olla mukavaa ajanvietettä.

Jotakin minusta:
- Rapu
- 26v lähihoitaja
- henkeen ja vereen kissaihminen
- pidän vihreästä ja violetista väristä
-   

Enempää en etukäteen paljasta.. saat tutustua itse


Tarotit ovat jotakuinkin kirkuneet, että suhtaudu avoimesti uusiin tuttavuuksiin, ja nokka kohti tulevaa. Tässä olen.

- Satyyri