8. huoneessa, muutenkin  ja  painoitteisella kartallani näkyy erivoimakkaana tunteellisuutena ja että tunneasioissa olen mustavalkoinen ja ääripääihminen. Kiinnittyminen ja luottaminen on vaikeaa, mutta kun kiinnityn, pidän kiinni sekä  että  pihdein. Tunteiden ilmaisu on toisinaan jopa mahdotonta ja kuoreen vetäytyminen = mököttäminen tai emotionaalinen räjähtely tuttua sen seurauksena, kun olisi niin paljon sanottavaa, mutta on kykenemätön täysin ilmaisemaan värikästä ja ailahtelevaa tunne-elämää. Tunteet heittelevät tosiaan melkoisessa vuoristoradassa laidasta laitaan ja koen olevani myös vaativa ja ehdoton tunneasioissa. Mikään puolittainen ei kelpaa, se on kaikki tai ei mitään. Ja jos ei mitään, niin silloin tunteideni kohde muuttuu kuolleeksi minulle. Ei ole helppoa ei  :.

Mutta tunnistan myös  hienouden elämässä  ! Olen kosketuksissa omiin sekä muiden tunteisiin, eikä minulle ole vaikeaa kohdata epämukaviakaan tunnetiloja, joita väkisinkin herää herkkyyden seurauksena (ja sen seurauksena, että olen pesusieni toisten tunteille ja energioille). Herkkyyden koen hyvänä asiana ja se tuo mukanaan luovuutta sekä syvyyttä kokemiseen. Intuitio on voimakas, yleensä vain tiedän asioita. Unimaailma on todentuntuinen, eivätkä enneunetkaan ole vieraita. Kuuntelen mielelläni toisten huolia ja autan parhaani mukaan. Monesti olen toisten mukaan löytänyt juuri oikeat sanat kuvaamaan heidän sisäistä maailmaansa, jota eivät ole itse osanneet sanoiksi pukea. Tästä annan kunnian  .

En löydä itsestäni  perhe- ja kotipuolta, vaikka olen hoivaava ihminen (tosin hoivaamiseni ei välttämättä ole kovinkaan äidillistä). Kuten täällä jo kirjoiteltiin, on koti minulle paikka, missä saan vetäytyä itseeni ja olla rauhassa, mutta mitään pysyvyyttä en kodilta kaipaa (päinvastoin, olen elämäni aikana muuttant suhteellisen usein ja sama tapa tulee varmasti jatkumaan läpi elämän, koska paikoilleen asettuminen on minulle vaikeaa). Eniten huvitusta on aiheuttanut kuvailut  keittiötaidoista, koska mitään kodinhengetärtä, joka kokkailee perheelle, ei minusta saa tekemälläkään  !

Kiitos Evea, täytyy käydä katsomassa kirjoitukset  .

Ahaa tästä olikin jo keskustelua! Eipä tullut mieleen etsiä sanalla komeromerkki haha! Kirjoittelen nyt kuitenkin tähän, kun jotain keskustelun tynkää (ehkä) aluillaan  :.

Tuolla Downtempon linkittämässä ketjussa oli puhetta komeron avaimesta, joka on siis tämän nielaistun merkin hallitsijaplaneetta. Omalla kohdallani siis avaimina toimisivat sekä , joista molemmat sijaitsevat vielä niissä huoneissa mitkä ovat hallitsijansa nielaisseet. Mutta miten avain toimii? Mikä on avaimen tehtävä? Miten se ilmenee ja miten sen saa ilmentymään? Ja miten nielaistu planeetta voi toimia myös avaimena, kun se on osa "ongelmaa" se asia mikä pitäisi jotenkin purkaa ja mitä pitäisi kehittää? Minulla kun siis tuo   on nielaistu, sillä se on , joka on toinen nielaistuista merkeistäni. Jos joku asiaan enemmän perehtynyt osaisi valaista tätä avain asiaa, olisin hyvin kiitollinen  .

Nyt alkaa väsymys jo mieltä liiaksi painamaan, joten taitaa olla aika käydä nukkumaan ja palaan kyllä tähän asiaan vielä paremmalla ajalla ja enemmän tutkimustyötä tehneenä. Alkoi nimittäin kiinnostamaan tuo gheden mainitsema      , eli siis miten aspektit vaikuttavat asioihin. Mutta oi-voi, ei kauhean helpolla päästä tuo nielaistu   kantajaansa, mitä äkkiä lukaisin...

Juu kyllä juuri sitä tarkoittaa! Eli huoneen kärki ja loppu ovat eri merkeissä niin, että siellä sisällä on yksi merkki ilman, että se on minkään huoneen kärkenä. Jolloin tottakai vastapuolella on sama homma.

Minulla siis 2. huoneen kärki on  ja 3. huoneen kärki on  . Siellä se  sitten on nielaistuna 2. huoneen sisään. Sitten taas 8. huoneen kärki on  ja 9. huoneen kärki on  , jolloin  on 8. huoneen sisällä "irrallisena".

Suosittelen lukemaan, oli hyvin mielenkiintoista tietoa täynnä tuo linkki. Hienoa, että muutkin innostuivat tämänkaltaista vähemmän tunnettua asiaa tutkimaan  !

Jep, kyse voi olla ihan hyvin sattumasta (vaikka en sattumaan uskokaan haha)! Varmasti tuo omalla kohdalla jotain siis merkkaa, mutta ei välttämättä yleismaailmallisesti.

Ja kyllä, tämä kiinnostaa kovin! Ehkä vielä entistä enemmän sen vuoksi, että kauheasti en ole tietoa löytänyt näistä nielaistuista merkeistä ja tiedonjano on suuri. Tosin tässä juuri nettiä selaillessa löysin oikean aarteen: http://www.ncgr-turkey.com/interception.htm  ! Tuolta löytyy hyvin selityksiä näille nielaistuille merkeille ja planeetoille, mikäli nielaistussa merkissä on planeettoja. Tuon sivun tiedot tukevat myös hyvin tuota mitä aiemmin kirjoitin, eli ongelmia näillä nielaistujen merkkien (ja huonesijainnin, planeettojen) alueilla. Lapsuudessa on puuttunut peili, joten kehitys näillä alueilla on jäänyt heikonlaiseksi. Itsestäni ainakin tunnistan jo nyt paljon juuri näitä ongelmakohtia, mutta niiden tiedostaminen onneksi tarkoittaa muutoksen alkua  .

Niin ja kuten tuollakin sanotaan, niin transiitit ovat merkittäviä, kun osuvat nielaistuille alueille! Silloin on käsittääkseni mahdollista alkaa purkamaan ongelmavyyhtiä ja nähdä kyseiset ongelmat. Samoin proggressiiviset kartat liittyvät tähän jotenkin, mutta niistä en tiedä mitään, joten en niistä mitään aio kirjoittaakaan, etten puhu ihan omiani 

En ainakaan pikaisella haulla löytänyt tästä aiheesta keskustelua, mutta jos sellainen jo on, niin laittakaa linkkiä ja tämä pois  .

Olen tässä nyt hetken aikaa tehnyt selvitystä merkeistä, jotka huone on nielaissut sisäänsä. Ihan kauheasti en ole tietoa löytänyt, mutta käsittääkseni merkki vaikuttaa "piilossa" ja ihmisellä saattaa mahdollisesti olla ongelmia näillä alueilla. Jossain sitten taas sanottiin, että ei ole niin merkityksellistä, jos on merkki siepattuna huoneen sisään ja toisaalla sanotaan päinvastaista, että juuri siihen merkkiin ja siinä sijaitseviin planeettoihin pitäisi kiinnittä huomiota, koska ovat merkityksellisiä. Olen siis hieman hukassa tämän asian kanssa, ristiriitaista on tieto  .

Olisikohan täällä muita, keiden kartalla on huoneen sisään nielaistu merkki (tai merkit, kuten äitini kartalla)? Tai jos olisi niinkin hyvä onni matkassa, että löytyisi joku toinen tai useampi, jotka olisivat myös tätä asiaa tutkineet? Tai ihan vaan asiasta kiinnostuneita!

Itselläni 2. huone alkaa  ja päättyy  .  on siellä sisällä ja  on      ja  . Muutenkin tuo 2. huone on mulla eniten täynnä planeetoita ja että ne on vielä siellä  , joka on nielaistuna sisään. Tottakai sitten 8. huone nielaisee  sisäänsä ja siellä mulla on  . Äidilläni sitten taas 1. huone nielaisee peräti kaksi merkkiä (  ja  ) sisäänsä ja 7. huone pitää sisällään ja  !!! Mitä lie sekin sitten tarkoittaa...

Tästä olisi kiva saada keskustelu aikaan, täällä ihan varmasti on muitakin, joiden huoneet ovat merkkejä nielaisseet  . Ja nyt syttyi lamppu pään ylle leijumaan, koska tajusin, että äiti on  , joka on siis toinen minun sisämerkeistä ja äitini äiti sitten taas on  , joka on yksi äitini sisämerkki. Hmmm... Löytävätkö muut tälläisiä yhteyksiä omista nielaistuista merkeistä?

Olen miettinyt myös tuota kehonkielen ja intuition erottamista toisistaan. Myös sitä olen miettinyt, että ainakin tietyntyyppiset ihmiset tuntuvat vähättelevät intuitiota. Harvemmin sitä tuleekaan ääneen sanottua, jos jostakusta jotain aistii, kun helposti ihmiset pistää sen sen piikkiin, että olisi vain ennakkoluuloja toista kohtaan.

Melko noita olen myös toisten parisuhteista aistimaan asioita, mutta ne ajatukset varsinkin on hyvä pitää vain itsellään  !

Tähän on hyvä vastata vahvistaakseni uusia aamurutiineja, jotka olen omaksunut! En ole koskaan ollut aamuihminen ja herääminen on aina ollut ihan hirveän raskasta ja vaativaa mulle, minkä takia olen ala-asteikäisestä aina myöhästellyt kaikkialta aamuisin. Nyt se on jo pidemmän aikaa häirinnyt, kuten myös se, että aamut on hirveitä. Joten päätin tehdä muutoksen!

Nykyään herään 0545, mikä antaa mulle puolentoista tunnin mahdollisuuden tehdä kivoja asioita heti aamusta ennen töihin lähtöä. Nousen, sammutan herätyksen, joka ujeltaa toisella puolella makuuhuonetta. Menen keittiöön ja keitän kahvin sekä valmistan smoothien (tai laiskoina aamuina murot kuppiin). Seuraavasta vaiheesta on eri variaatioita, todella väsyneinä aamuina avaan koneen ja laitan hyvän tv-sarjan netistä pyörimään, jota katson yhden jakson juodessani kahvia. Jos olen pirteä, kirjoitan. Seuraavana on vuorossa puolen tunnin jooga, josta saan energiaa päivään. Sitten on suihkua, pukeutumista ja pientä ehostusta vuorossa, jonka jälkeen pyörän selkään ja töihin.

Töissä juon toisen (ja joskus kolmannen) kupin kahvia, luen uutiset ja selailen kiinnostavia asioita netistä.

Viikonloppuisin pyrin heräämään samaan aikaan, mutta se on aikalailla riippuvaista siitä, mihin aikaan menen nukkumaan. Jokatapauksessa toimin aikalailla samalla lailla kuin arkena, mutta töihin lähdön sijaan piirrän tai maalaan ja luen. Myös joogahetki voi pidentyä tai ainakin nautisteken siitä enemmän, kun tietää, että voi jäädä kotiin ilman velvollisuuksia. Saatan myös katsoa jonkun mielenkiintoisen ja vaikuttavan elokuvan tv-sarjan sijaan. Kova hinku olisi kirjastoon äänikirjoja lainaamaan, jotta voisin lähteä aamulla kävelemään kirjan kanssa!

Niinpä, egosta luopumisesta tässä juuri on kyse ja ego ei tykkää, se kun tahtoisi olla maailman napa. Chiron ei tee sitä liian helpoksi mulle ja siksi elämä hetkittäin tuntuu pelkältä sisäiseltä taistolta, ego huutaa, että sun tarvii olla sitä ja tätä ja tehdä näitä asioita saavuttaaksesi onnen, kun taas sisäinen tietous vaan myhäilee, että onni on tässä ja nyt, läsnäolossa. Kun vaan oppisi nopeammin päästämään irti egon illusioista, niin pääsisi vähemällä pään seinään hakkaamisella ja turhautumisella.

Mutta kiitos Hamal, olen hyvin huvittunut, koska Saturnus ei kartallani mitään muita aspekteja teekkään kun oppositoita ja neliöitä  :. Oppositiot on Kuuhun ja Chironiin, neliöt Aurinkoon ja Marsiin. Tämä selittää todella paljon. Varsinkin toi oppositio Chironiin on yksi murheenkryyni, todella hallitseva ja nyt kun viime viikkoina olen sen tiedostanut, niin tuntuu, että oppiläksyjä puskee joka nurkan takaa. Ei niitä ehkä oikeasti yhtään sen enempää tule kuin ennenkään, mutta osaan nyt tunnistaa ne. Tai ainakin luulen osaavani    : !

Ehkä kyse on juuri siitä haluamisesta. Ego kun haluaa. Ehkei niitä asioita kuulu saada, mitä haluaa. Ainakaan kaikkea. Mulle ainakin on hyvin vaikea päästää irti haluamisesta, yrittää erottaa mikä on "oikeaa" haluamista ja mikä haluamista haluamisen vuoksi. Haluan jotain, koska "tarvitsen" sitä. Mutta tarvitsenko todella? Tarvitseeko kukaan todella haluamiaan asioita, vai onko kyse vain egon tyydyttämisestä?

"I am trying to see things in perspective.
My dog wants a bite of my peanut butter
chocolate chip bagel. I know she cannot
have this, because chocolate makes dogs
very sick. My dog does not understand this.
She pouts and wraps herself around my leg
like a scarf and purrs and tries to convince me
to give her just a tiny bit. When I do not give in,
she eventually gives up and lays in the corner,
under the piano, drooping and sad. I hope the
universe has my best interest in mind like I have
my dogs. When I want something with my whole
being, and the universe withholds it from me,
I hope the universe thinks to herself: "Silly girl.
She thinks this is what she wants, but she
does not understand how it will hurt."

– THEORIES ABOUT THE UNIVERSE by Blythe Baird

[VIIHDELEHTIEN]

Erittäin hyviä kirjoituksia Hamalilta ja Downtempolta! Komppaan!

En tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa, kun noita juurikin Iltasanomien ja Iltalehden juttuja Venäjästä lukee. Joka toinen päivä on otsikoissa "TÄSSÄ SYY MIKSI PUTIN HAVITTELEE SUOMEA", "10 SYYTÄ MIKSI VENÄJÄ SAATTAA HYÖKÄTÄ SUOMEEN". Oi voi. En tiedä kuinka monet suomalaiset, mutta selvästi huolestuttavan monet, lukevat todella edellä mainittuja lehtiä ja varmaan täysin ilman minkäänlaista lähdekritiikkiä. Ja ilman mitään tuntemusta maailmanpolitiikasta, Venäjän politiikasta tai politiikasta ylipäänäsä. Itsehän en mikään poliittinen tietäjä ole myöskään, mutta en anna juurikin tuon russofobian ja "kohta tulee seuraava kylmä sota"- pelottelujen vaikuttaa siihen, että parhaani mukaan objektiivisesti tarkkailen tilannetta.

Venäjä toimii Ukrainassa väärin mielestäni. Mutta se, että Venäjä vaatisi Suomea itselleen ja lähtisi Suomea valloittamaan, koska Suomi on aikoinaan Venäjään kuulunut, kuulostaa - anteeksi nyt vain - melko koomiselta. Mutta jos tätä russofobiaa vielä Suomessa kasvatetaan ja lietsotaan VIIHDELEHTIEN toimesta, voi olla, että Venäjältä löytyykin syitä hyökätä Suomeen. Koska aivan kuten sanottua, Äiti Venäjää puolustetaan henkeen ja vereen. Venäläisten isänmaallisuus (vaiko äidinmaallisuus) on varmasti melko sisäsyntyistä, he ovat ylpeitä maastaan ja ne Suomessa asuvat syntyperiään venäläiset keitä itse tunnen, ovat myös ylpeitä juuristaan.

Se miten fasistista, seksististä, homofobista plaaplaaplaa meninki Venäjällä on, on heidän asiansa, eikä minun moralisoitavissa. On paljon asioita mitä Venäjällä pidetään hyväksyttävänä (tai vääränä), mitä minä en hyväksy (pidän oikeana). Mutta mielestäni ne eivät liity mitenkään Venäjän olemattomiin aikeisiin hyökätä Suomeen.

Enemmän olisin huolissani tästä vapaakauppasopimuksesta Yhdysvaltojen ja EU:n välillä, tai Nato-jutuista, mitä Venäjän hyökkäämisestä.

Noh, sodasta unien näkeminen, kun maailman tila on oikestikin epävakaa, on alitajunnan tapa käsitellä asiaa ja jopa "harjoitella" miltä se tuntuisi jos kohdalle osuisi.

Juu, näinhän se on. Sodat myös kiehtoo mua hyvin paljon ja mulla oli muutama vuosi sitten samanlainen ajanjakso, että näin unia sodasta. Miten ihmiset pakeni ja hamstras kaupoista mukaan kaikkea ruokaa, minäkin siellä säilykepurkkeja kahmin  . Nyt ne unet vaan tuntuu pahemmilta, kun tilanne tosiaan on niin epävakaa ja väkisinkin miettii, että niin mitä jos? Mitä jos ne ei olekaan vaan unia, vaan astraalitasolla tiedetään jo, että olisi syytäkin valmistua  :? Vaikka niin, luultavasti ne selittyy vaan tosiaan sillä, että yritän pitää itseni ajantasalla lukemalla mitä maailman kriisipesäkkeissä tapahtuu, joten sitten alitajunta puskee ne myös uniin.

Aikuislukiota käyn, joten ihan psykan perusopinnoista kyse! Mutta kirjoitukseni huomiot itsestäni olivat siis sarkastisia kärjistyksiä  .

Voi että, tollaset valehtelijan tunnistus - kurssit  . Voin vaan kuvitella miten sinne menee joku kumppaniaan epäilevä ihminen ja kurssin jälkeen näkeekin kumppaninsa valehtelijana, koska osaa kiinnittää huomion kaikkiin tarvittaviin eleisiin. Sitähän se loppujen lopuksi on, me nähdään mitä halutaan nähdä ja uskotaan, mitä halutaan uskoa. Omasta päätöksestä kaikki on kiinni!

Nyt lähti vähän ajatus harhailemaan, mutta voisin kuvitella, että joskus aikoinaan juuri intuitiiviset ihmiset ovat olleen näitä, jotka ovat valehtelijat tunnistaneet. Heiltä on sitten alettu kärttämään, että miten sä voit tietää, mäkin haluun, jolloin intuitiiviset tunnistajat ovat alkaneet järjellistämään havaintojaan. Miettimään, että niin mistä mä tiedän, kääntäneet sisäisen intuitionsa joksikin ulkopuoliseksi tiedoksi, joksikin sellaiseksi, mikä on tästä valehtelijasta lähtöisin olevaa. Vaikka oikea kysymys olisi ollut miten mä tiedän, jolloin mietiskelyn jälkeen vastaukseksi olisi tullut intuitio. Mutta koska ollaan lähdetty miettimään mistä valehtelija tunnistetaan, on löydetty joitakin tarpeeksi usean valehtelijan kohdalla toistuvia käytösmalleja, joista on sitten päätelty, että nämä asiat antavat ilmi valehtelijan. Kun nämä tiedot sitten päätyivät ei-niin-intuitiivisten ihmisten tietoisuuteen, he osaavat nähdä eleet, mutta eivät intuitiivisesti tulkita ihmistä, jolloin mennään ihan puskiin valehtelijan tunnistamisessa. Mutta tää nyt vaan oli tälläinen yhtäkkinen aamuajatus, mitä ei tarvitse liian tosissaan ottaa   !

Enkä siis kumoa tällä kehonkielen merkitystä, on totta, että on tiettyjä juttuja mitkä voivat paljastaa valehtelijan, mutta nämä samat jutut eivät tee jokaisesta ihmisestä automaattisesti valehtelijaa, vaan ne voivat olla eleitä, joita ihminen tekee juuri hermostuksissaan, joka voi johtua muustakin kuin valehtelusta. Ja pidän itse kehonkieltä ja elekieltä paljon merkityksellisempänä, kuin sanoja, mutta todellisen tulkinnan ihmisestä voi mielestäni tehdä vain niin, että objektiivisesti tarkkailee kehonkieltä, sanoja ja omia intuitiivisia tuntemuksiaan toisesta. Eri asia on sitten se, kuinka objektiivisesti ihminen osaa tulkita ihmistä, jonka sanojen todenperäisyyttä epäilee tai johon on jonkinlainen henk.koht. tunneside tai edes mitään ennakko-olettamuksia  :!

Olen nyt suhteellisen pienen ajan sisään nähnyt kaksi eri unta sodan alusta.
Molemmissa kaikki on aluksi hyvin, vietän aikaa kavereiden kanssa ja seuraavaksi tippuu pommeja taivaalta.

Tämän yön unessa ei ollut aluksi pommitusta, vaan taivaalla tapahtui räjähdys, joka näkyi sankan pilvimassan sisällä. Ystäväni huomasi sen ja osoitteli taivaalle pyytäen meitä muitakin katsomaan. Näimme sen ja seuraavaksi taivaalla lensi koneita, joista hyppäsi sotilaita laskuvarjoineen. Koneet olivat valkoisia ja niin olivat myös sotilaat ja laskuvarjot. Taivas täyttyi valkoisista hyppääjistä ja yritin poikaystäväni kanssa juosta pakoon, johonkin sisätiloihin, johonkin turvaan (mutta mikä voisi olla turvallinen paikka sodan syttyessä?). Sotilaat kuitenkin laskeutuivat maahan aika nopeasti ja sen jälkeen juokseminen ei auttanut, meidän piti piilotella metsässä ja odottaa iltaa, että pääsisimme liikkumaan huomaamattomasti.

Enempää en unesta muista, sotilaita parveili ympäriinsä, eikä heillä enää maankamaralla ollessaan ollut valkoisia vaatteita, vaan ihan tavallisen armeijan maastopuvut. He kulkivat aseineen ja etsivät ihmisiä, jos löysivät, niin joko nappasivat vangeikseen tai ampuivat.

Vähän alkaa jo ahdistaa nämä unet, kun ottaa huomioon maailman tilanteen 

Minäpä nyt yritän ainakin omalta osaltani viedä tämän keskustelun takaisin tuohon alkuperäiseen aiheeseen, eli toisista ihmisistä luonteen tai muun aistimiseen! Mulla löytyy  8. huoneesta.  ,  ja  saattavat liittyä tähän. Olen  ja , joten nekin lisäävät tätä syväluotaavuuttani. Toisinaan on hyvin vaikea erottaa sitä, että mitä projisoi toiseen itsestään ja mikä on sitten toisen luonnetta tai tunteita. Uskon, että tätä asiaa vaikeuttaa  , eli tunteet sekoittaa omaa ulosantia, sekä varmasti myös toisen ulosannin tulkintaa. Lisäksi  sekoittaa omat sisäiset asiani ulkomaailmaan, joten varsinkin jos olen tunteellisesti kiinni ihmisessä tai keskustelu on tunteellisesti latautunut, saatan aistia toisesta vain sen mitä haluan uskoa.

Sen vaan sanon aiheesta poiketen, että vähän kyllä särähtää korvaan tuo valehtelun huomaamisesta käyty keskustelu, koska mä ainakin lähes koko ajan näperrän kasvojani (tai sormiani) - ihan yksinkin ollessani ja olen tätä tehnyt lapsesta saakka, joten varmaan siis valehtelen jatkuvalla syötöllä itsellenikin. Olen hyvä keskustelemaan ja omaan hyvät sosiaaliset taidot, MUTTA sosiaaliset tilanteet kuitenkin ahdistaa mua tietyllä tasolla todella paljon ja siksi voin puhua vakuuttavasti, mutta kehonkieleni on luultavasti hermostunutta - katseeni voi harhailla ties missä, näpertelen naamaani tai sormiani ja olemukseni muutenkin voi olla kuin peura ajovaloissa. Eli sanallinen ulosanti ja kehonkieli ovat ristiriidassa, vaikka en valehtelisi. Sitten jos olen todella ahdistunut ja toinen alkaa kyseenalaistaa puheitani (ehkä juuri kehonkieleni viestimän epävarmuuden vuoksi) menen ihan lukkoon ja keskustelusta ei enää tule mitään. Ei siihen kehonkieleen voi sokeasti luottaa - jokainen ihminen on yksilö ja mikä toisella viittaa siihen valehteluun, voi toisella olla tosiaan vaan ahdistuneisuutta. Luojan kiitos kukaan ei ole pahemmin mua tämän suhteen analysoinut, ties minä patologisena valehtelijana ja psykopaattina mua pidettäisiin. Psykologian tunneilla käytiin läpi juuri keväällä kehonkieltä ja esimerkiksi käden suun edessä pitäminen viittaa salailuun, joten varmaan myös salailen sitten tätä kehonkieleni ilmaisemaa valehtelemista ja psykopaattiutta, kun saatan vielä sitten huomatessani korjata näitä eleitä.

Oletteko huomanneet elämissänne, että asiat, joita yritätte saada onnistumaan harvemmin onnistuvat? Mutta kuitenkin maailmankaikkeus tuo kaikenlaista hienoa eteen? Itse nimittäin löydän itseni mitä ihmeellisempien tapahtumien keskiöistä ja onnistumiset tapahtuvatkin sellaisilla elämänalueilla, joiden tilanteisiin minulla ei ole osaa eikä arpaa, olen siis vain maailmankaikkeuden johdattelemana (tai joku voisi sanoa, että sattuman kaupalla) päätynyt sinne missä olen. Mutta jos yritän saada jotain onnistumaan, niin harvemmin asiat etenevät tai onnistuvat.

Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Yritätte saada jonkun jutun onnistumaan, mutta päädytte vain hakkaamaan päätänne seinään ja tuntuu, että koko maailma on asettunut poikkiteloin eteenne. Sitten tapahtuukin jotain upeaa, mutta se vain tapahtuu, ette ole lainkaan suunnitellut sitä tai osannut edes kuvitella, että jotain sellaista voisi omalle kohdalle sattua.

Miten tätä voisi tulkita astrologisesti? Jos löytäisi kartalta ne alueet, joihin on parempi olla koskematta ja antaa vaan elämän viedä, niin voisi energiaa käyttää kehittävämmin, kuin ainaiseen yrittämiseen, joka harvemmin johtaa mihinkään. Mitä olisi otettava huomioon (aspektit yms)? Tietysti ideaalitilanne olisi se, että voisi antaa maailmankaikkeuden johdattaa kaikilla elämänalueilla, mutta toistaiseksi olen siihen kykenemätön, joten irti päästäminen on helpoin aloittaa sellaisista asioista, joihin ei kuitenkaan voi vaikuttaa, vaikka kuinka yrittäisi.

Mulla tämä kulminoituu oikeastaan 2. huoneeseen ja sen teemoihin. Olen huomannut, että raha-asiani esimerkiksi hoituvat parhaiten niin, etten käytä niiden vatvomiseen lainkaan energiaa. Maksan laskut ja vuokran, kun niiden aika on ja sitten loppu on arpapeliä. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, olen hyvä rahan kanssa, eikä sen järkevä käyttö tuota minulle ongelmia. Mutta se rahan hankkiminen... Yhtäkään työpaikkaa jota olen hakenut, en ole saanut (ja töitä olen hakenut PALJON). Olen kuitenkin tälläkin hetkellä töissä ja vieläpä mielekkäissä luovissa töissä, mutta se miten päädyin tähän työhön ei ollut minusta riippuvaista vaan työtä tarjottiin minulle. Huomaatteko mitä tarkoitan?

Myös sellaiset asiat, joihin liittyy korkeamman auktoriteetin luvan saaminen, tuntuvat usein vesittyvän täysin, eli lupaa ei irtoa. Tästä esimerkkinä viimeisin yritykseni tehdä näkyvästi luovaa työtä. Tarvitsin kaupungilta ja suurelta yhtiöltä luvat projektin toteuttamiseen. Kaupungilta tuli innostus, kiinnostus ja lupa, mutta homma ainakin toistaiseksi kaatui siihen, että suurelta yhtiöltä sitä lupaa ei herunut. Lapsuudessa ja nuoruudessa auktoriteettinä toimivat vanhemmat ja no, harvemmin sain lupaa mihinkään huvituksiin, joten selkeästi tämän "ongelman" juuret ulottuvat ihan lapsuuteen saakka.

Olisi hauska kuulla onko muilla vastaavia huomioita elämästä ja millä elämänalueilla olette huomanneet tämän ilmiön sekä näkyykö se myös kartallanne ja miten!