Shamaanimatkalla, eli muuttuneessa tajunnantilassa tai "salatussa todellisuudessa" voi liikkua ajan ja paikan ulkopuolella. Minusta siinä on kuitenkin se vaara, että matka suuntautuukin omaan alitajuntaan, vaikka kuvitteletkin tehneesi sen Yliseen tai Aliseen.

Siksi itse suosin työskentelyä muuttuneessa todellisuudessa, ilman transsia. Nyt olen liukumassa puhtaasta shamanismista Ferin erään alalahkon suuntaan.

Jumaluudesta ja tyhjyydestä ja noituudesta Feri-traditiolla on hyviä opetuksia. 

Miten muuten onnistuu rummun rakentaminen ilman eläinmateriaaleja?

Onnistuuhan se. Michael Harnerkin paukutti mennen synteettisellä rmmulla, jota ensin lämmitti hiustenkuivaajalla. Kattilan kansikin toimii... ilmapallon kuoresta muksut tekivät ihan toimivia pieniä rumpuja, lakatusta/maalatusta/liimatusta kankaasta on joku laittanut kalvon.

ei sillä ole kaikille suurta merkitystä, mitä materiaaleja on käytetty (minulle henk.koht. on silläkin), vaan sillä, mitä rumpu edustaa ja mitä siihen on ladattu.

Ei rummun rakentamisessa ole paljoa mystiikkaa. Otetaan kehä ja otetaan nahka ja kiinnitetään ne toisiinsa. Noin karkeasti ottaen...

Mentorini järjestää rummunrakennuskursseja, jotka eivät ole pelkkää banaalia höttöä, vaan niillä on myös henkinen puoli hoidossa.

Itse koen olevani rummuntekijä ehkä eniten, peili, kanava... Ja rummuilla pääsee hyvin, hyvin kauas aikojen alkuun.

Heh... DairyQueen. 

Piksi

Olet syntynyt Vedenläikkeen kuussa eli 17.6.-17.7.

Luonteesi plussat:: Sinussa virtaa voimaa. Jaksat innostua ja toteuttaa. Olet kekseliäs ja kätevä myös käsistäsi. Kokkailet mielellään isommallekin frendijoukolle.
Luonteesi miinukset:: Jos joku saa sinut suuttumaan, sinä myös suutut. Saatat olla vihainen kuin tiikeri etkä lepy ihan hetkessä.
Pidät erityisesti kokkaamisesta ja yleensäkin kotona löhöilystä. Perhe on sinulle tärkeä, kuten myös poikaystäväsi.
Ystäväsi tykkäävät iloisuudestasi ja hyväntuulisuudestasi. Olet ystävä vailla vertaa.
Onnenvärisi:: keltainen, oranssi, punainen ja muut iloiset värit.
Onnenkasvisi:: unikko

Ei voisi kauemmas luonteestani mennä... osittain.

Joo, innostun, mutten toteuta. Suutun nanosekunnissa ja lepyn yhtä nopeasti. En ole koti-ihmisiä, löhöily kyllä sujuu, "iloisuuteni ja hyväntuulisuuteni" ilmenee erittäin rasittavana huumorina ja impulsiivisina tekoina. Kokkailu on tylsää, vaikka olenkin siinä hemmetin hyvä.

Sain BTW eilen "valmiiksi" yhden bodhranin, teollinen kehä, kalvo puuttui. Tänään pitäisi siihen vielä keppitikkutseba loihtia ja toimittaa paketti omistajalleen.

Itselläni on hirvirumpu, jossa on todella siperialainen fiilis, mäntykehä ja käsin työstetty nahka, "ykkösrumpuna". Ja toinen "ykkösrumpuni" on karhunnahkainen, amerikkalaisvalmisteinen ja sotii siis täysin suomalaista traditiota vastaan. Mutta on minulle täydellinen!

En välttämättä tarvitse niitä "noituuksiini", mutta pidän niistä kovasti. Shamanistisesta perinteestä poiketen harvemmin työskentelen transsissa, pääsen omaan tahtotilaani muutenkin. Teen myös amuletteja, joihin ohjaan energiaa. Harvemmin itselleni teen/saan mitään, melkein kaikki tulee muille. 

Käytännössä taikani tapahtuvat tahdon tasolla, en siis juurikaan tee rituaaleja tms. Fokuksen kanssa on vielä oppimista! Olen sen sentään oppinut, että sitä saa, mitä tilaa. Täsmälleen. 

Minä sain unessa taivaalta violetin lohikäärmeen suojakseni. Se lensi olkapäälleni ja suli ihooni, muuttui kiinteäksi osaksi minua. Ja kun löysin sopivan tatuoijan, teetätin tuon kuvan. Jokunen vuosi sen jälkeen sanoin Taivaslohikäärmeeni kaipaavan seuraa ja aloitimme Vesilohikäärmeen teon: kun ääriviivat oli hakattu, iski tsunami. Olimme siis Thaimaassa. Niinpä Vesilohikäärmeeni on Tsunami, punavihreä Tsunami.

Minulle näillä on paljonkin merkitystä, samoin kuin vasemman lapaluuni viikatemiehellä. Carlos Castañetaa mukaillen: ainoa todellinen, uskollinen ystäväsi on kuolemasi, se seuraa sinua vasemman olkapään takana ja kun on aika ja olet elänyt Soturin elämän (i.e. rohkean ja rehellisen elämän) se koskettaa sinua vasemmalle olalle ja antaa sinun tanssia viimeisen tanssisi, Elämäsi tanssin.

Kvanttifysiika, Bolzmannin aivot ja shamanismi...  Nämä selittävät kaiken. Jos selityksiä halutaan.

Minä vain kannan, en kaada... 

Irlanti-teema on juuri noussut vahvasti esille elämässäni. Tein ystävälleni rummun, villisikarummun ja Morrigan on nyt tainnut äkätä minut. : Blogissani kerroinkin hieman prosessista, jonka johdosta juuri nyt liottelen nahkaa irlantilaiseen bodhrainiin, jonka kehän sain lahjaksi mentoriltani ja ystävättäreltäni.

Aloitin jopa shamanistisen koulutuksen, mutta jättäydyin siitä pois. Kaipa elämänkatsomukseni on kuitenkin yleisshamanistinen, ainakin käytän shamanistisia metodeja intuitiivisesti, mutta pidän sitäkin vain välineenä ja välietappina matkallani kohti suurempaa. Takaisin Alkuun.

Rumpu on luonnollinen jatke sydämenäänelle ja sydämen rytmi on elämän rytmi. Rummun ääni on värähtelyä, kuten kaikki muukin. Siksi sillä on niin vahva vaikutus. Rummulla voit nostattaa tai laskea energioita, vaikka onnistuuhan se muutenkin. Rumpu on työkalu shamanismissa ja noituudessa.

Itse työskentelen myös rummun kanssa ja eri rummuissa on eri ominaisuuksia, esim. yhdellä omalla rummullani on helpompi vaikuttaa luonnonilmiöihin ja toisella saattaa vainajien henkiä. Toisaalta, ilmankin onnistuu.

Noituus on niin sisäsyntyistä, ettemme edes aina huomaa loitsivammme. Kuinka moni myöntää esim. kiireessä vettä tai vaikka perunoita keittäessään lataavaan kohdistetun, tiiviin pyynnön "kiehu jo!" kohti kattilaa? Noituus on osa ihmisen luonnetta, muutenhan se olisi toimimattomana ja turhana osana surkastunut ja jäänyt historiaan. Eihän sanoilla olisi muuten merkitystä.

Siunaa se rumpu, niin äänikin on hyvä. 

Muistithan kiittää emakkoa siitä, että hän antoi itsensä käytettäväksesi. 

Tietenkin. 

Se tulee selkäytimestä, kiitos sisarelle/veljelle ja pyyntö , että Äiti ohjaa työtäni.

Tervetuloa. 

Hienoja rumpuja sinulla. Oletko itse parkinnut myös kalvonahat? Jos olet, niin millä keinoin?

Eräs parantajanainen sanoi minulle kerran, ettei shamaani/saamelaisrummun pitäisi tulla napapiirin eteläpuolelle. Rummun paikka on pohjoisessa. Kuulemma.

 

Kiitos, kiitos.


Nuohan ovat ns. perinnerumpuja  , noitarumpuja, shamaanirumpuja, meditaation apuja, työkaluja, kannuksia. Eivätkä Amerikan alkuperäiskansat tai Afrikan heimot ole varmaan kuulleet mainitsemasi parantajanaisen mielipidettä... toivottavasti.  :

Rumpunahoista vielä: niitä ei parkita, ne ovat raakanahkaa. Osan olen käsitellyt itse, periaatteessa kaikki ruskeansävyiset, vanhanaikaisesti näskäämällä järvessä. Vaalea nahka on teollisesti käsiteltyä poronnahkaa, mukavaa työstää, mutta ei yhtä maanläheistä tai vahvaa.

Eilen pingotin villisiannahkaisen rummun ja tänään ovat kädet kipeät... Itse olin raahannut ruhon tarhasta (jäi emakko-raukka sortuneen katoksen alla), ripustanut puuhun, suolistanut, nylkenyt, paloitellut ja syöttänyt koiralle ja ystävilleni korpeille, puhdistanut nahan ja näskännyt sen. Aika fyysinen työ. Toivotaan, että rumpu kuivuu hyvin ja saa oikean äänen.

Mitäpä sitä osaisin kertoa itsestäni?

http://rummuntekija.blogspot.com/
Tuossa jotain.

Shamanismiin vähän kallellani, mutta pidän sitäkin vain työkaluna muiden joukossa.

Jos joku haluaa tietää jotain minusta tai ajatuksistani, kysykää!