Hyvää
sydäntenmurskaus
-päivää!

Itse aloitan vaaleanpunaisista..!

 

Voi että!
Siinä tuli herkkähipiäinen ja äksyilevä Rinsessa. Ruohtiin!
9- lapsi numerologisesti. Pitäis olla valmis osaaja vähän joka asiassa. Pikku vanha.
A katotaan!!!
Mutta nätti nimi hänellä.

 :

Että onkin hyvä ilma tänään. Kuivakkaa, pikkupakkasta.
Ainut mikä puuttuu on lumi, yksi rakastamistani asioista.
Aikaa saisi olla hiukan enemmän. Jatkuisi talvi vaikka pari kuukautta.
Kevättalven ahavat voisin kokea jossain päin ison järvenselän keskellä, saaressa. Lapsena elin Päijänteellä pari talvea ja kesääkin.
Toki koko lapsuuden lähellä luontoa, paljon järvillä ja lampien rannoilla, metsissä, soilla.
Mikä voisi olla parempaa..?!
Onneksi tulee pakkasta reilummin vkl kohti. Täytyy kutaista lisää lämmintä kintuille laitettavaksi.
Paksua lankaa ja hiukan pienemmät puikot, tiukempaa kudosta. Nopeasti valmistuu ja lämpöä riittää.

Lapsuuden kunnon talvet muisto vain. Mutta yhä.psasm pukea lämpimästi, enkä 'vingu', kun saadaan pakkasilmaa. 

Voikaa hyvin, posket punottaa, kun pakkasen antaa purra.
Tähän sopii purra...
Näytän pakkasukolle poskeani.
 

Historiallinen päivä!
Kaksivanaisena ostamani valkoinen amaryllis paljastui eilen kolmivanaiseksi. Yksi nuppu oli jo aika lupaavan kokoinen. Tänä aamuna kukka oli täysin auki. Ulkovalo (kävelytie vieressä) varmaan antanut intoa hohtamaan. Se valo antaa voimaa loistaa kilpaa.
Kolme punaista edellisten vuosien amaryllistä odottavat kukintavuorojaan. Niitä olen hyötänyt ja hoivannut läpi vuosien.
Kukkien viereen sinivalkoiset kynttilät ja virkattu vihreä joulukuusi, pienin valkoisin lumihiutalein. Runko rautalangasta, ja joulun rekvisiitta on 'Gods birth' -triptyykiä vaille valmis.
Värkkäämistä  riittää.
Hyvän mielen ohella.
Eiku joulua kohti! 

Mistähän löytyy tämä ikuinen käsityön, askartelun ja kirjallisen ilmaisun sekä musiikin tuottava kuvio astrologiassa?
Alkaa jo kiinnostaa...

 
"Ennen kuolemaa varmaan,
toden kuulla ma saan!"

Historiallinen päivä!
Kaksivanaisena ostamani valkoinen amaryllis paljastui eilen kolmivanaiseksi. Yksi nuppu oli jo aika lupaavan kokoinen. Tänä aamuna kukka oli täysin auki. Ulkovalo (kävelytie vieressä) varmaan antanut intoa hohtamaan. Se valo antaa voimaa loistaa kilpaa.
Kolme punaista edellisten vuosien amaryllistä odottavat kukintavuorojaan. Niitä olen hyötänyt ja hoivannut läpi vuosien.
Kukkien viereen sinivalkoiset kynttilät ja virkattu vihreä joulukuusi, pienin valkoisin lumihiutalein. Runko rautalangasta, ja joulun rekvisiitta on 'Gods birth' -triptyykiä vaille valmis.
Värkkäämistä  riittää.
Hyvän mielen ohella.
Eiku joulua kohti! 

Mistähän löytyy tämä ikuinen käsityön, askartelun ja kirjallisen ilmaisun sekä musiikin tuottava kuvio astrologiassa?
Alkaa jo kiinnostaa...

 
"Ennen kuolemaa varmaan,
toden kuulla ma saan!"

Jälleen uneton iltayö. Nämä ihanat adventin odottamisen ajat.
Mitäs ne sanoikaan ruotsin Ylellä:
Söta novent!
Eli venytetään November och advent tillsammans.
Liitetään marraskuu adventin odotukseksi ja adventtina odotetaan joulua. Silloin voi nautiskella joulunlaitosta pitkän ajan. Oikein olla jouluihminen.
Onko sillä.muille väliä, jos itse nautit.
Teet pitkän kaavan kautta.
Minä
Ainakin nautin ihan sujuvasti. Laittelen jouluja pikkuhiljaa.

Se on parasta.

Jälleen uneton iltayö. Nämä ihanat adventin odottamisen ajat.
Mitäs ne sanoikaan ruotsin Ylellä:
Söta novent!
Eli venytetään November och advent tillsammans.
Liitetään marraskuu adventin odotukseksi ja adventtina odotetaan joulua. Silloin voi nautiskella joulunlaitosta pitkän ajan. Oikein olla jouluihminen.
Onko sillä.muille väliä, jos itse nautit.
Teet pitkän kaavan kautta.
Minä
Ainakin nautin ihan sujuvasti. Laittelen jouluja pikkuhiljaa.

Se on parasta.

Syys riipinyt lehtiä puista. Kirkon piha täynnä keltaisia lehtiä, Myös hautausmaan aita päätä keltaisenaan.

Jotain iloa ja valoa tähän
tapahtumattomuuteen.

Oli hyvä mieli kävellä
viisaitten ihmisten keskellä.
Jos ei ole mitään sanottavaa,
on viisainta olla hiljaa.
Runoa pukkaa:
- - -
He nukkuvat ikiuntaan,
nuo kokeneet ihmiset uupuneet.

Hoidamme hautojaan heidän
mielin hartain, levollisin.
Joku päivä meidänkin
mennä on aika.

Perässään kulkea
elämän ja kuolon kehä.
Ja tyytyväisnä käydä
viime lepoon, hiljaiseen.

Mikä ihanamp' kuin elää
ja nauttia päivistään.
Kun väsymys valtaa
kehon ja mielen,
sanoa:
Lähdenpä täält'
minäkin ikuiseen...
- - -
Jotain iloa ja valoa
tähänkin tapahtumattomuuteen.

Vai pitäisikö sanoa: muuttumattomuuteen...

Tapahtumajärjestelyjä vähän väliä.
Olisi jo mukava keskittyä laittamaan joululahjoja, ilahduttaa aikanaan ystäviä.
Eihän tuohon enää monta viikkoa ole, adventtiin eikä jouluunkaan.
- - -
Lähimetsän rinnassa
haavat vielä yrittävät säilyttää
viime lehtiään,
mukavan värikkäitä.

Kesää muistelen,
kuinka lepattivat
pikku vireessäkin.
Pitivät pientä pilpatusta.

Kuin pienet pelimannit
harjoitellessaan juoksutuksia.
Ja sitä riemua!
Hei kuuletko:
Nuo puutkin sain oppimaan
kuinka soitetaan.
Kuulethan?!
- - -
Kohta on runokirja valmis.
Ihanaa saada maalattua sanoilla
eri tunnelmia...

Kuinka se juuri tänään
tuleekin kuin itsestään.
Pitääpä ottaa kuvakaappaus.
Helppo sitten saada
kestävästi lehdille
ja painoon...

Päivän, koko vuorokauden
 *kohokohta*.
Se 'jokin' tässä hetkessä...
Ja nyt teetä
tämän kunniaksi.

Tulipa herättyä ajoissa. Sudenhetkellä. Aamutuimaan.  
Herään sudenhetkellä joka aamuyö, siis syytä iloita aina, kun runoa pukkaa.
Ehdin siivota itseni oikein perusteellisesti.
Tänään eka asiantuntijana esiintyminen alan huippujen kokouksessa 'uudessa' asiassa. Ollut mukana yli 40v.
Ehtii tietotaito siirtyä heille, jotka tämän alan tietoa tarvitsevat töissään. Ja kaikille heidän asiakkailleen. Bravo! Yrittäneet keksiä pyörää viimeiset 15v. Nyt tultava tulosta. Ottivat siis yhteyttä.
Ajoitus 'kreivin tekosia'!  
Vapaudun tässäkin eläkeläisen rooliin.
Pääsen siirtymään jälleen omiin vahvempiin mielenkiinnon kohteisiini.
Jostain kumman syystä niitä tuntuu riittävän.
Pitäisköhän perustaa "Oikeus omaan elämään ry" vai "Ottakaa jo vastuu ry"?  Vai molemmat ja vielä "Johan nyt on markkinat, prkl ry"

Tämä syksy kuitenkin muuttaa suunnan, siitä olen varma. Jollei syksy, sitten sen teen itse eli jätän homman kesken.

Mutta tämän päivän sudenhetki antaa syvää toivoa.
Nyt kai kuuluu huutaa: Jee ee ee!

Vapaus - miten kaunis sana.

Mukavin toteutuneena....
Nimimerkki Tukevasti eläkkeellä 

Tuli pyhä pyhitettyä! Bravo!
Olo todella levännyt.

Tämän viikon vois jatkaa pyhää. Pitää syysvapaan tai pyykätä kaikki vaatteet juurta jaksain.
Nauttia sitten talvivalmiudesta. Vkl lepäillessä etsin kankaita uuteen garderobiin.
 Siis värivaihdoilla ja pienillä tehosteilla, vanhoja tuttuja kaavoja käyttäen, piristää vaatetusta pikkuhiljaa.
 Osa nuoren aikuisuuden suosikkiväreistä ja kuoseista pukkaavat silmille sieltä täältä. Ja muutenkin levossa olleet sävyt sekä mallit kiinnostavat jälleen.
Kynnet syyhyää saada kutoa ja ommella.  Virkkaukset  laitoin syrjään. Kädet väsyi. Odottakoot vaatteen osat valmiina
liittämistä toisiinsa. Ehtiihän nuo.
Tuomiosunnuntaihin mennessä pitää olla valmiina. Hyvin klassista tulossa. Musta-valko-harmaata, vanhaa roosaa kevyin sirotuksin joukkoon. Hiukan lämpöä surun pyhään.
Hyvää tässä, että polte kantoi tehdä nuoruuden suosikkiväri-yhdistelmällä täysin uusi malli ajoissa valmiiksi. Siis kaikki jakun ja hameen osat, kiinnittämiset saa hetken odottaa. Siihen ei enää kauan mene.
Parasta lähiviikoissa, päästään eroon helteistä, saadaan jälleen pukea muitakin kuin kesän räsytrikoita päällemme.
Eikä tarvi hikoilla kuin sika teurastajaa karkuun juostessaan, siis paikalla pysyessäkin tai hissukseen kävellessä kukkaistutuksien loistoa ihaillessa.  

Kohta jytkymusiikkia kuuntelevat jonottavat pikku pulloineen koneisiin lentääkseen helteen kaipuussaan Välimerelle kärventymään. Like Mike Mosley.
Viisas mies, kuinka hän nyt noin...

Loppukaneetiksi:
Kirpeät syyssäät - tervetuloa!  
 

Tänään musiikkitilaisuuden lähes viimeiset harjoitukset.
Ja syksyn tulo. Oi ku ihanaa. Pian tulee talvi ja nurkujat alkaa olla poissa jaloista. Elämän vuodenajat alkaa mennä oikeaan suuntaan.
Kuuman ajan ihannoijat ja heidän hikensä pian muisto vain.

Nyt Hesarin hakuun ja lukuun.
Sitten unille vielä hetkeksi. Tai pariksi...

"Aika tavaran kaupitsee!"
Sanottiin ennen vanhaan avioliitto-markkinoilla.
Tähän voi lisätä nykyaikana:
Ja sisäinen kutina pistää hankkimaan lisää kutinan aiheuttajaa/ -jia...

Päivän paras tänään:
"Oi aika entinen...
Kuinka muistankin sen..."

Nyt vain lauluina ja runoina. Ei tarvitse enää raapia pintaansa verille!
Ei valvoa öitä. Ei sovittaa aikataulujaan toisen mukaan.
Ei tuskailla levottomuutta ajan kapenemisesta toisen takia.

Oi ihana eläkeläisyys.

Kaikkea jo yli tarpeen.
Voi antaa huoletta pois enemmän haittaa kuin hyötyä tuottavaa tavaraa.

Mieskin joutaa kiertoon melko monelta. Ongelmat on paras siirtää seinien ulkopuolelle, katkaista yhteydet.

Seestyneisyys päivän sana -
 ja tietysti iki.ihana vapaus,
mikä ihana sana!

Kävin tapaamassa tohtoria. Piti selvittää onko pohdintani lopputulema lähelläkään oikeaa. Oli se. Ei koronaa. Ei bakteeritulehdusta. Ihan vaan räkijöitten levittämää virusta.
Kummallista! Suomessa ei ymmärretä joka pääkopassa, että flunssa.aikana käytetään maskia, mikäli tahtoo yskiä koko ajan välittämättä muista. Maskin takana se on ihan ok. Röhiskelijä voi itse hengittää takaisin sisuksiinsa kaikki virukset.

Tämän päivän parasta!  Että 'tautisesti' nautiskelija saa hengittää viruksensa ihan omiin keuhkoihinsa takaisin.

Se on tervettä itserakkautta se!
Näin sanoi myös k.o aiheen dosentti keskustellessamme. Että: Pitää kaikki omansa yhä ominaan. Viruksetkin.

Reilua peliä!  

Tänään parasta:(eilen toki jo alkoi): oikein kunnon flunssaoireina, muka. Selveni illan mittaan, että onkin vuosittainen pujoallergia.
Lähipäivät voin 'hyvällä' omallatunnolla kieltäytyä kaikista tapaamisista. Alkoi turhan tuhdisti syksyn suunnittelukokoukset ym.
Otanpa uuden laskeutumisen ja laskemisen (100 - 99 - 98 - 97 -...) kohti aktiiveja yhteiskunnallisia rientoja.
Ehdittävä vielä  suoriutua monesta kesän loppuunajosta eri aiheissa.
Mieli puuhaa kovasti maalle muuttoa. Sitäkin ruvettava pakkailemaan, kun kaikki seinätkin pesty tästä torpasta. Laskin just - 20 kpl. Hohhoijjaa... Lattiat myös. Kunhan kamat roudattu autoon.
Ikkunat, partsi, komerot ja kellari jo siivottu ja puunattu.
Tyhmyyden keskittymä saa jäädä. Viihdyn edelleen osaavien ja toimeliaiden joukossa.
Muuan tuttavani paljasti, ettei ole todellista elää kuin kaupunkilaiset eli että on vain oikeuksia.
Totesin: oikeudet tulevat esiin ensin (siis ennen velvollisuuksia) vain yhdessä paikassa, kun puhutaan suomea äidinkielenä.
Kas, siis että missä... no sanakirjassa  tietty...
Ensin täytetään velvollisuudet ja sitten selvästi myöhemmin kehittyvät oikeudet vuorollaan itse kellekin.
Sitten alkoi mukava puheensorina ja nauruun puhkesivat jo pihapuutkin...
      

Että sillai...

Että tarvii harvoin seurata, kun yksi tyyppi keskustelee itsensä kans keskenään.
Tänään jouduin liikenteessä ollessani seuraamaan kun muuan hörhö antaumuksella keskusteli itsensä kanssa
 
Noh. Tämmöistä tämä nykyään joka puolella näkyvä psykiatrinen avohoitomaisema on.
Olin ajatellut mennä kirkkokonserttiin, taiteitten yön kunniaksi. Meni maku.

Tiesin ettei se tuon itsensä kanssa keskustelijan jälkeen nauramatta onnistu.
Ois ollut parinkymmenen vuoden toive.esiintyjä.

Sitten tulin todellakin tänne. Vuosikausia yksinäistä keskustelua tarjolla. Ei kiitos!

Onneksi käsityöprojekti odottamassa, kunhan saan teen naurulta juodessa tukehtumatta alas.
Parastahan siis päivässä, ettei ala keskustella pysyvästi lähestulkoon ainoastaan  itsensä kanssa.

Käsityö = just simple but ever best to do. Kun tahdot tehdä jotain itsesi kanssa vuorovaikutuksessa, siis.
Joulun rekvisiitat ja matineoiden myös koko syksyn ajalle aloitettu jo tehdä. On tämä eläkeläisen arki metkaa.
Töissä oli laiskempaa, vaikka piti mennä pilli ulvoen välillä.
Se se oli leivän ääni. Ei tarvinnut ulvoa itse. Harvoin ulvottaakaan. Vielä kokematta yksin itsensä kanssa vuosikausien keskustelu.

Hmmm taidan jättää väliin kokonaan.