Vinkkien saaminen on aina niin jännää. Viime yön unessa sain nimen Eva (omaa sukua) Collins ja että hän oli alunperin Puolasta. Minulle tuli heti sellainen olo, että hän oli juutalainen, vaikkei sitä unessa mainittu (enkä tunnista nimea juutalaiseksi). Äsken googletin vähän ja ainakin sen niminen juutalainen kirjailija asuu Australiassa.

En tiedä olenko minä ollut joskus joku alunperin puolalainen Eva Collins, tunsinko hänet vai liittyykö hän jotenkin muuten vihjeenä menneisyyteeni. Olen kuitenkin varma, että tämän nimen kautta minulle selviää taas jotakin uutta.

Piti oikein tutkailla ja löysin tämmöisen linkin http://www.wirtualnapolonia.com/opinie.asp?opinia=75071
Nopeasti lukaistuna olin näkevinäni, että siellä tämä australialainen Eva Collins kertoo elämänsä seitsemännestä Puolan matkasta ja pohtii juutalaisuutta. Kiehtovaa sinänsä. 
Itse en ole ikinä saanut unissa tai muutenkaan vihjeitä entisistä elämistä, mutta tykkään kirjoitella ylös asioita, jotka kiehtovat minua tai joihin olen viime aikoina kovasti tykästynyt. Sitten aina silloin tällöin luen paperia ja pohdin mistä ne kaikki asiat ja intressit oikein ovat elämääni tulleet.

Täällä taannon oli sukupuolikysely jossa oli vaihtoehtoina mies ja nainen (jotka mielestäni edustavat sukupuolijatkumon ääripäitä). Tässä kyselyssä vähän enemmän vaihtoehtoja, ja kyseessä ehkä enemmänkin "gender" kuin "sex". Eli siis sosiaalinen sukupuoli tai -puolettomuus.
 

Ihan pakko viilata pilkkua sen verran että gallup kirjoitetaan kovalla p:llä, ei siis gallub vaan gallup.
Olipa tärkeää asiaa..
 

Hei jellonakuut... kysymys:

KUINKA te toivoisitte teitä kohtaan toimittavan em. asioissa, että ette tekisi kaikesta niin hemmetinmoista draamaa?

Pisti oikein pohtimaan. Luulen ettei mikään tietoinen ennalta mietitty keino auta, tai ainakin tuntuu että jos kaveri alkaisi jotenkin varomaan sanojaan tms, ärsyyntyisin vaan enemmän.. Niinkuin althema sanoikin, kuunteleminen ja kärsivällisyys on aika pop - ettei ainakaan lisää tarvitse velloa tunteissa..

Voi kun kiva kuulla että moni muukin muistaa asioita noin varhaisesta iästä. Eiköhän me näin olla aika hyvin romutettu se psykologian teoria siitä neljästä vuodesta
Ehkä nuo muistot, jotka tuntuvat ihan tavallisilta ja arkisilta, ovat kuitenkin niitä hetkiä, jolloin oman itsen merkitys tai luonne alkoi selvitä itselle (niinkuin metsätonttu mainitsikin oman esimerkkinsä yhteydessä)..

Useimmat muistavat asioita vasta noin 4 ikävuodesta lähtien, ja nekin ovat yleensä ns. tähtihetkiä jotka ovat painuneet mieleen. Itse muistan kuitenkin erään pikku tapahtuman siltä ajalta, jolloin olin äitini mukaan vuoden tai kaksi. Mikään tähtihetki ei ollut kyseessä, vaan aivan tavallinen ruokailuhetki kotona. Olen kuvaillut tapahtuman äidilleni ja hän vahvisti asian olevan juuri kuten muistan. Kysynkin teiltä muilta, mille ikävuodelle sijoittuu ensimmäinen muistikuvanne ja onko kyseessä jokin erikoislaatuinen tapahtuma?

Mulla on ekassa huoneessa ainoastaan Kuu (Leijona). Onko kellään teoriaa mitä se saisi aikaan?

Hmm.. Ehkä aurinko-leijona tekee sen, että haluaa olla esillä omana itsenään ihmisten keskellä, ja kuu-leijona taas sen, että haluaa olla esillä roolin takana ihmisten edessä..? Tuli mieleen vaan..
 

Jemmuli tässä lainaa itseään  :
Kun oon niin miettinyt tuota heitoksi tarkoittamaani kommenttia, ja hoksannut että siinähän on jopa jotain logiikkaakin. (?) Siis kun ajattelee kuuta näin niinkun taivaankapaaleena, niin sehän vaan HEIJASTAA auringon valoa. Vähän samaan tapaan esim. lavalla esiintyvä näyttelijä "heijastaa" roolihahmonsa luonnetta.
Kun taas sitten aurinko ITSE LUO sitä valoa, samaan tapaan kuin ihminen joka viihtyy omana itsenään ihmisten keskellä ja tuo omaa luonnettaan esille.
Onhan nämä vähän hassuja rinnastuksia mutta eikö tuossa joku logiikan siemen piile? 

Hmm.. Ehkä aurinko-leijona tekee sen, että haluaa olla esillä omana itsenään ihmisten keskellä, ja kuu-leijona taas sen, että haluaa olla esillä roolin takana ihmisten edessä..? Tuli mieleen vaan..
 

Hei Bailariina!
Tuonkin piirteen tunnistan heti itsessäni, että tykkään hirveesti roolihahmon näyttelemisestä lavalla, mutta sitten porukassa (ainakaan vieraassa!!) en tykkää juuri olla huomion keskipisteenä. Ja herranen aika jos vielä pitäisi pitää esitelmä ihan omana itsenään niin ajatuskin hirvittää, ja itse esitelmätilanteessa olen ihan polvet vetelinä ja sydän kurkussa..
Tuo on aina tuntunut hassulta, että miksen sitten pelkää myös näyttelemistä - vaan jopa kaipaan sitä kun en oo aikoihin näytellyt. Leijonako se siihenkin olisi syynä.

Mielenkiintoista huomata että monella kuu-leijonalla on vastaavia kokemuksia.. Kai sitä on vaan mukauduttava tähänkin tietoon itsestään, kun on tämän tajunnut, ja yritettävä kuitenkin olla mahdollisimman uskollinen omille tunteilleen ettei mene överiksi..  Tuo oli myös hyvä pointti että ehkä se ei tosiaan itselle ole esittämistä tai liioittelua, vaikka se muille niin ilmeneekin. Itse kun lietson niitä ikäviä tunteita isommiksi, niin se on tavallaan sen tunteita aiheuttavan asian prosessointia ja tutkiskelua, miten se vaikuttaa muhun. Ja kukaan ei tietty ymmärrä tätä. Hyvä jos itsekään. 

Minulla on Kuu Leijonassa. Kun luin tulkinnan että Kuu-Leijona esittää usein tunteitaan, ihmettelin suuresti. Olen aina ollut kovin tunteellinen ja käsitellyt jatkuvasti omia tunteitani pääni sisällä. Tuntui hullulta ajatukselta että niiden todellinen kokeminen olisi vain esittämistä. Minähän koen ne ihan oikeasti!
Vasta nyt olen huomannut että joskus todella kasvatan tunteitani tai liioittelen niiden ilmaisua melkoisestikin, esimerkiksi kun on hieman paha olo, saatan lietsoa sitä tunnetta vahvemmaksi ja heittäytyä sitten sängylle itkemään "kun on niin paha olo".

Aiemmin olen lähinnä vain pitänyt itseäni erittäin tunteellisena, mutta onko siinä taustalla sittenkin tätä esittämistä... Taidan olla juuri nyt jonkinmoisessa Leijonakriisissä kun olen aina ajatellut että "onneksi minussa ei ole yhtään Leijonaa kun Aurinko-Leijonien show on niin rasittavaa, onneksi en ole sellainen."

Onko muilla Kuu-Leijonilla sanomista tähän, vastaavia havaintoja tms? Entä muut, miten Kuu ilmenee teissä ja onko sen vaikutus mielestänne vahva?

Justjust.
Jepjep.

 

Huomaan että eräät eksyivät hieman aiheesta, vai onkohan niin että itse en huomaa yhteyksiä ilmiselvien asioiden välillä.. 
Mutta kun täällä aikapäiviä sitten arveltiin että venus-oinas minulla aiheuttaisi voimakaan tarpeen olla kumppanilleni se ykkönen, niin minä vähän tutkiskelin meidän karttoja lisää ja huomasin että sillä toisellakin on venus oinaassa (meillä kun on vain 10 päivän ero syntymäajoissa). Joten ei se varmaan sillä venuksen paikalla selity kuitenkaan.. 
Sitten aloin miettiä että voisikohan kyseessä olla minun kuu-leijona? Kuuhan liittyy rakkauteen, parisuhteeseen ja tarpeisiin, ja kaikkihan tiedämme leijonan merkin ominaisuudet.. Pitää olla ykkönen ja esillä ja ainut. Mitä mieltä olette?

Neitsyttä ja rapua ei ole kartallani ollenkaan. Neitsyen puuttuminen selittänee ainakin sitä, miksi en juuri ikinä tunne minkäänlaista tarvetta siivota, eikös neitsyt ole aika siisti merkki? Ja ravun puuttuminen voisi liittyä siihen, etten ole mikään kovin perinteitä rakastava perheihminen, vaan pikemminkin pidän semmoisia arvoja jopa hieman tylsinä (ainakin jos ne on omaksuttu ilman muuta, kyseenalaistamatta ollenkaan)... Tosin tähän saattaa myös vaikuttaa aurinko-vesimies.
 :