Onko hengenheimolainen sama kuin sielunkumppani? tai tykkään ennemmin sielunveljestä/sisaresta. Näitä tuntuu olevan lähellä useampikin. Ystäviä joiden kanssa on samalla aaltopituudella, ymmärretään toisiaan hyvin ja muutenkin samanlaisia ollaan.

Siksi aloinkin miettimään, kun tämä mies ei oikeastaan sovi tuohon kuvaukseen, siis sielunveljeksi..

Välillä menee kauan ennenkuin tulemme lopputulokseen että olemmekin jostain asiasta samaa mieltä, meillä on vain vastakkainen tapa nähdä sama asia.

Ehkä olen mennyt nimitys/termi ansaan, mutta juurikin tuo vastakkaisuus mietityttää. Samanlaisia mutta erilaisia.
Saman kolikon kaksi puolta.

Ja se että selkeästi haluan olla hänen kanssaan nimenomaan parisuhteessa, mutta kaikki ihastumis/rakastumis tuntemukset puuttuu.

Hmm.. Uskon kyllä että jos suhde lopahtaa tai loppuu mistä syystä tahansa, jäämme hyviksi ystäviksi.

Toivon kuitenkin jatkuvan enemmän kuin kaveruutena

Hei!

Toivottavasti ymmärrätte tästä jotain..

Olen aika vihreä näissä jutuissa, ja oikeastaan tämän nykyisen suhteen kautta ajatunut henkiselle polulle.

Olemme olleet yhdessä nyt noin vuoden. Tapasin tämän miehen ihan sattumalta. Normaalisti ei ole ollut tapana jaella numeroani
kenellekkään baareissa. Tämä mies ei tosin edes yrittänyt iskeä minua. Juttelin hänen kanssaan kerran sattumalta ihan vain muutaman minuutin, seurasimme yhtä riitaa sivusta ja kommentoimme sitä. Sen jälkeen en nähnyt häntä koko iltana kunnes baarin mennessä kiinni hän pyysi numeroani, ja minä annoin sekuntiakaan miettimättä. (minkä aluksi laitoin humalan piikkiin..)

Hän on hyvin henkinen, meditoi, on yhteydessä oppaisiinsa jne. Kuitenkaan hän ei ole lainkaan tuputtanut näitä minulle, mutta alkoi kiinnostamaan ja törmäsin tähän kaksossieluun.

Monet ovat kertoneet että kkun sen tapaa sen vain tietää.. Tuntee suurta yhteyttä yms.

Suhde tähän mieheen on ollut erikoinen, olemme tunteneet vahvaa vetoa toisiimme siitäkin huolimatta että sellainen "alku huuma" on täysin puuttunut! En osaa oikein selittää. Pakahduttavaa rakastumisen tunnetta on ollut, mutta ei lainkaan sellaista kuin normaalisti!
Sydän ei läpätä, ei jännitystä ei edes alussa kun ensi kerran sovimme tapaamisesta!
Ei tarvetta olla alussa jatkuvassa yhteydessä ja mitä nyt kuuluu "normaaliin" ihastumiseen.

En ole oikein missään vaiheessa tuntenut sellaista ikävää hänen läheisyyteensä paitsi ihan joskus vaan, siis sellaista että haluaa olla toisen lähellä koko ajan kun on tuore suhde. En tieddä onko se hyvästä vai pahasta kun ei ikävöi sillä tavalla.

Yhdessä on todella mukava olla, pystymme puhumaan lähes kaikesta. Jos syntyy kinaa asiat riitelee ei koskaan ihmiset.

Olen myös huomannut erikoisen piirteen, meidän elämät (vuosi ikäeroa) on menneet hyvin samoja ratoja mutta peilikuvana!
Hän asunut pohjoisissa minä etelässä, minä olen ollut täys raitis, hän käyttänyt huumeita, alkoholia. Olemme molemmat olleet
samantyylisessä varastotyössä samaan aikaan! hän vain sen vuoden edellä! ja lopettaneetkin samat työt samoihin aikoihin.
Jopa työpaikkojen ilmapiirit ovat olleet samat! Meillä on lähestulkoon sama elämän tilanne nyt, toinen käynyt lukion ja toinen ammattikoulun.

Sitten on niitä pikkujuttuja, kuten molemmat pienenä kuunnelleet kaija koota, molempia kiinnostaa pianon soitto, tosin toinen osaa soittaa toinen ei.

Samankaltaisuuksia on pitkä lista. Ja samaan aikaan tuntuu että olemme toistemme vastakohdat?!

Horoskoopiltakin. toinen tuli toinen vesi. Ja niin ja niin edelleen.

Voisiko hän olla kaksoseni vaikka en alussa tuntenutkaan mitään erityistä yhteyttä tms. mullistavaa?
Henkisyys on leimannut tätä suhdetta paljon.

Mistä tuollaista voi mennä kyselemään? selvänäkijältäkö?