Ei tästä kartasta äkikseltään saisi uneksijan mielikuvaa, kun vesielementti on kaikista heikoimmin edustettuna. Leijonassa on Aurinko, Merkurius, Mars, Kuun alasolmu ja nousu, joten lusthinpito kyllä kuullostaa ihan sinun jutultasi. Extreme-lusthinpito tulee varmaankin 5. huoneen Pluton kautta, joka on myös oppositiossa Härkä-Kuuhun. Luultavasti toimettomuus ei ole sinua varten ja tarvitset varmaankin aina jonkin projektin tai selkeän tavoitteen (huom. Saturnuskin omassa merkissään!), jotta et jäisi haahuilemaan päämäärättömästi elämääsi.

Ehkä sinun kannattaisi ottaa Härkä-Kuun positiiviset puolet käyttöön (nimim. minulla myös Härkä-Kuu). Härkähän on hyvinkin fyysinen ja aistillinen merkki ja maallisiin huvituksiin, kuten hyvään juomaan, ruokaan, kauneuteen, aistinautintoihin, luontoon, hyvään seuraan liittyvät asiat ovat hänelle sydäntä lähellä. Härän merkin kautta voi opetella tekemään asioita myös hitaasti ja askel askeleelta ja ottaa näin monenlaiset prosessit kivijalkaa myöten kunnolla haltuun. Tällöin myös mahdollisten rutiinien kehittäminen ei ole mikään kammotus, vaan siitä tulee selkäytimestä lähtevää osaamista ja kokemusta. Härkä opettaa myös läsnäoloa ja turvallisuutta, jos sinulla on kerran lapsia, niin heidän kauttaan näitä ominaisuuksia pitää varmastikin tietoisesti kehittää.

Exdtreme-kokemusten hakeminen on myös melko tavallista nuorille (mikä sinäkin minun mielestäni vielä olet), mutta ääripäiden vahingollisuus tulee kyllä ennemmin tai myöhemmin ilmi. Tällöin kultainen keskitie tulee harvinaisen houkuttelevaksi ja tavoiteltavaksi vaihtoehdoksi.

Kiitos vastauksesta lilli. Oli mukava saada konkreettisia neuvoja

Ja joo, tosiaankin olen vielä nuori, ja aion olla vielä seuraavat 50 vuottakin

nyt tosiaan kun elämä on tämmöstä kotona istumista ja tietokoneen edessä puurtamista, niin sitä ihan tylsistyy ja nääntyy, eikä saa tehtyä niitä vähäisimpiäkään asioita kun jumittuu unelmoimaan. Olen kyllä harkinnu vaihtaa etäkoulun ihan lähiopetukseen, sekin saattais luonnistua paremmin. sosiaalinen kun olen. 

Näin tässä juhannusyönä unta ihanasta miehestä johon olin rakastunut, vaikken mitään taikoja ollutkaan tehnyt, ja myöhemmin vasta tajusin että oli juhannusyönä juuri sen nähnyt.

Erikoista siitä tekee sen, että en ikinä ennen ole nähnyt unta miehestä, jota ne tunne tosielämässä, jota ei siis ehkä ole olemassakaan...

olenkohan nyt nähnyt sen tulevan suuren rakkauteni...? 

Okei, ehkä se onkin vaan mun luonteen piirre ja osa minua. Silti tuntuu jotenkin että se on ärsyttävä asia ja se pitäis lopettaa ja alkaa elämään tässä ja nyt, joka solulla, silloinki ku täyttää tiskikonetta...

Aivan kun olisin on/off= unelmointi/täys meno

En tosiaan ymmärrä hönkäsen pöläystäkään noista merkeistä, mutta samankaltaiselta kuulosti ne pari juttua...? ehkä siitä löytyy syypää tähän touhuun...

Muutokset on kyllä tosiaan ihania. Elämässä pitää olla jännitystä ja käänteitä. Draamasta en kuitenkaan pidä nykyään. Teininä tosin olin kova draaman järjestäjä ja oli mukavaa jos oli pikku kaaos päällä xD nuorena myös kyllästyin tosi nopeasti poikakavereihin, ja nehän vaihtu ku...

Tässähän tämä.

Mitä teidän Neptunus tekee?  : Mulla ykkösessä 28 asteessa Jousimiestä, ja aspektia sinne ja vähän tännekin.
Kuulostaa niin kovin tutulta tuo
Nyt on taas ollu vähän helpompi vaihe, mutten millään viittisi olla tässä ja nyt tekemässä asioille jotain silloin, kun ne on jotenkin vinksallaan ja voin paeta johonkin ihan omiin maaimoihini...oon aina ollu semmoenn todellisuuden pakenija.
Pakovälineeksi kelpaa ihan mikä tahansa 

Hei, pakko kyllä tunnustaa ettei hajuakaan, sillä en ole perehtynyt noihin astrologian hommiin. Vaatii ilmeisesti liikaa fyysistä työtä, enkä ole saanut mitään tajunnan räjäyttävää hauskuuden tunnetta siitä... toistaiseksi... mutta voisin kyllä ladata karttani tänne jos osaan.

joo kyllähän niitä on tullut kokeiltua, mutta mietinki että miten saisin enemmän irti arjesta, jotenkin tuntuu että mitä enemmän saa semmosia "extreme hauskoja" kokemuksia, niin entistä enemmän se hauskuus hiipuu elämästä, ja sitten elää pelkästään seuraavaa superhauskaa hetkeä vasten, you know??
Vähän niinkun ihmiset jotka jaksaa kitkuttaa viikon sen takia että pääsis perjantaina dokaamaan, ja ois hauskaa. Ei mun mielestä mitään järkeä!

Itse en kyllä juurikaan käytä päihteitä, muuta kun erittäin harvoin, nuorempana tuli kokeiltua kaikenmoista, juurikin tuon absoluuttisen superhauskuuden etsinnän nimissä. huooh...

Mukava kuulla että muitakin parantumattomia unelmoijia löytyy!

Joo, kyllähän se taitaa  olla niin, että silloin kun on tylsää niin sitte unelmointivaihde menee päälle. Mutta kun kivaa on vain silloin kun on superkivaa, eli ei tavallan saa irti tarpeeksi tästä jokapäiväisestä elämästä, arki kun on ja lapset on hoidettava jne. On tietenkin hetkiä kun on tosi mukavaa lasten kanssa, ja jaksankin riehakoida ja ilakoida heidän kanssa tavalla jolla moni muu ei varmaan pysty, mutta liian usein olen poissaoleva ja omissa maailmoissani.

Eikä minulla oikeastaan ole mitään varsinaista harrastusta, on niitä ollut ja tykkään esin uida ja käydä kuntosalilla, mutta usein asiat jää vain haaveilun tasolle, kun harrastuksissakin on taas se että kaiken pitäis olla maksimaalista, eli jos menen uimaan niin uin täysillä kauhean pitkän matkan, niin että hädintuskin pääsen ylös altaasta, jos menen salille niin takasin tullaan lihakset tohjona, kävelemään en lähde kun se on niin kuolettavan tylsää köpöttämistä, ja jos lähden, niin sitten köpöttelen ja unelmoin samaan aikaan... 
Tietenkin extreme lajit on kiinnostavimpia, kuten sukellus, vuorikiipeily ja laskuvarjohyppy, mutta eipä nekään oikeen ole jokapäiväisiä harrastuksia, ei edes jokaviikkoisia.
Tarvis jotenki saadsa enemmän irti tästä jokapäiväisestä elämästä, ettei tartte lähte benji hyppyä tekeen että vois olla hauskaa...

Olen aivan tolkuton unelmoija! Haaveilein jostain turhasta ja asioista jotka usein jälkeenpäin tuntuu tyhmältä, elelen omissa unelmamaailmoissa ja voisin unelmoida vaikka kaikki päivät jotain huuhaata.
Harvoin pystyn keskittymään tilanteeseen ja hyvin usein olen jotenkin poissaoleva.
Usein myös iskee semmonen tyhjyyden tunne ja levottomuus, etenkin jos olen yksin.
Viihdyn hirveän hyvin tien päällä, voisin reissata aina, ja sukulaiseni sanovatkin minua leikillä mustalaiseksi, kun en millään pysy paikoillaan. Reissun päällä olen enemmän oma itseni ja tunnen kun olisin kotona, elämä tuntuu mukavalta enkä haaveilee ympäri kellon. Muutenkin olen aika juureton ihminen, enkä tunne, että olisin kytköksissä mihinkään paikkaan, tai että olisin varsinaisesti kotoisin jostain, missä olisi minun oma kotipaikka.
Carpe diem, ei siis onnistu minulta!

Tämä nyt mielestäni on tosi ärsyttävää ja haittaa jo elämää, tuntuu ettei saa mitään aikaseksi kun sitä vain on omissa maailmoissa. Voisin kuitenkin olettaa että minut on tarkoitettu elämään maan päällä, eikä jossain stratosfääreissä, kun tänne kerta olen syntynytkin...
Mietinkin, että mikähän tähän voisi auttaa?
Eräs selvännäkiä sanoi minulle, ettei meidän asunnon energiat sovi yhtään meille, että leijumme kuten pilvissa. No, tekis kyllä mieli muuttaa, mutta en tiedä sitten että johtuuko tämä tuosta, vai pahentaako se vain tätä minun pilvissä leijumista...
Ehkä maadoitus? Onkohan muita keinoja kellään ehdottaa?

Jaa-a. me kun ei olla edes parveketta lapioitu, saati sitte siellä oltu, viimeksi lumen tulon jälkeen siellä on käyty silloin kun yritin etsiä sitä sieltä mikron takaa...

Vasta luin jonkun prohvessoorin kirjotuksen siitä, että suurin osa näistä perhesurmaajista on narsisteja/psykopaatteja. Jos löydän linkin siihen kirjotukseen niin linkitän sen tännekkin.

Hehei. Sormus on löytynyt, ja se oli siellä parvekkella. Lumi sulas pois ja siinähän se möllötti.

Ei ole väliä miten henkinen tai pinnallinen on, koska energia vetää puoleensa samanlaista. Jos on positiivinen, ei murehdi, ei stressaa ja nauttii elämästään parasta odottaen, elämä antaa tasan sitä takaisin Ei väliä sillä, miten syvällinen tai pinnallinen olet.

Niin, en meinannutkaan että se liittyis jotenkin pinnallisuuteen, ja että henkiset ihmiset ois jotenkin negatiivisia, nämä kaksi tuntemaani ihmistä vain sattuvat olemaan sellaisia.  tosi pinnallisia, ja suorastaan yltiöpositiivisia. 

Wau! Minä luulin, että tällä foorumilla kaikki on sitä mieltä, ettei ole olemassa mitään tai ketään joka ois paha. Mutta minulle se on jotenkin selvyys, jos on hyvä, niin sitten on pahakin. Mutta olen ihan varma että huolehtiminen ja negatiivisuus kerää ainakin niitä ongemia, murheita jne jne.

Tunnen myös pari ihmistä, jotka ovat todella pinnallisia molemmat, ja aivan tolkuttoman yltiöpositiivisia, ne ei ikinä huolehdi mistään, ei stressaa ei mourua elämän surkeutta, ja suurimmat ongelmat heillä tuntuukin olevan jotain niin minimaalisia, etten itse edes välittäis sellaisista. Heillä asiat setviytyy jotenkin itsestään, eräskin sai unelmatyöpaikan, koska oli mokannu työhakemusta lähettäessä ja se oli mennyt eri osotteeseen. Onko se edes mahdollista?? Joskus mietin, että olisi mukavaa olla samanlainen, ei huolta mistään, kuhan tukka on hyvin ja kuteet on uudet, ei mitään sen kummempaa pohdiskelua...

Lukion historian kirjat.

Pidätkö historiasta?

Hehei, en lukenut koko ketjua, mutta tiesittekö, että ennenvanhaa merimiehet piti isoja kultakorviksia siksi, että jos he kuolevat merillä, ja jos esimerkiksi ruumis ajautuu rantaan, niin heidän hautajaiset maksettiin näillä korviksilla.

Samoin myös pääskys tatuoinnilla oli merimiehille symboliikkaa turvallisesta kotiinpääsystä, sekä jos he hukkuivat mereen, niin pääskynen nosti heidän sielun ylös taivaaseen.

He kuulemma myös laittoivat aina uuden pääskystatuoinnin joka 5000 merimailin välein, kertomaan kokemuksesta.