¨Tervehdys sinulle ystävämme!
Mielenkiinnolla odotan mitä enkelit minulle kauttasi kertovat. Elämäni on täynnä asioita ja tasapaino tuntuu ajoittain olevan hukassa. Mikä toisi ilon ja tasapainon nyt elämääni?...Tarvitsenko tasapainoa vai jotain aivan muuta?

Onko kukaan teistä koettanut ihan tosissaan ja mahdollisimman kauan täydestä halusta ja rakkaudesta itseään kohtaan ja vielä puhtaalla rakkaudentäyteisellä omallatunnolla itseään kohtaan, kehua ylistää ja nostattaa omaa olemustaan korkeuksiin? Tietäen tietysti samalla olevansa jumalallinen luomus ja siksi näin ylistää kaikkeutta ja valoa sekä täydellisyyttä. Olemme palasia kokonaisuuden rakkaat ihmiset ja jokainen kunnioittaa luojaansa rakastamalla itseään puhtaalla ja valoisalla tavallaan. Se on kuulkaa MIELETTÖMÄN HIENOA! ainakin minusta.
Ei tee mieli tutkiskella toisten kasvunpaikkoja kun on kiire nauttia omasta elämästä ja säteillä valoaan niille jotka vastaan tulevat. Niin ja valoon ja totuuteen kuuluu kaikki mitä elämääni kuuluu omia opinpaikkojani myöten.

Olen kuullut tuon kommentin usein ennenkin Mathilda, enkä nyt koe tarvetta puolustautua niinkuin aikaisemmin. Selvennän vain sitä että en todellakaan tarkoituksellisesti loukkaa tai aiheuta hämmennystä, vaan omana itsenäni joissakin tilanteissa oleminen luo ristiriitaa. Eikä maailma siihen kaadu! Elämä tuo meille sitä mitä kulloinkin tarvitsemme. Siihen luotan minä ainakin.. Jos puun juuret ovat syvällä maassa ei mikään myrsky voi sitä kaataa...kunnes.. ja sekin on vain elämää.
Halauksia kaikille!!!!

Mietin kyllä uskallanko kysyä niinkin ilmiselvästi outoa kysymystä kuin että Miksi toisia ei saa loukata? Mutta kun se on niin suuri peikko että mitä se on ja ihan oikeasti voiko siitä kenenkään mielestä syntyä jotain hyvää...Sanoilla voi tietysti leikkiä ja sen tarkoituksella, mutta jos irrottautuu sanasta ja katsoo mitä siinä todellisuudessa tapahtuu. Loukata ja loukkantua voi eri tavoin vai mitä ja kanssakäyminen synnyttää paljon erilaista energiaa. Ihmisen sisäisen olemuksen peseminen voi olla joskus tuottaa likapyykkiä isot kasat ja jos pääsee auttamaan tässä prosessissa voi olla etuoikeutettu. Loukkantumisessa voi olla viesti loukkaajalle jota hän ei halua kuulla. Hyvä niin, mutta jos sen kuuleminen onkin se mitä tarvitsee kasvaakseen. Niin tietysti jos haluaa... Oho kylläpä luotaa oudosti... Uutta Vuotta kuitenkin kaikille loukatuille ja etenkin loukkaajille!

Olen usein miettinyt mitä henkinen kehitys on. Itse olen tietoinen yleisestä mielipiteestä oinaiden henkisen kehityksen olemuksesta. Ristiriitaa aiheuttaa se että olen kuullut yleisesti arvostettujen henkisesti kehittyneiksi pidettyjen sielujen suusta, että olen hyvin vanha ja laajalle levinnyt valoisa sielu. Se että pidän itseäni tavallisena ihmisenä muiden joukossa ja jalat maassa eläen omaa elämääni on minulle tärkeää. Henkimaailmasta saamani viestit ovat täynnä rakkautta ja kannustusta. Arvostan omia mielipiteitäni enkä pyytele niitä useinkaan anteeksi, vaikka joskus meneekin pieleen...Olemme kaikki yhtä kollektiivisuuden kautta ja siksi kaiken totuuteen kuuluu kaikki mitä luomakunnassa on. Tasapaino löytyy kun näemme rakkauden kaikessa ja sitä täytyy myös tahtoa. Kaikki mielipiteet ovat mielestäni rakkautta totuutta kohtaan tällä pelikentällä nimeltä maa.

Niinhän se on että rehellisyys se meidät tiellä pitää ja peilikin on hyvä olla mukana matkassa, edes takataskussa, että voi joskus vilkaista..

oinaana voin kertoa, että mielipiteen kertominen on yhtä juhlaa ja tiedän milloin olisi hyväkin olla hiljaa ja että se voi olla älyttömän tuskallista!!

Se, että joskus tuntee tietävänsä kaiken ja elää "sokeudessaan" niin, tuo ympärille hyvin vahvoja tapahtumia ja asioita sekä ihmisiä, joiden on pakko yrittää näyttää, kuinka väärin se onkaan. Miksi näin?
Siksikö, että provosointi ja pakan sekoittaminen, jotta uusi voisi ilmentyä, on joidenkin työtä.. jokaisella meistä on hetkemme!
Yhdellä on liikaa sitä mitä toiselta uupuu..

Täällä yksi aurinko kuu ja merkurius oinas sekä vielä selvennykseksi tulihevonen...että repikääs sitten siitä huumoria!
 Oloni on useimmiten juuri sellainen elikkä suomeksi aika mielipuolinen.
 Energiaa ja ideaa pukkaa, mutta joskus törmää peruskallioon ja sitten savu nousee.. Kaikki täytyy kokea maan ja taivaan väliltä ja tietysti täysillä. Vuoristoradassa voin olla vain onnellinen ja huutaa sydämeni pohjasta.

No rohkeutta on maailmassa moneen junaan ja kiltteys niistä erilaista kun sähäkät kommentit. Uskalluskin on monia erilaisia reaktioita ja sen kun suhteuttaa omaan kokonaisuuteensa ja olemukseensa niin joskus hiljaa oleminen on ihmiselle se mitä toiselle suunsa aukaisu..

Oinas tässä!
Olen katsellut ja kuunnellut tätä sivua ja haluan olla mukana. Onko kenelläkään elämän tärkeimpänä tavoitteena tasapainon luominen tai tunteeko kukaan itsensä arvostamisen ja rakastamisen olevan tavoitelluin asia olemisessaan? Kaipaisin kommentteja näihin aiheisiin ja etsin samalla sieluperheeni jäseniä... Olemme tuomassa kolmea uutta käskyä maailmalle Rakkautta Totuutta ja Valoa. Tunnistaako joku itsensä?