En ymmärrä yhtään ihmisiä jotka valittavat juurikin kaikesta itselleen tapahtuvasta negatiivisesta eivätkä edes yritä seuloa syitä miksi niin kävi. Kaikki tapahtumat kun ovat loppujen lopuksi itse itselle tilattuja, niistä pitäisi seuloa oppi esiin ja olla sitten kiitollinen vaikeuksista niiden tuoman henkisen kasvun ja viisauden kautta. En ymmärrä myöskään toisten pilkkaamista tai arvostelua missään muodossa, jokaisella on oma läksynsä suoritettavanaan ja koska me emme voi muiden karmasta tietää on typerää lähteä toista runnomaan pohjille. mihin ihmeeseen on kadonnut ihmisten keskeinen halu ymmärtää toisia?
Yrittääkä nyt ymmärtää että valtaosa ei usko karmaan tai siihen että sielu tai itse tilaa itselleen vaikeuksia. On ihan mukavia ihmisiä jotka puurtavat päivästä toiseen ja sitten menettävät kotinsa, naisensa, työnsä ja saavat sairauden päälle.
Heille on kiva sitten mennä niin helvetin henkisenä sanomaan karmasta tai sielun suunnitelmista tai henkisestä kasvusta. Tajuatteko kuinka julmalta se kuullostaa?
Kyllä se itsellä ainakin huomattavasti helpotti kun lähti terveys, avioliitto ja suuri kasa ongelmia keräänty myös päälle kun alkoi ajattelemaan et mitä jos tää ei ookkaan ihan sattumaa. Ei kaikkien ole toki pakko uskoa karmaan tai jälleensyntymiseen mutta se ettei edes suo ajatusta sille että asia voisi näin olla, ettei edes yritä katsoa itseensä se kertoo vain ja ainoastaan pelkuruudesta.
Kyllä tajuan näitä jokapäivän ruikuttajia jotka eivät saa mitään aikaiseksi mutta kun aletaan puhumaan megaluokan tapahtumista, alkaa noi uskomukset kuullostamaan todella julmilta. Itse näen asiat nykyään ihan toisin.
Näytä kirjoitukset
