Hei,

Ensinnäkin SUURI kiitos teille kaikille vaivaa vuokseni nähneille. 

Tuilelaith: Koira... siinäpä se, nykyinen tilanne koko komeudessaan. Olen lojaali ja luotettava, niinkuin se tavallisesti parisuhteessa käsitetään, mutta mutta... ajatuksissani olen muualla. Niillä ajatuksilla ei ole edes kohdetta, vain joku suuri kaipaus tai tunne  jostain tuntemattomasta, suuremmasta.
Hämähäkki... tämä on jännä juttu että se tulee vastaan toisen kerran elämässäni vuoden sisällä. Ei siis hämähäkki, vaan tuo sama ajatus mitä se tässä edustaa.  Kävi meinaan niin, että viime syksynä eräs minulle ennestään tuntematon nainen tuli yht äkkiä nykimään hihastani vain sanoakseen minulle jotakuinkin näin: "sinussa on paljon luovaa, sen aika ei ole vielä, mutta odota kun pääset neljän kympin paremmalle puolelle, silloin on sinun aikasi." Olen kyllä  aina ollut kiinnostunut kaikesta visuaalisesta, ja elämääni on hyvin pitkään kuulunut valokuvaus, ja erilaiset käsityöt.

Iserena: Kiitos sinullekin. Naulankantaan. Voinko olla oma itseni suhteessa vai onko se vain lojaaliutta häntä kohtaan? Ja minulla on suuri tarve nimenomaan tulla tietoiseksi itsestäni, koska tuntuu että vasta nyt vähän vanhempana (34v) olen kulkemassa elämässäni oikeaan suuntaan. Minulla on unelmia joita haluaisin toteuttaa ja joista haluan vain unelmoida unelmoimisen ihanuuden takia. Ei mieheni niiden esteenä ole, muttei niissä myöskään mukana. Hänelle kaikki on tässä nyt, minulle se kaikki on jossain tuolla kulman takana. Uskon että jos lakkaan oppimasta ja unelmoimasta, lakkaan myös kehittymästä ihmisenä. Mistä löytäisin rohkeutta?

JukkaV: Harmaa ehkä kuvastaa juuri tätä tilannettani. Se on pelottava ja se pitäisi jotenkin käsitellä pois, jotta saisin asian kanssa rauhan. Musta on hankalampi, mitään valtavaa surua ei elämässäni tällä hetkellä ole, ainakaan sellaista en tiedosta. Tulipunainen, aito rakkaus...sieluni huutaa tätä.   

Tulipas pitkä tilitys, ja yhtä sekava kuin ajatuksenikin. Ehkä se tästä, ehkä. Ihanaa talvipäivää ja laskiaistiistaita teille kaikille!

Hei,

Pyydän mitä nöyrimmin jos joku vain voisi katsoa minulle mitä ihmettä elämässäni oikein nyt tapahtuu. Tavallaan kaikki on hyvin mutta sisällä sisimmässäni mylllertää, enkä osaa/uskalla tehdä ratkaisua puoleen enkä toiseen liittyen ihmissuhteeseeni. Kannattaako sitä jatkaa vai pitäisikö vain antaa olla ja sanoa näkemiin.

Timpulainen