Viimeöinen uni:

Toinen kissoistamme sai moooonta pentua. Ainakin 15. Ne olivat pieniä, pienen hiiren kokoisia ja mönkivät minne sattui sitä mukaa, kun niitä tupsahti ulos. En pysynyt edes laskuissa  Sohvan alle, tyynyjen väliin jne. Samaan aikaan piti paimentaa omaa lasta ja oli kauhee hälinä ja häsäys. Hamsterikin siinä vipelsi ja sen poskipussista löytyi isohko, n. 15 cm kokoinen ravun näköinen otus. Se peljästytti. En ehtinyt listiä sitä hännäkästä, joten jotenkin sain sen jonnekin häkin omaiseen säilöön siksi aikaa, että sain sen kissan hoidettua.

Joko saman unen jatkoa, tai eri uni viime yöltä:

Olin siivoamassa asuntoa. Ensin se vaikutti olevan rivitaloasunto ja olin ihan ok tyytyväinen. Ajattelin, että no pahempikin voisi olla ja kuitenkin piha oli suuri. Olin ilmeisesti muuttamassa. Mutta sitten se vaihtuikin rumaksi kerrostaloasunnoksi. Asunto oli lapsuuden seinänaapurin asunto. En ole koskaan irl käynyt siellä, mutta unessa olin siinä rapussa oven takana. Rappu oli ruma ja likainen ja mietin miksi se oli niin ruma, kun oma (siis se lapsuuden asunnon rappu. Tuo ruman rapun asunto oli seinänaapurimme, mutta eri rappu) oli niin siisti. En olisi halunnut muuttaa. Jotain kuolemaakin siihen liittyi, että asunnon haltija oli menehtynyt tai jotain... Aurinkoinen päivä oli kyllä  :

Niin että mitäköhän mahtaa tarkoittaa?  Asunto, talo nyt kuvastaa ihmistä itseään. Mutta en nyt osaa yhdistää palasia suoraan... Oikeassa elämässä periaatteessa pitäisi muuttaa halvempaan kämppään, enkä halua. Tässä on ihan hyvä olla. Ellei sitten universumi järjestä jotain ihanaa asuntoa tosta rannan kupeesta tai sitten pääsisinkin asumaan maalle. Rahan puute pitää huolen siitä, että ilman lottovoittoa kumpikaan ei ole mahdollinen  Mahtaisinko nyt pelätä jotain muutosta itsessäni. Tiedän, että puhdistumista on vielä jäljellä sekä fyysisesti että henkisesti. Valotyöntekijän pitää olla puhdas kaikkinensa. Ja valotyötä haluan tulevaisuudessa tehdä. Hoitoja ja auttaa. Osana työnkuvaa. Plääh, vinkkejä anyone? 

Eipä tarvinnut kauan taas ihmetellä, kun vastaus tuli hyvinkin tutulla tavalla... Mun on pakko avautua tästä jonnekin.

Lauantaina meditoinnille oli tilauksensa ja tulikin merkittävän mielenkiintoinen kokemus. Tämä on sitten sitä mun näkemisen lajia. Ehkä ne auratkin siitä vielä avautuvat ajan myötä. Mutta itse kokemukseen.

Liikuin tutuissa omissa pyhissä paikoissa/maisemissa mielessä, jonne aina menen meditoinneissa ja muissa mietiskelyissä. Teen aina automaattisesti enkelimeditaatiota omalla tyylillä. Ei ennaltaopittua. Siinä säästyy aikaa ja vaivaa  No vitsi vitsi, se on se luontaisin tapa ja jokaiselle löytyy se ominaisin tapa mietiskellä. Enkeleiden ollessa läsnä tunnen olevani myös suojattu ja valon ympäröimä.

Kuljin metsäistä tietä pitkin ja tapasin enkelin. Kysyin hänen nimeään ja hän ilmoitti nimekseen Azrael. Hän oli yllättävän näköinen enkeliksi (mietin siinä), sillä hän oli vähän pieni ja kitulias. Ei niinkään loistava, niinkuin muut. Mutta hän toi mukanaan rauhallisuutta ja tyyneyttä ja ilmoitti tehtäväkseen olla apunani ja tukenani. Tapasin myös toisen enkelin, jolla oli feminiininen ulkomuoto, pitkät vaaleat hiukset ja valkoinen hohtava puku, jossa oli vihreää kirjailua. Nimenkin kertoi. He veivät minut paikkaan, jonka mielsin Akaasiseksi kirjastoksi. Eteeni avautui suuren ja korkean pöydän luona suuri kirja, joka loisti jonkun sivun kohdalta. Avasin sen siitä. Kirja näytti väreilevät sivulta, kuten veden pinta. Ja sitten olin itse tapahtumassa. Sairaalassa istumassa sängyn vierellä ja sängyssä oli äitini. Hän makasi siinä kauniina, tyynenä ja menossa kotiin  Minun tehtäväni oli olla siinä hänen tukenaan ja kertoen enkeleistä sängyn ympärillä, jotka olivat hänen poismenoaan tulleet turvaamaan, vieden sielun kotiin. Itkin aikamoisesti tuon kuvan aikana. Näytin samalta kuin nyt ja äitini myös. Aikaa kun ei universumissa ole, niin tämä voisi tietysti sattua koska vaan.

Kokemus ei herättänyt pelkoa. Surua toki tuon näyn aikana. Kuolema on ihmisen elämässä normaalia kiertokulkua ja oma suhtautumiseni siihen on (vielä) neutraali. Siis toki läheisen poismeno surettaa, mutta tiedän mitä sielulle tapahtuu, joten sinänsä siitä on kaunis kuva. En ole koskaan vielä läheistä menettänyt kuolemalle. Ja olen ajatellut, että se saattaa olla seuraava elämänkoulussa. Kaikkea muuta on jo sielu halunnut oppia tässä elämässä ja nyt onkin ollut seesteisempi kausi menossa.

En tiedä koska tuo tulee tapahtumaan. Äitini on kyllä sairauksista kärsivä, vaikka nuori vielä onkin. Ja lastenlasten vuoksi toivon hänen olevan vielä pitkään läsnä fyysisestikin. Tuon näyn aikana mulla tuli mieleen aika 5 vuotta.

Tuo näky ja kokemus oli samanlainen tunneilmapiiriltään kuin mun aiemmat kohtaamiset enkeleiden kanssa meditaatioissa. En kyseenalaista enää sitä. Enkä varsinkaan, kun googletin tietoa enkeli Azraelista. Ja sehän onkin sitten arkkienkeleistä kuolemanenkeli. En muistanut sitä lainkaan! Sain siis etiäisen äitini tulevasta poismenosta näin. Valmistaakseen minua siihen menetykseen. Ja jotta voin osoittaa kaiken rakkauden äitiäni kohtaan NYT kun se on mahdollista fyysisesti tässä elämässä.

Aikamoista.

Tervehdys <3

Olen varsin uusi lueskelija tällä foorumilla. Henkistä polkua takana tässä elämässä tietoisena nyt sellainen 4 vuotta ja jokseenkin reippaasti sykäyksittäin asiat aina etenevät. Nyt pyydän neuvoja ja kokemuksen rintaäänellä vinkkejä varmaan jo foorumilla aiemminkin askarruttaneeseen juttuun. Nimittäin:

Haluan nähdä selkeämmin. Auroja, selvänäön kehittymistä. Olen kaiketi tietoisesti pitänyt tätä taitoa hiljaisella liekillä, sillä en halua tummia hahmoja sängyn reunalle hengailemaan. Erottelutyö tulee luonnostaan ja vaistomaisesti ihmisistä haistan jo nopeasti vaikka virtuaalisestikin, millä puolella ihminen on. Intuitio on aina ollut voimakas ja selvänäön lajeista selvätuntoisuus omin tapa nähdä. Ehkä se siksi onkin tehty haasteeksi. Kun näkee fyysisillä silmillä, näkemäänsä on helpompi uskoa kuin tunteisiin. Selkounia/enneunia näen joskus ja pyydettäessä varsinkin voivat olla hyvinkin voimakkaita. Opin yhdestä entisen elämän kokemuksesta unessa sen, että arkena sitä ei kannata pyytää   Sen verran voimakas kokemus ja seuraava päivä sumussa.

Nähdä haluan siksi, että voin kehittyä hoitajana. Suoraa tietä onneen ei ole, tiedän sen. Treeniä, treeniä vaan. Mutta onko pelkästään näin? Pidetäänkö kolmas silmä osittain kiinni sittenkin siksi, että en kestä vielä kaikkea, mitä sieltä tulee? Olenko liian tiedostava joidenkin asioiden suhteen ja kuvaan astuisi ehkä myös pelko? Kun pyydän, että näkökykyni selkeytyy, vahvistuu ja avautuu täysin, tuleeko automaattisesti pimeän puolen tyypit? Kysyn siksi kokemuksia. Miten olet kehittänyt ja avannut näkökykyäsi, kun olet tuntenut olevasi valmis. Miten se käytännössä ilmeni? Saitko uuden selvänäön lajin kyvyn?  Auroja en näe fyysisesti, eikä kaikki välttämättä koskaan näe. Muuta kuin sen ensimmäisen ja toisen kerroksen. Käsillä ne tunnen ja vaikka reikihoitoa tehdessä saatan automaattisesti pysähtyä sydän chakran kohdalle ja joskus nähdä jotain mielikuvia, näkyjä vaikkapa kasvin versosta, mikä kertoi sen ihmisen kohdalla ehkäpä uudesta alusta, sydämen puhdistumisesta uuden kautta jne. Olen kai vain itsekäs, koska haluan enemmän. Räjähtävää kehitystä kiitos  


Henkinen tie pyysi kulkemaan hyvin voimakkaalla selvänäköisellä kokemuksella liittyen isäni äitiin, joka on menehtynyt jo isäni ollessa lapsi. Tämä tapahtui siis silloin 4 vuotta sitten, kun aloin heräilemään. Sellaisia synkronisuuksia oli vahvistamassa viestiä, jotta varmasti tämä pahvi tajuaisi  niiden olevan totta Joissain meditaatioissa olen saanut muutaman huikean kokemuksen liittyen omaan sieluntehtävääni täällä. Sille sain vahvistuksen Reiki/enkelihoitajakouluttajaltani, joka hoidon jälkeen sanoi samat asiat, mitä meditoinnissa oli tullut eteen. Ja toki sisimmässäni ne tiedän ja tunnen paikkansapitäviksi. Halu kehittyä on voimakas ja yllättäen tänä vuonna tuo tarve välillä muuttuu turhautumiseksi (tällainen varsin tulella varustettu leijona-jousimies-oinas, yhdistelmä kun olen) useimin kuin ennen. Turhautuminen ei toki edistä mitään muuta kuin sitä, että se on viesti sisimmästä, että alappas taas opiskella ja harjoitella. Sydän vetää niin voimakkaasti kokopäiväiseksi hoitajaksi, mutta toki puhdistumista on vielä jäljellä ja arjen haasteita ratkottavana, jotta siihen päästään  


Sellaisia mietintöjä. Vanhoja topicceja lueskelin, mutta en saanut ihan selkeästi vastausta tähän mietintöön. Kiitos jo etukäteen <3

Iloa, valoa ja rakkautta