Teema sopii hyvin tämän hetkisiin fiiliksiin, kun on niin lopen kyllästynyt miellyttämään ihmisiä. Juurikin oon punninnut ja koittanut aistia toista ihmistä, voiko hänelle sanoa oman totuudellisen mielipiteen vai kannattaako olla hiljaa. Ja kun on päättänyt olla hiljaa, jää itelle sit tosi huono olo
Että kumpi parempi, totuus suoraan lempeästi sanottuna vai itelle jäljelle jäänyt huono fiilis?
Kun taasen on alkanut varovaisesti, (merkurius vaa'assa) opetellut sanomaan rohkaistuen, olo onkin ollut kuin ollutkin parempi