Moikka mussukat ja olipas kiva bongata monta vanhaa tuttua nimeä tästä ketjusta!

Sattumalta eksyin tänne lueskelemaan ja olipa kiva bongata tämä ..ja että Tiigris oli minua kysellytkin   
Mäkin taidan olla Astro-vanhuksia..muistaakseni liityin joskus 2005 tienoilla. En oikeastaan tiedä miksi tämä foorumi on nykyään jäänyt taka-alalle. Ennen tuli luurattua täällä päivittäin mutta nykyään hyvä jos joka kuukausi käyn vähän lueskelemassa. En tiedä..itsekin koen että foorumi jossain vaiheessa jotenkin muuttui..vai olenko se sitten vaan minä itse..? No kuiteskin..vaihtoehtohoidot ja muu "hörhökama" on mulla edelleen läsnä elämässä. Tällä hetkellä katse on ehkä enemmän kääntynyt oman itseen joogan ja meditaation avustuksella, ja ehkä on vähemmän energiaa niistä jutustelulle. Ja ajankäyttökin on mennyt aika uusiksi lapsen ja kaiken myötä.

Halauksia kaikille vanhoille (ja uusillekkin) astrolaisille!

Joo, mulla se oli kuulla heti ASCin jälkeen...vaikutti varsinkin kotiasioissa silloin. Nyt näyttäis omalla kartallani olevan aika tyhjää Saturnuksen suhteen kauankin aikaa..ja hyvä niin!

Hih, kuinka sattuikaan että tämä aihe oli noussut. Itse olen juuri toipuilemassa tuosta ah niin ihanaisesta Saturnus -koulusta ja olen taas jaksanu vähän aktivoitua astronkin suhteen...

Ja ei ole kyllä helppoa ollut. Elämä on ollut HYVIN raskasta..oikeastaan ihan kaikilta osa-alueilta.

Ja en sitten en tiedä, ihan kun bonuksena heti kun se siirtyi pois ASCilta niin tuli     ...eikä sekään aika kovin ruusuiselta tuntunut. Miehelläni se on päällä edelleen ja sen kyllä huomaa.

Mutta ihan samoja kysymyksiä tänä aikana minäkin ole pohtinut mitä täällä on jo mainittukkin..eli mitä siedän ja mitä en..mihin suuntaan elämä ylipäätään lähtee..ja kyllä nuo ihmissuhteetkin ovat olleet pohdinnan alla, oikeastaan jokainen läheinen tavalla tai toisella on käynyt "syynättävänä".

Sen voin sanoa että kyllä Satunurs-koulusta hengissä selviää, mutta täysin muutumattomana tuskin. Tai jos kovasti haraa vastaan niin silloin se koulu tulee olemaan kovempi....

Heippa Astrolaiset!

Kirjoittelen tänne piiittkästä aikaa..enkä ole oikeastaan käynyt seuraamassakaan koko Astroa aikoihin..mutta nyt tuntuu siltä, että paluu tännekin on taas ajankohtaista.    Tuntuu hyvältä kirjoittaa tänne ja plarata läpi kertyneitä viestejä.

Paljon on tapahtunut...Saturnuksen paluu on ikävästi vaikuttanut elämässäni (niin, 30 ikävuotta tuli täyteen..) mutta nyt olen ottamassa askelia kohti parempaa ja parantumista, ja pitää taas (vaihteeksi) huolta myös itsestäni.

Haluaisin kuitenkin mennä johonkin hoitoon tms, joka olisi tukena tässä henkisessä toipumisessa. Joten ihan vaan sitä kyselisin, että mitä suosittelisitte ja onko jotain hyviä hoitajia, joita suosittelisitte Helsingistä päin?

Jotenkin tuntuu että en nimittäin itse vielä jaksa Reikitellä tai mitään muutakaan, vaan haluaisin näin alkuun vaan olla ja antaa jonkun toisen hoitaa työt 

Ah, tälläistä on todellakin kaivattu. Tässä ilmoittautuu yhden 1,5 -vuotiaan kristallin äiti. Haastavan ja ihanan tehtävän olen saanut osakseni.  Jos tarvitset kirjaasi matskua niin minuun voi ottaa yhteyttä YV:llä.

Hip hei, vieläkö ehtii mukaan!!?? Mulla on ollut vähän astrotaukoa, mutta sitä suuremmalla syyllä olis kiva nähdä vanhoja (ja uusia) tuttuja. 7.3. pitäis näillä näkymin sopia mulle.

Kiitos vastauksista! Rukoiltu on, ja tämä "ongelma" on ainakin- jos nyt ei täysin poistunut - niin helpottanut kuitenkin. Enää ei ole täällä niin vilkasta, mutta kyllä edelleen välillä nimenomaan ruokailun yhteydessä meidän tyttö käy hokemaan pappaa ja katselee joskus johonkin mihin meidän silmät eivät näe.

Ylipäätään tuntuu että meidän tyttö on nyt käynyt näkemään noita henkimaailman asukkeja paljon enenmmän..tai ehkä puheen kehittymisen myötä vaan me sen asian helpommin huomaamme. Joskus tuntuu aika hurjalta kun hän osoittelee johonkin näennäiseen tyhjyyteen ja milloin mikäkin nimi pulpahtaa suusta.

Ihania tarinoita kerroitte myös omista kuolleista lähiomaisistanne. Se ero tässä ehkä onkin, että oman tuntumani mukaan tästä kuolemasta- ja henkilöstä puuttuu sellainen levollisuus. Sen takia hän meitä varmaan on häiriköinyt. Eikä minulla edelleenkän ole hänestä sellaista ihan levollista ja rauhallista oloa, kuten esimerkiksi rakkaan mummoni kuoleman jälkeen minut valtasi saman tien ihana rauhan ja levollisuuden tunne. Tiesin, että hänellä on kaikki hyvin. Eli jotenkin tässä ei kaikki vielä ole "valmista". Onneksi hänen asioidensa hoito on edennyt, ja vaikka vielä onkin paljon hoidettavaa, niin sentä paljon on jo saatu aikaiseksi. Tämän ajan hän tietysti väkisinkin on meidän puheissa ja ajatuksissa läsnä, koska on vielä niin paljon selviteltävää. En tiedä onko se sitten yksi syy, joka pitää häntä tässä jollain lailla vielä roikkumassa? 

Edelleen minua kalvaa se uni jonka hänestä näin. Kun kovasti oli asiaa mutta en saanut siitä selville että mikä oli kyseessä. Ehkä se jossain vaiheessa selviää sitten...

Kiitos vastauksista! Ja hyviä myös nuo keskustelulinkit!

Sitähän tässä juuri olenkin pohtinut, että milloin häntä  voi alkaa ohjaamaan valoon. Etten ns puutu asioiden luonnolliseen kulkuun, jos hänellä kerran on joku syynsä että on tänne jäänyt.

Mutta ehkäpäs rupean selvittelemään asiaa ensin oman enkelini kanssa ja sitten vaikka pidetään miehen kanssa yhteinen rukous/valoon ohjaussessio jos tarve vaatii. Tänään on itseasiassa ollut vähän rauhallisempi päivä..mutta jostain syystä erityisesti meidän ruokailuhetket tuntuu häntä kiinnostavan..

Mietin itseasiassa sitäkin, että voiko hänen tänne jäämisensä syynä olla yksinkertaisesti se, että hän haluaa vielä viettää aikaa meidän, ja erityisesti lapsenlapsensa kanssa. Eläessään hän ei ollut kovin vahvasti läsnä ja mukana meidän elämässämme. Tosin hänelle sitä useaan otteeseen tarjosimme, mutta tiettyjen asioiden takia homma ei hänen puoleltaan oikein onnistunut ja jouduimme monesti pettymään kun hän esim teki oharit.

Ja itseasiassa nyt kun tätä kirjoitan niin taas selkisi yksi juttu. Viimeisimmät oharit hän nimittäin teki vähän ennen joulua kun hänen oli määrä tulla meille jouluaterialle, mutta ei taaskaan ilmestynyt paikalle eikä vastannut puheluihin. Varsinkin minä olin asiasta ihan raivona. Nyt on hyvin todennäköistä, että hän oli kuollut jo silloin. Asia varmistuu kun poliisilta tulee kaikki tiedot. Ehkä sen takia hän on nyt sitten läsnä aina ruokahetkissämme..ollakseen nyt mukana. 

Hei Astrolaiset!

Olen pidellyt vähän foorumitaukoa mutta nyt palailemassa taas mukaan kirjoittelemaan....ja heti aiheella, jossa kaipaisin teidän kokemuksia ja neuvoja.

Tilanne on tämä että mieheni isä kuoli noin viikko sitten. Me löysimme hänet kuolleena kotoaan, jossa hän oli ehtinyt maata jo melkein viikon. Ei ollut meillä paras mahdollinen reissusta paluu.    Nyt tässä yritetään selvittää hänen taakseen jättämiään erinäisiä rahajuttuja ja muita sotkuja..ja järjestellään hautajaisia.

En nyt ehkä voisi kutsua sitä ongelmaksi, mutta välillä se siltä tuntuu, nimittäin hän on kokoajan erittäin vahvasti läsnä meidän kanssamme. Varsinkin 1 -vuotias tyttäreni näkee hänet ihan selvästi..hokee pappaa ja katsoo häneen. Esimerkiksi eilen ruokapöydässä mulle tuli taas kerran sellainen olo että nyt hän tuli paikalle. Sitten tuntuikin kylmä ilmavirtaus niskassa, ihan kun joku kävelisi ohi. Seuraavassa hetkessä tyttäreni nostaa katseensa ja alkaa tuijottamaan häntä. Välillä nuo tilanteet jotenkin häiristsee kun oikeasti tuntuu että ei saa olla hetkeäkään rauhassa. Siinä tilanteessa sanoinkin hänelle ihan äänen, että "nyt annat meidän syödä rauhassa".

Eilen mieheni oli siivoamassa siellä isänsä asunnolla ja muutaman tunnin hän siellä oli, mutta sitten piti lähteä pois kun kävi liian ahdistavaksi. Hän näki selittämättömiä valoja, koko ajan kului eri huoneista muovipussin rahinaa ja muita ääniä ja ovet liikkuivat itsestään.

En tiedä onko hänellä meille jotain viestittävää. Toissayönä hän tuli uneeni ja oli ihan levollisen näköinen mutta yritti kovasti puhua minule jotain. uni oli kuitenkin ikäänkuin mykkäfilmi, eikä ääntä kuulunut vaikka hän puhui kovasti.

Nyt tässä mietitään että missä rajoissa tämä on vielä ns normaalia ja kuinka kauan tätä pitää kestää. Välillä tulee todella levoton ja ahdistava olo kun hänen läsnäolonsa on niin voimakas ja selkeä. Oikeasti tuntuu välillä että hän häiritsee.

Selvää on, että hän on jäänyt vielä tänne maan päälle. En tiedä pitäisikö hänet jo auttaa jotenkin valoon, vai odotella vielä esm hautajaisiin asti. Ne ovat vasta kuun lopulla, ja voi kyllä olla aika rasittava kuukausu jos sinne asti odotellaan.

En tiedä..mitä ajatuksia teillä herää...?

Suosittelen minäkin! 

Heippis!

Meillä on onneksi vielä korvatulehduksilta vältytty (tyttö 1 v. 2kk) mutta olen kuullut, että Frantsilan Tulikukkaöljy auttaa korvatulehdukseen. Muistaakseni Frantsilan nettisivuilla on tästä lisätietoa.
Ja samalla voimia allergioiden kanssa selviytymiseen!  Meillä on just tänään testit edessä, sillä epäilyjä on niin ruoka-aineallergioiden kuin pölynkin suhteen. 

Ihanaa Elämänilo, että sulla on oma juhannushellu!! 

Tärkeintä on siis itseoivallus ilman mitään seksitouhuja - hänellä.

Mielipiteensä kullakin, mutta minun mielestä seksitouhut(kin) ovat yksi olennainen avain itseoivallukseen. Ja ennen tyydyttävää seksielämää pitää olla kyllä hyvinkin sinut itsensä kanssa ja tuntea itsensä.

Rakkauden Valo: jotain muutosta on selvästi kyllä meneillään parisuhteessa täälläkin..ja yhä vaan kohti parempaa ja parempaa.. En osaa siitä nyt (vielä) sen enempää puhua.

Nauti uusista energioista!

Pakko kysäistä, kun muistatte varmaan kun viime keväänä kirjoiteltiin tänne noista ampiais/mehiläishavainnoista. Kun ainakin meille, ja monelle muullekkin niitä tunki sisään ovista ja ikkuinoista ja joka paikasta.

Meille niitä tuli viimein tuuletushormistakin kun laitoimme ikkuinoihin verkot ettei ne sitä kautta pääse. Ja sittenkin niitä vielä pyöri siinä ikkunoiden verkon takana ikäänkuin etsien kohtaa, että mistä pääsee meille sisään. 

Noh, tänä keväänä en ole edes nähnyt ensimmäistäkään ampiaista!!! (eipä sen puoleen; minä pelkään niitä eli siinä mielessä olen ihan tyytyväinen) 

Pörriäisten häviämisestähän oli silloin puhetta, ja siltä ainakin nyt vaikuttaa.

Mitäs te muut?
Onko teillä ollut samanlainen ampiaiskevät kun viime vuonna?

Heippa!

Ihmetyttää vaan kun lähipiirissä on nyt niin monella kaikenlaista luopumista ja ikäviä tapahtumia meneillään...että selittäisikö joku yleinen astrologinen vaihe nämä..vai pitääkö vastauksia etsiä jokaisen omalta kartalta?

No kuiteskin, tässä pari esimerkkiä:

Ystäväni isä kuoli pari päivää sitten.

Toisen ystäväni mummi kuoli eilen.  Molemmat kuolemantapaukset olivat täysiä yllätyksiä perheille.

Kolmas..jos nyt ei ystävä niin tuttu mies kuitenkin on sairaalassa muutama päivä sitten  syntyneen lapsensa kanssa. Lapsi voi hyvin, mutta äiti sai raskausmyrkytyksen ja sisäistä verenvuotoa ja makaa koomassa. Vielä ei tiedetä miten hänen käy.

Ja nämä kaikki siis tapahtuivat ihan melkein samana päivänä..sanotaan nyt ainakin 24 tunnin sisällä