Lavatansseihin.

Wou hienoo, oli vähän sinnepäin tuo arvaus     

Siis minä en ole menossa lavatansseihin, inspiroiduin vain sinun vastauksestani arvaamaan edelleen.
Toivottavasti Hopealohikäärme tulee kertomaan meille, että mihin se oikein on menossa.

Lavatansseihin.

Eikun kaurahiutaleet. Mutta niin oli kaupastakin, siis justiin ne luomuhiutaleet, joita lähdin hakemaan.

Kampaajalla.

Vaihtaa akku.

Pitää lähteä kylille kauppaan, koska kohta lopussa on...

Mikä?

Googlaamalla löytyi, että laulaja yhtyeessä Poets of the fall. Ei sano minulle mitään.

En ole numerologiaa harrastanut enkä siten ajatellut asioita siltä kantilta, mutta nyt kun tuli puheeksi, niin rupesin miettimään ja minähän asun osoitteessa 1 B 2. Muutin tähän 1.2.2012 ja paikalle taidettiin tosiaan saapua siinä yhden ja kahden välillä iltapäivällä. Mitähän vielä... Talossa kaksi huoneistoa ja minulla kahden huoneen asunto ja asun yksin koko talossa. Yx kax.

Mistä tuolta maistraatisa sai kattottua niitä omia tietojaan?
Se lakkas sillon toimimasta...että toimiskohan se nyt taas, vai onko koknaan pois käytöstä? En ainakaan hätäsesti löytäny semmosta paikkaa 

Olisiko tämä?
https://verkkopalvelu.vrk.fi/Omat/Etusivu.aspx

Hei Pikkuhippo,

Minulle on käynyt vastaavalla tavalla. Kauanko loppuunpalamisestasi on? Minun burn outini oli syksyllä 2005. Sitä seurasi big bang ja sen jälkeen on ollut sellaista myllerrystä, että se on vienyt minulta kaiken. Samalla kuitenkin tunnen, että olen saanut kaikkein suurimman ja tärkeimmän, mitä ihminen vaan voi saada. Vaikka en oikein osaakaan sanoa, että mikä se sitten itse asiassa on, mutta sellainen tunne minulla vain on.

Ne vähät ihmisetkin, jotka elämässäni olivat, ovat melkein kaikki menneet. Tavalla tai toisella. En sure yhtäkään. Yksinäinen olen ollut aina ja tämä se vasta yksinäistä puuhaa on ollutkin. En ole Raamattuani lukenut, mutta eikös sielläkin ne tyypit menneet yksinään erämaahan vuosiksi ja tulivat sitten sieltä viisaampina takaisin ja rupesivat opettamaan? Niin minäkin aion tehdä. Tai ainakin se on tavoitteeni.

Olen näinä vuosina kaivannut saman henkistä seuraa, jonka kanssa voisin jutella kokemuksistani ja joka niitä ymmärtäisi, koska on itsekin kokenut vastaavaa ja ehkäpä vielä osaisi selittääkin. Sitten olen kuitenkin ajatellut, että on hyvä, ettei sellaista ole ollut, eikä varsinaisesti ketään opettajaakaan. Luulen, että olisin tarrautunut ja tukeutunut. Yksin pääsee kuitenkin nopeammin eteenpäin. Ajattelen, että ne oikeat ihmiset tupsahtavat elämään sitten, kun niille on oikea aika eikä niitä tarvitse etsiä.

Ylipäätään mitään ei tarvitse etsiä. Kaikki tarvittava tulee kyllä ihan tyrkylle, kun niiden aika on. Pitää vain olla valppaana tarttumaan oikeisiin asioihin, kun ne kohdalle tulevat ja osata jättää turhat sivuun. Ja uskaltaa pitää. Tämä  on mielestäni sitä, mitä joku tuossa edellä sanoi, että Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itse itseään. Kukaan ei nosta soffalta ylös ja pelasta, vaan pitää itse nostaa ahterinsa ylös ja tarttua mahdollisuuksiin, joita eteen tarjoillaan.

Mielelläni sinut tapaisin ja vaikkapa kahvilassa teekupposen äärellä jutustelisin, jos kohtuullisen samalla suunnalla satutaan asumaan. Jos kiinnostaa, niin laita yv.

Hei Aki no uta,

Osaisitko sitten kertoa jotain tästä minunkin 8. huoneestani? Siellä on aika paljon kamaa ja elämässä on kyllä riittänyt haasteita, ihan siemenestä asti (mulla on yksi regressiomuistikuva kohdusta eikä kiva ollut sekään). Toisaalta on kyllä sitten annettu ihan kivasti eväitäkin kaikesta suoriutumiseen. Mitä tästä voisi sanoa?

Kouluttauduin rentoutusterapeutiksi muutama vuosi sitten, ja siinä koulutusaikana tehtiin hyviä harjoituksia, sellaisia, joilla oli tarkoitus poistaa vihaa/surua/tms. ihan tuolta lihastunnosta saakka. Oli hurjaa, kun jostain tosi syvältä pulppusi tunteita, jotka oli opetellut pitämään piilossa vuosikaudet. Lapsuudesta saakka ne väkevimmät jutut nousi.

Ne harjoitukset oli AINA fyysisiä, väsytettiin itsemme ja hengitys oli tosi tärkeää. Idea on, että oikealla hengitystekniikalla päästään niihin syviin kerroksiin. Ja on vaikea rentoutua, jos kantaa myrskyjä soluissaan.

Huomasin kurssikavereista, että jokaisella oli oma tapansa päästellä näitä höyryjä. Yllättävää oli ehkä se, että hiljaisimmat räyhäsivät eniten ja rohkeammat itkivät syvää itkua. Mut yhtä kaikki, helpotuksen tunne oli valtava purkauksen jälkeen.

Kiinnostaisi tietää tarkemmin mitä nämä harjoitukset pitävät sisällään. Voikohan noita tämmöinen tavallinen tallaaja käyttää ja hyödyntää turvallisesti?

Minäkin olen käynyt terapeuttikoulutuksen, jossa yhtenä osana oli kehosta tunnejumeja vapauttava hengitystekniikka. Sanottiin, että ei suositella tehtäväksi yksin. Voi tulla kramppia tai ruveta hyperventiloimaan. Mutta enpä tiedä miten sen toisen ihmisen läsnäolo tuollaisiin voisi kuitenkaan auttaa.

Itse ajattelisin ennemmin niin, että jos ei ole tehnyt tuollaista tunnelukkotyötä ennen, niin sitä ei pidä omin päinensä aloittaa ennen kuin ymmärtää, että miten se toimii ja mistä on kyse. Voisin kuvitella ainakin herkemmän ihmisen pelästyvän, kun raajat alkavat sätkiä tahdosta riippumattomasti, esiin nousee todella vahvoja ja ikäviä tunteita ja traumaattisia muistikuvia - todellisia tai symbolisia - kurkusta nousee huuto ja voi tuntea hajuja ja makujakin, eikä ole mitään tällaista kokenut aiemmin. Sitten, kun ne ovat tuttuja juttuja ja pystyy ne hanskaamaan, niin siittä vaan, niin paljon kuin sielu sietää.

Luin mitä Myrten olit Zalimille kirjoittanut, ja pomppasi semmoinen aate, että olisi vaimo poltettu elävältä samalla kun miehensä haudattiin. Huh.
Tämä kuitenkin varmaan on vain ihan ajatusjatkumoa.

Hyi, kun meni ihan kylmät väreet ja puistatti.

OK Myrten
Aurinkoista ja tuulista. Ruohoa ja mäkiä. Nainen, ruskeat ja elinvoimaisen näköiset pitkät hiuksen poninhännällä selässä, punertavaan pitkään mekkoon pukeutunut, levittelee edessään jotain vaaleaa kangasta...ilmeisesti hänen huivinsa tai esiliinansa. Hän ilmeisesti esittelee sitä...en tiedä, itsekö tuota kangasta, vai jotain jota siihen on kenties kerätty. Vahva ja viisas, itsenäinen nainen olisi tämä.
Kenties parantaja, joka on ollut nummella keräämässä yrttejä.

Kiitos, Kuuhilda. Parantaminen ja yrtit ovat kuuluneet edellisiin elämiini, samoin käsityöt. Paikkoja en tiedä.

Täähän on mielenkiintoista...!

Näkyiskö mullekin häivähdyksiä edellisestä elämästä?

Zalim lienee viimeisin kysyjä.

Minulle tulee mieleen nainen, huntu ja elämässä jotakin kamalan raskasta. Ehkä sen päättymisessä. Ja sana vapaus, taitaa olla kyse sen puutteesta.


Millainen oli minun edellinen elämäni?

Voi, onko täällä tämmöistäkin? Ihanaa, jos joku viitsisi katsoa. Minusta tuntuu kovasti, että minun pitäisi nyt saada jotakin selville, tietää jotakin, hoksata jotakin, mutta kun en tiedä mitä. Minulta on kai hukassa oikea kysymys.

Kulunut vuosi on ollut raskas. Niin aika monta muutakin ennen tätä, mutta tämä viimeisin aivan erityisesti. Luulen/toivon olevani käännekohdassa nyt.

En löytänyt ohjeita siitä, miten kartan kolmioita tulkitaan, joten aloitan uuden ketjun.

Miten suhtautuvat toisiinsa kolmion kannan kulmat ja kolmion kärki? Mitä ne ilmentävät? Onko niillä jotakin omia nimiä, joilla niitä kutsutaan?

Entäpä erilaiset kolmiot, mitä tarkoittaa haasteellinen kolmio tai mahdollisuuksien kolmio?

Haluaisin ymmärtää omalla kartallani olevia kolmioita. Minulla on yksi haasteellinen kolmio, kaksi mahdollisuuksien kolmiota ja YOD. Toisen mahdollisuuksien kolmion kärki osoittaa  :iin  :ssa, huone 2. Kaikkien muiden kärjet osoittavat samaan pisteeseen:  :een ja sekin  :ssa huoneessa 2. Mikä on  :ssa, huoneessa 2?

Pistän (tai ainakin yritän, saa nähdä osaanko) tähän vielä kartan liitteeksi, niin on helpompi hahmottaa tuo.