Ihan järkeenkäyvältä kuulostaa kyllä. Muut unessa näkemäni ystävät ovat kyllä edelleen ihan hyviä ystäviäni...

Muuten kyllä, mutta yksikään läheiseni tai ex-poikaystäväni ei siis todellisuudessa ole kuollut, tässä unessa ainoastaan olivat kuolleita.
Olenkin täällä aiemmin kirjoittanut, että on ihan sellainen olo kuin olisi henkimaailmassa jotain meneillään, kun tunnen jotain selittämätöntä läsnäoloa täällä asunnossa, tosin epämiellyttävää sellaista.

En ole juurikaan näiden henkimaailman asioiden kanssa ollut tekemisissä ja ajatus kanavien aktivoimisesta/aktivoitumisesta ei välttämättä tunnu kovin hyvältä, sillä en todellakaan haluaisi nähdä mitään henkiä täällä...

Näin viimeyönä todella kummallista unta, ja olisin erittäin kiitollinen, jos joku osaisi koittaa tulkita sitä jotenkin?

Kaikki lähti tilanteesta, jossa kuulin yhtäkkiä jotain merkillisiä ääniä joita normaalisti olisin säikähtänyt kamalasti (joku kolaus, rymäys tmv), mutta unessa rohkaistuin ja lähdin katsomaan mistä ääni kuului ja mistä oikein on kyse. Yhtäkkiä näin ex-poikaystäväni, ainoa ongelma vain, että hän oli siis kuollut. Pelkäsin ensin kauheasti mutta lopulta pelon tunne vaihtuikin rauhaksi, entinen poikaystäväni halusi vain kertoa minulle jotain, tai auttaa minua.

Pian aloin näkemään muitakin kuolleita, mutta yksikään heistä ei halunnut minulle pahaa - halusivat joko kertoa jotain, auttaa minua jossain, tai itse apua. Opin tunnistamaan tulevan tilanteen, jota siis ennakoi aina jokin ääni lähistöltä, ja sitä seuraava kummallinen olo.
Kuolleen nähdessäni olin lopulta siis aina vain rauhallinen ja ehkä hieman surullinen - suuri osa kuolleista oli tuttujani tai ystäviäni...

En tiedä voisiko uni liittyä jotenkin vaikkapa tulevaan kanavien aktivoitumiseen?
Osaisiko joku kertoa mistä tässä oikein voisi olla kyse? 

Täällä myös mukana seuraavissa hoidoissa! Toivotaan apua selittämättömiin pelkotiloihin. 

[Verninialla]

En edes tiedä mistä aloittaa, mutta samankaltaisia kokemuksia kuin Verninialla. Todella siis ihan pienestä asti olin peloissani lapsuudenkodissani, aina jotenkin varpaillaan ja sellainen olo kuin siellä olisi jotain "ylimääräistä" - olen pelännyt myös pimeää aina.

Vuosi sitten muutin nykyiseen asuntooni ja samat pelot ja tuntemukset on täälläkin, tunne siitä etten ole yksin ja sellainen varuillaan olo koko ajan. Nyt vasta kun tätä ketjua selailin, havahduin kun ymmärsin että kaikenmaailman ihmeellisiä naksumisia yms. täälläkin, en vain todellakaan ole osannut tähän mediaalisuuteen yhdistää, vaikken olekaan niille "luonnollista" syytä keksinyt. Näiden äänten säikäyttäminä olen viimeisen kuukauden aikana pariin otteeseen valvonut valot päällä aamuun asti, kun en ole uskaltanut käydä nukkumaan.

Sijaisäitini (joka siis on minulle kuin oma äiti, koska olen sijaisvanhempieni luona koko ikäni asunut ennen poismuuttoani) omaa jonkinlaisia parantajanlahjoja, joita olen aina tosin pitänyt täysin huuhaana. En tiedä mahdanko olla millään tavalla mediaalinen, mutta empaattinen ja herkkä kyllä olen ja omaan hyvin voimakkaan intuition.

Jos jollain olisi tähän kertomukseen jotain sanottavaa niin kuulisin kyllä mieluusti ajatuksia tästä.