Hei vexi! Minullakin olisi pari pohdintaa täällä

En nyt tiedä muotoilenko tämän kysymyksen oikein mutta toimiiko minun oma "intuitio" niinkuin sen kuuluisi?

Olenko menossa oikeaan suuntaan työ ja opiskeluideni kanssa?

Olenko liian ehdoton ihmissuhteissani, onko rakkauselämään tulossa mitään muutoksia lähitulevaisuudessa?

 

Tällekkin voisi nostaa, rakkaudelle ja työelämälle

Huohhh.. Jos mie vain saisin sen tänne ja kasvotusten puhua asiat halki. Tympäsee kun pyörii mielessä asiat koko ajan, eikä sitä kauan kaivattua selvyyttä eikä pistettä saa.

Asutaan 800 km päässä toisistamme niin ei tule ongelmaa että jäisin roikkumaan henkisesti ehkä... mutta tämän neljän vuoden aikana on ollu muitakin miehiä, mutta jotenki tuo yks vaan se on se kuka ei vaan katoa sydämestä vaikka välimatkaa on

Mutta, jos sitä orientoituis nyt siihen että unohtaa koko tyypin. Onhan noita miehiä tosiaan maailma täynnä

En vaan tiedä kannattaako se kenenkään muunkaan kanssa kun oon itte vähän.. hmm... hankala tapaus.. en sanois itteeni sitoutumiskammoseksi, mutta kokemukset ja menneisyys osottanu sen että jänistän aina jollain kriittisellä hetkellä tekemään jotain erittäin typerää :x mutta tämänki asian olen huomannu tämän neljän vuoden aikana saihkatessa tämän miehen ja kulloisenkin seurustelusuhteen väliä. Kai se on vaan mun "takaportti" johon tarraudun kun kaikki menee hyvin ja uskottelen itelleni että tää on se mies jota rakastan.

Terapiaan sitä joutuu.. muuten sitä ollaan loppuelämä yksin

Selevä homma toisaalta, silti.. sitä vaan ei haluais uskoa että voi olla näin yksinkertasen ääliö että juoksee samassa oravanpyörässä vuositolokulla 

Ollaanpuhuttu asioista, sillon kun herra on oikealla tuulella. Olen itse tehnyt joitain asioita joissa on "sulattelua"...  Ja viime viikolla viimeksi jotain sellaista taisin tehä. Ähh. Hankalaa. Kun kolikolla on kaks kääntöpuolta ja tiedän että itessä ollu todella paljon vikaa, eikä mitään luottamusta herättävää..

Kyllähän tuon on oppinu tuntemaan jo aika hyvin, mutta silti ei ole sitä ajatustenlukutaitoa että tietäis mitä sielä toisen päässä millonki liikkuu jos ei suutaan aukase ja sitä sitoutumiskammon poikasta taitaa olla... pitää aika varovainen olla sanoissa ja teoissa ettei ahistu ja lyö jarruja päälle. Mutta, sitä on oppinu jo lukemaan sen verran hyvin että osaa jo aika hyvin olla lietsomatta sitä jänistämistä

Joskus sitä vaan miettii että eikö vois päässä helepommalla, tavata jonku jonka kanssa natsais sillä sekunnillako ko katseet kohtaa eikä olis sen suurempia vastoinkäymisiä. Mutta toisaalta oisko sekään sitten niin mukavaa.. ilman mitään jännitystä. hih ;P

Olen tässä kohta 4 vuotta soudannu ja huovannu erään miehen kanssa, välillä ollaan tekemisissä ja välillä ei. välillä edetään, välillä pakitetaan... alkaa tympimään tää homma, enkä tiedä kannattaako odottaa mitään tulevaisuudelta ko. henkilön kanssa. edistystä on kyllä tapahtunu huimasti edelliskesän jälkeen eli en haluais vielä "heittää kirvestä kaivoon".
Tuntuu kuin jokin kuminauha kiskois meijät takasi yhteen aina sillon kun mie oon pääsemässä eteenpäin elämässä.

Järki sanoo että aika näyttää, mutta jos täälä joku näkisi pienintäkään vilausta tämän suhteen päättymisestä/jatkumisesta ottaisin enemmän kuin mielelläni vastaan?

Tämmöstä unta näin viime viikolla ja on kummitellu mielessä jo sen verta kauan että päätin jakaa tämän jos joku viisaampi osais tulkita:) En ole mikään sanaseppo joten toivottavasti tästä sepostuksesta saa jotain tolokkua.

Ensimmäisenä yönä seisoin metsän laidalla pienen porukan kanssa (tiesin että ne olivat kavereita mutta en kiinnittänyt heihin mitään huomiota), maassa makasi kolme ruumista ( en tiedä keitä)
seuraavassa hetkessä oltiin kaivamassa niitä ruumiita maantien viereiselle ojan penkalle, ajattelinn että täältä ei kyllä kukaan osaa niitä löytää. Siitä muutaman kymmenen metrin päässä oli talo.
Taas maisema muuttui ja näin talon joka oli kallellaan ja aution näköinen, järvi oli tulvinut ja vesi ympäröinyt sen. Järvessä oli vielä jäätäkin. (Talo muistutti hyvin paljon erään miehen, johon olin aivan järjettömän rakastunut taannoin... jolta sain sitten aika pahasti siipeeni)
 Sitten olin sielä ruumiiden piilopaikalla, istuin pihapöydän ääressä ja ajattelin että kaivan luurangot ylös ja tuhoan ne. Ehdin kaivaa pelkän pääkallon ja jostain syystä istuin taas sen pöydän ääressä ja näin kuinka eräs pappi käveli autoltaan minua kohti (papin tunnistin, omasta seurakunnasta) hätäilin että pitää piilottaa pääkallo jonnekkin joten aloin laittamaan sitä käsilaukkuuni joka oli pöydällä, kun aloin laittamaan sitä sinne se muuttuikin vihreäksi omenaksi, jätin sen siihen pöydälle enkä enää piilottanut sitä.
Heti sen jälkeen näin edessäni "huoneen" jonka katossa oli kaksi neliön muotoista aukkoa, takanani oli joku ja se sanoi että toinen on portti helvettiin ja toinen taivaaseen, tuijotin vain sitä taivas aukkoa ja sieltä leijaili semmoisia "pisaroita" jotka näytti samalta kuin tähdet.
Taas ääni takanani sanoi että sunnuntai aamuna yhdeksältä sataa taivaasta vettä.

Näen usein unia, mutta todella, todella harvoin mitään tälläistä ja että vielä muistaisin kaiken. Kiinnostaisi tietää mitä tuo portti taivaaseen meinaa kun näin puoli vuotta sitten näin unta että mun omassa poskessa oli semmoinen reikä, joka kiertyi kuin kultainen "rautalanka" ja se oli porttitaivaaseen ?? Ei mitään käsitystä miksi tuollaisesta uneksisin!

Tämän unen seuraavana yönä näin unta että tapasin miehen joka kertoi missä oli töissä jne, seuraavana iltana tapasinkin samaisen miehen joka oli samassa paikassa töissä, sattumaa tai jotain.. en tiedä. enkä ollut koskaan edes tavannut aikaisemmin/tuntenut kyseistä tyyppiä. Alkoi vähän pelottamaan että enhän mie joudu kaivelemaan hautoja;D