Olen tutustunut kolmeen oppaaseeni. Heitähän voi olla toki useampiakin. :)Täällä hetkellä läheisin on iäkkäämpi mies, joka on kai lääkäri (lääkärintakki päällä ja stetoskooppi kaulassa). Tunnen, että hän on huolehtimassa ennen kaikkea jaksamisestani. Olen elänyt jo pitkään hyvin vaativaa ja kuluttavaakin elämää, olosuhteitten pakosta tosin, ja jaksaminen on toisinaan kortilla. Hän hoitaa hellästi silloin, kun olen sen tarpeessa. Hänen tunnen lämpönä ja kuumotuksena useimmiten niskassani, joka oireilee varsin usein. Sillon kun voin hyvin, hymyilee hän tyytyväisenä. Hän muistuttelee lempeästi, että minun tulee kaikkien velvollisuuksien keskellä huolehtia itsestäni ja sitten vasta läheisistäni. Hän on juuri se, joka juttelee minulle eniten.
Toinen oppaani on pieni, iloinen tyttö. Tunnen, että hänen tarkoituksensa on tuoda iloa elämääni. Sitä hän tuokin, monesti silloin kun sitä juuri eniten kaipaan. Kaunis pieni kiharapäinen tyttö, vaaleanpunainen kesämekko päällään ja kukkia kädessään. Kissankelloja minullekin välillä ojentaa ja pyytää huomaamaan niiden kauneuden.
Kolmas ja etäisin on vähäsanainen intiaani, joka tupruttelee piippuaan ja useimmiten vain tuijottaa kaukaisuuteen. Luulen, että hän on opastamassa minua kohti elämäntehtävääni, kunhan olen valmis hänen opastukselleen. Hän on etäisin, mutta toivoisin saavani häneen läheisemmän kontaktin. Hänestä huokuu ikiaikojen viisaus ja näen hänen usein myhäilevän itsekseen hänen tarkastellessaan minua. Paljon hän ei puhu, mikä on kai merkki siitä, että en ole vielä valmis kaikille hänen opetuksilleen. Tunnen kuitenkin toisinaan, miten hän opastaa minua.
Ennen kaikkea aistin oppaistani heidän ilmeensä, mutta myös sen miten hyvin olen "selviytynyt". Tunnen lääkärioppaani huolestuminen, kun en oikein jaksaisi, pieni kukkaistyttöni ei tanssahtele ehkä niin kevyesti ja intiaanioppaani silmissä on surua. Kun voin hyvin, lääkärini nyökyttelee hyväksyvästi, tyttöseni riemuitsee ja intiaanioppaani silmissä on uskomaton pilke.
He ovat lähelläni aina kun tarvitsen. Minun tarvitsee vain kutsua (ajatella heitä)ja tunnen heidät. Pitkillä, yksinäisillä ajomatkoilla he ovat aina mukana, usein puhumattomina, mutta lähellä.
Olen viime aikoina tutustunut myös entistä paremmin enkeleihin. Enkelit varmaan johdattivat sen ihanan ihmisen tänään eteeni. Ajelin taas kotiin pitkältä työmatkalta, ja tien varressa oli liftari. En yleensä ota liftareita kyytin, mutta nyt painon jarrua ja ihmettelin samalla mitä oikein teen. Sain häneltä uskomattomia ohjeita ja neuvoja. Olimme kuin vanhat tutut heti. Kun jätin hänet siihen risteykseen, missä tiemme erkanivat, olin pitkän aikaa aivan ymmälläni. Kiitos enkelini ja kiitos sinä tuntematon opastajani.
Voi kun muistaisi koko ajan sen, miten meitä ohjataan ja pystyisi myös olemaan avoin sille ohjaukselle.
Rakkautta kaikille
orose