Ilman absoluuttista totuutta ihminen ei voi todella olla vapaa ja käyttää valinnanvapauttaan. Parhaansa toki jokainen voi tehdä niillä tiedoilla, jotka hänellä on. Tämä koskee mielestäni kaikkea elämässä. Faktat on tiedettävä, jotta voi tehdä päätöksiä, hyviä tai huonoja.

Jos ajatellaan asioita ihan käytännön tasolta muutaman vuoden takaa, uskon, että niiden narkolepsiaan sairastuneiden lasten vanhemmat olisivat halunneet saada absoluuttisen tiedon rokotuksen haittavaikutuksista. Kaikissa maissahan ihmisiä ei rokotettu ensinkään, täällä ihmiset suorastaan jonottivat päästäkseen piikitettäviksi.

Miten tämä sitten liittyy henkisiin asioihin? Uskon, että niin ylhäällä kuin alhaalla. Asioiden oikeaa laitaa en tiedä tietenkään, kunhan vaan pohdiskelen.

Täällähän oli monenlaista katsantokantaa, hyvä juttu.

Jäin vain miettimään intuitiota ja asioiden "oikealta tuntumista".

Usein tuntuu, että ihminen kokee oikeaksi ja hyväksi sellaisen tiedon, joka jollain tavalla on jo ennestään sopusoinnussa hänen kokemustensa tai uskomustensa kanssa. Uutta ja poikkeavaa tietoa voidaan pitää vääränä vain sen vuoksi, että se ei tunnu sopivan entiseen maailmankuvaan. Kun ihminen on päättänyt, mihin hän uskoo, siitä tulee sisäinen rauha. Maailma on järjestyksessä. Mieleeni tulee tästä esim. tuntemani uskovaiset. Ihailen heidän sisäistä rauhaansa, vaikka en heidän maailmankatsomustaan jaakaan. Ovatko heidän "uskomuksensa" esim. historiantutkimuksen valossa kestäviä (=totta), onkin sitten ihan eri juttu.

Ehkä totuuden löytäminen onkin vain sitä, että ihminen on lopettanut etsinnän liian aikaisin?

Yep, kiitos vastauksestasi!

Mielenkiintoista tuo, mitä kerroit astraalimatkailusta. En ole itse tällaista matkailua harrastanut, mutta uskoisin, että juuri tuolla tavalla saa parasta tietoa asioiden laidasta. Se, mitä kerroit havainnoistasi värähtelytason ja astraalimatkasi suhteen, näyttäisi olevan ihan mahdollista. Surffailin viikonloppuna eräällä eng.kielisellä astraalimatkailua käsittelevällä foorumilla ja siellä joku jäsenistä oli tehnyt ihan saman huomion.

Ajattelisin, että absoluuttinen totuus on olemassa. Olen sellaistakin pohtinut, voisiko olla mahdollista, että todellisuutemme (ja myös henkimaailman tasot) olisi jossain vaiheessa "kaapattu". En ole uskovainen, mutta luen mielelläni kaikenlaista kirjallisuutta, myös Raamattua. Ehkä Raamatussa mainituilla Taivaan pojilla ("ufoilla") oli jotakin tekemistä todellisuutemme luomisen kanssa? Se saattaisi selittää Vanhaa testamenttia ja monia muita juttuja Raamatussa e. syntiinlankeemusta.

Kuulisin mielelläni lisää astraalimatkakokemuksista. Onko kukaan matkailijoista käynyt "valkoisessa valossa". Olen lukenut, että valkoinen valo olisi petos, jonka kautta hupsahdamme uudelleen jälleensyntymien kiertoon. Esim. juutalaisuudessa mennään siniseen valoon kuoleman jälkeen.

Kiitos. Kävinkin kirjan kirjoittajan sivuilla ja luin hänen tarinansa. Uskon, että kirjasta varmasti moni vaikeista elämänkohtaloista kärsivä saa lohtua ja selityksiä.

Se ei kuitenkaan aivan vastaa noihin alussa esittämiini pohdintoihin, vaikka yhden suositun selitysmallin toki tarjoaa. Sen yleinen suosio ei tee siitä kuitenkaan oikeata (tai väärää).

Ehkä itseäni eniten häiritsee se, että tietoa henkimaailmasta pidetään jotenkin automaattisesti ja oletusarvoisesti usein korkeatasoisempana ja oikeampana kuin tästä maailmasta tulevaa tervettä maalaisjärkeä. Toki puhutaan "henkien koettelemisesta" ja väärän kanavan tunnusmerkeistä...mutta jos minä olisin henkimaailmassa ja haluaisin tämän maailman ihmisiä höynäyttää, olisin varmasti tietoinen myös niistä tunnusmerkeistä, joita kanavoinnin lukijat etsisivät "väärän" kanavan tunnistamista varten.

Lilli, tuo on totta.

Mutta miksi me siis jatkamme kanavointia ja kanavointien lukemista, jos iso osa on täyttä tuubaa?

Henkimaailma on mielestäni sekaisin sen vuoksi, että sieltä on vuosien saatossa (viimeiset 20 vuotta, joina itse olen asioita lukenut ja tarkkaillut) tullut niin paljon ristiriitaista ja virheellistä tietoa. Muistaakseni henkimaailman sanomiin myötämielisesti suhtautuneista ainakin Irma Weisen ja Esko Mustonen, ovat esittäneet ihmetyksensä siitä, miksi niin paljon valheellista ja paikkansapitämätöntä tietoa sieltä tulee.

Esim. suurissa kysymyksissä kuten jälleensyntymä on täysin vastakkaisia ajatuksia. Jos oikein muistan, esim. Urantia kirjan mukaan jälleensyntymää ei ole olemassa. Samoin astrologiaa ja  karman lakia se tietääkseni pitää taikauskona ja tietämättömyyteen perustuvina käsitteinä.

Minustakin on hämmästyttävää, miten vähän näihin ristiriitaisuuksiin on kiinnitetty huomiota ihan alan tutkijoidenkin keskuudessa.

Tuohon suureen muutokseen en henk.koht. jotenkin jaksa uskoa. En ainakaan siinä muodossa, millaisena se esoteerisissa piireissä esitetään. Itse näkisin mieluiten muutoksen, jossa etsittäisiin totuutta erilaisten uskomusten sijaan.

Tuota mainitsemaasi kirjaa en ole lukenut. Haluaisiko joku kertoa siitä lyhyesti jotakin?

Olen jo pitkään ajatellut, että maailmassa on jotain vialla... ja en nyt tarkoita siis näitä ilmeisiä asioita kuten saastuminen, sodat jne. vaan sitä, että asiat ovat perustavanlaatuisesti "hullusti". Sellaisella tavalla, josta meillä ihmisillä ei ole tietoa.

Pitkään hyväksyin senkin ajatuksen, että olemme syntyneet tänne "kehittymään", mutta ajatus siitä, että olisin solminut toisella puolella "sopimuksen", jonka sisällöstä en muista mitään, tuntuu uskomattoman typerältä ja tarkoituksettomalta.

Luulen, että henkimaailma on yhtä sekaisin oleva paikka kuin tämä Telluskin. Se selittäisi sen, että useinkaan kanavoinneissa tai henkilökohtaisissa tulkinnoissa ei ole paljoakaan asiasisältöä. Oikeastaan kaikki tulkinnat, joita minulle on tehty, tuntuvat ajatustenluvulta. Voisiko olla niin, että jälleensyntymän ajatuskin kehitysoppeineen on meille toisella puolella syötetty ajatus? Ehkä kaikki ei olekaan toisella puolella niin hyväntahtoista vaan kauniiseen asuun puettua manipulointia?

En tiedä, saako kukaan kiinni siitä, mitä yritän sanoa, mutta tuntuu siltä, että se esoteerinen tieto, jota meille kanavoinneilla, kursseilla ja kirjoissa opetetaan, ei pidä paikkaansa...puhumattakaan muista maailman tapahtumista.

Olisi kiva kuulla, onko muilla samantyylisiä pohdintoja?

Pieni googlaus tuotti tulosta  , mm. nämä löysin, luotettavuudesta en osaa sanoa.

http://www.smashinglists.com/10-feral-human-children-raised-by-animals/

Kauhea koe...tarvitaan aika "erityislaatuista tutkijamieltä" kyseessä olevan kokeen suorittamiseen. Tästä kertomastasi en ole lukenut, hieman vastaavasta apinoilla tehdystä kokeesta kyllä sekä muistan hämärästi jutun jostakin romanialaisesta orpokodista, jossa lapsilukua oli pidetty kurissa vastaavin metodein tarkoituksella. Tällaisessa kekseliäisyydessä ihminen päihittää eläimet.

Muistan joskus kuulleeni lapsista, jotka olisivat olleet susien kasvattamia...mahtoikohan kyseessä olla pelkkä urbaanilegenda vai onkohan näin jossain todella tapahtunut?

Jaa-a, tuosta ihmisten ja eläinten välisestä erosta...ajatusleikki...jos ihmislapsi syntyisi jossain tuolla kaukana sivistyksestä ihmiselle, jolla ei koskaan olisi ollut yhtään ihmiskontaktia (älkää kysykö, miten lapsi tai sen äiti olisi saanut alkunsa  ), niin millainen lapsesta kasvaisi, jos sen "äiti"  pitäisi siitä huolta vain sen aikaa, että lapsi olisi oppinut mallista tuntemaan esim. joitain syötäviä kasveja ja tyydyttämään janonsa sopivasta lähteestä. Lähdetään ajatuksesta, että lasta eivät ympäristössä vaanisi taudit tai eläimet (tai muut ihmiset), millainen lapsi olisi? Mitä arvelisitte?

P.S. Ja jätetään pois myös ajatukset siitä, että lapsen syntyminen tällaisiin oloihin olisi sielun kehityksen kannalta turhaa tai epäsuotuisaa, koska emmehän ihan oikeasti edes tiedä, tarvitseeko sielun kehittyä.Oma ajatukseni on, että sielu on täydellinen, vain persoonaa eli sitä sielun käyttövälinettä voi hioa ja se voi oppia kaikista ihmisen eteen tulevista kokemuksista.

Mielipiteitä, ajatuksia?

P.P.S. Tuosta eläinten kuluttamisesta ja riistämisestä...lukiessani ympäristötieteen perusopintoja jossakin lähteessä oli tehty viittaus ihmisen väestönkasvun ja eläinten vastaavan välille. Eli kun mikä tahansa eläinlaji saa lisääntyä vapaasti ilman ulkopuolista uhkaa (kuten nyt ihminen), eläinkin hyödyntää kaikki käytettävissä olevat, sopivat ravinnonlähteet aina siihen pisteeseen saakka, kunnes ravinto ehtyy ja eläinpopulaatio lopulta kuolee sukupuuttoon. Näin näyttäisi toimivan ihminenkin, kysymykseksi sitten jää, tuleeko stoppi ennen resurssien loppumista eli siinä mielessä yhteneväisyyttä löytyy.

Voisiko olla niin, että niin kauan kuin olemme näissä "biologisissa avaruuspuvuissamme" liskoaivojemme kanssa, tulemme enemmän tai vähemmän taistelemaan vallasta ja reviiristä?

Hih, Lilli toi oli hyvä  . Eeeii, kyllä mä luulen, että tässä iässä ei olla enää hoteinta kamaa edes akateemisella tutkinnolla. Sitäpaitsi, olin aika huono matikassa, kemiassa ja fysiikassa, joten se taitaa sulkea monta työllistävämpää alaa vaikka ikääkin olisi vähemmän? Tai sitten täytyy valehdella ikänsä  .

Lilli, mielenkiintoisten asioiden parissa työskentelet. Luen parhaillani ympäristötiedettä avoimessa ja olen tykännyt kovasti...

Eklektikko, yhdyn mielipiteeseesi vaikuttamisen keinoista. Tosin eräässä työpaikassa minulla oli mielenkiintoinen työkaveri, joka eteenpäin oli reilu ja suorapuheinen (tai niin siis luulin), mutta takanapäin samalla käytti kaikkia passiivis-agressiiviseksi luettelemiasi keinoja vaikeuttaakseen elämääni. Kun asia selvisi minulle jossain vaiheessa ja kysyin häneltä selitystä, hän pää kallellaan kostein silmin sanoi, että olen varmasti entisessä elämässäni joskus tehnyt jollekin samoin...se on karma. Ja tuo ei siis ollut häneltä vitsi...

Että sellainen mielenkiintoinen kombinaatio  .

Lilli, tuo rationaalisuus varmaan osittain ainakin selittää sen, miksi kokemukset esim. hoitoalalla (jossa hoitajalta odotetaan empatiaa ja muutenkin eläytyvämpää suhtautuista) suhteessa tutkijayhteisöön, ovat erilaisia. Ehkä stressin lisääntyessä työn vaatimat hyvätkin henkilöominaisuudet kääntyvät itseä ja työyhteisöä vastaan?

Olisi kiva kuulla Lilli, millä akateemisella alalla olet? Olen nimittäin haaveillut yliopisto-opinnoista, mutta työllistyminen näinkin vanhana (41 v.) mietityttää.