Heitämpä tänne, tietääkö joku toimiiko Turussa mitään "astraaliseuraa". Hehe, en nyt keksinyt mitään korrektimpaa ilmausta. Infotkaa jos tiedätte!

On ystäviä, on ihmisiä, on kohtaamisia ja kontakteja. Toiset jää, joku kulkee ohi, asioita jää kesken, asioita jää leijumaan eikä kaikkea ymmärrä heti. Miksi parisuhde vetää usein ystävät erilleen?

Viisi vuotta sitten elämässäni oli kontakti, jonka kanssa puhuimme, kanavat oli välittömästi auki. Ensimmäisiä kohtaamisia, joista tietää että tässä on joku suurempi asia kyseessä, imu on niin iso. Yhtäkkiä yhteydenpito lakkaa ja sanat häviää sen mukana. Hyväksyn, näen onnellisia naamoja ja ajattelen että jos hänellä on hyvä näin, en sotkeudu tähän kuvioon enempää, kun se ei tunnu luontevalta.

Viiden vuoden jälkeen hän tulee vastaan, tunnistan jo kaukaa. Olenhan minä miettinyt ja toivonut hyvää, kuitenkaan sitä hänelle kertomatta. Istumme alas. Tunnen tuon ihmisen, vaikka olisin monta kiertoa erossa: ulkonäkö muuttuu, tilanteet muuttuu, mutta tiedän heti että kerron kaiken kaikesta, kaikesta siitä mitä muille ei pysty tai voi, hän saa sanat, hän saa sanani sateena.

"Ei menny kun kakskyt sekuntia ja me ollaan heti näissä puheissa", hän sanoo ja minä mietin, että juuri niin se meneekin.

Mitä tarkoittaa sellainen valkoinen usvamainen energia, jos näkee sellaista jonkun fyysisen henkilön ympärillä? Tai itsensä ympärillä, jos vaikka meditoidessa avaa silmänsä nopeasti hetkeksi? Tietääkö kukaan tai onko nähnyt?

Omien kokemusten mukaan tämä valkoinen energia on hyvää. Usein valkoisesta energiasta alkaa muotoutua joku hahmo, koskaan en ihmisen ympärillä ole nähnyt, mutta toisaalta miksei?

Millainen usva? Mun enkeli näyttää valillä isolta huivilta joka väreilee. Onko se usva paikallaan vai väriseekö se mitenkään?

Voi vänkä, toi on hyvin kuvailtu! Iso huivi! Joka liikkuu ja leijailee. Liitän sen myös usein enkeleihin ja turvaan.

Kiitos kaikista edellisistä lähetyksistä, perille on tullut ja hyvin täydentänyt omia voimavaroja!

Olisin mukana (mieleni ja purukalustoni kanssa) loppukuun hoidoissa. Iso kiitos etukäteen jo!

Luuu: En tiedä oonko paras ihminen vastaamaan tähän mututuntumalla, mutta käsittääkseni valkoisen valon hehkuminen on kaikinpuolin positiivista. Valkoinen liitetään usein henkisyyteen. Auran värinä valkoinen on harvinainen. Toki näistä väritulkinnoista on hirveästi erilaisia käsityksiä liikkeellä.

Suojauksesta tuli mieleen, että olin jännän äärellä viikonloppuna, kun kotiini oli tunkeutumassa eräs henkilö, jonka olisi parempi ollut sillä hetkellä olla muualla oman humalatilansa ja agressiivisuutensa takia. Tein parhaani mukaan suojauksia molempien kotien ympärille: Että hän tajuaisi mennä nukkumaan eikä tehdä enää mitään typerää ja että minä saisin nukkua yöni rauhassa.

Sain ohjeita visualisoida sinistä valoa ja pyramidia. Näin ulkopuolelta, kuinka sininen, kuultava pyramidi laskeutui kotini ympärille pyörähtäen myötäpäivään kodin ympärille. Pyramidin alta laskeutui pyörähtämisen mukana valkoisia olentoja talon ulkopuolelle, kuin vartioon. Tämän jälkeen lähdin kulkemaan valkoisen valon perässä tietä pitkin tämän toisen henkilön talolle, ja sininen pyramidi ei pelkästään laskeutunut tämän henkilön kodin ympärille, vaan peitti koko pihamaan. Näin, kun yksi valkoinen ja pitkä olento meni vartioon pääoven eteen. Ihan käsittämätöntä, että tällaista voi tehdä ja nähdä. Kyllä saa taas olla kiitollinen!

Kaipa se on aika paikkakohtaista. Vanhoilla rakennuksilla on tietysti enemmän historiaa kannettavanaan, ja kerrostalot on verrattaen uusia, mutta äkkiäkös sinne uuteenkin taloon pari tyyppiä saa hengailemaan. Luulisi, että juuri näissä vanhoissa taloissa ja vanhoilla maaperillä on enemmän näkymätöntä jengiä ja asiaa.

Itse asun kerrostalossa ja sinnekin on osattu, mutta harvemmin kun vaikkapa vanhempiin rakennuksiin joissa olen aiemmin asunut. Lapsuusenkotonani oli tiukassa maatilkun entisiä asukkaita, ja sain esimerkiksi tältä foorumilta apua näiden poisohjaamiseen. Nämä tyypit olivat tontin vanhoja asukkaita ja tiukassa olivatkin.

Mukana seuraavat kaksi viikkoa! Kiitos!

 "Mennään samalla ovenavauksella ettei saranat kulu", sanoi yleensä nyreännäköinen seinänaapuri kerrostalon alaovilla ja olin tiputtaa tavarani hämmästyksestä.

Mietiskelin tässä mihinkä ketjuun tämän sattumuksen lisään, mutta oon äärimmäisen onnellinen tästä! Ystävälläni oli oksennustauti ja hän pyysi että pystyisinkö lähettämään etänä "jotakin", että hän pääsisi seuraavana aamuna sängystä ylös ja töihin. Tauti oli tässä vaiheessa jo paranemassa. Seuraavana aamuna muistin asian ja visualisoin hänelle valoa. Näin, kuinka valkoinen valopyörre lähti kulkemaan ja näin hänet kävelemässä kadulla takaapäin: kuva oli reaaliaikaisen näköinen ja tarkka, pystyin kuvailemaan hänelle hänen vaatteensa tarkasti. Valopyörre kulki hänen yläselästään kehoon, ihan kun selässä olisi ollut aukko, joka tämän valon sisäänsä imi.

Illalla kysyin, että mikä on olo ja että olitko muka jo aamuyheksältä liikenteessä. Oli hän! Töissä, käveli kadulla niissä vaatteissa mitkä näin. Olin ihan puulla päähän lyöty siitä, että sain vastaanottaa näin reaaliaikaista informaatiota! Niin siistiä!

Ompa joka puolelta kummallista, ettei kummassakaan kotonani ole kerrassaan ketään kutsumatonta vierasta, ainakaan niitä negatiivista väreilyä säteilevää tyyppiä! Tältäkö tämän olisi aina kotonaa pitänyt tuntua? Onneksi saan nauttia siitä nyt. Kukaan ei herättele yöllä, kukaan ei varto käytävän päässä, availe ovia tai siirtele tavaroita. Ihan mieletöntä!

En vaan voi olla miettimättä, että nyt kun tämä monta kymmentä vuotta talon maaperässä jumissa ollut isäntä on jatkanut eteenpäin... onkohan sillä nyt hyvä olla, olinko liian jyrkkä kun sanoin että nyt on lähdettävä: vai olisiko pitänyt olla jyrkkä jo aikaisemmin? Ehkä kaikki on hyvin myös sillä suunnalla, voinan lähetellä maailman ääriin ainakin toiveita.

Niin hienoa, että joku tekee meille tätä ! Jeejee, mukana ollaan loppukuu vielä!

http://www.youtube.com/watch?v=nogNV13TA-A
Me naiset: Kuulin äänen

Tässä ollaan kiinni ikiajassa!

Heipparallaa!

Taas lähti tulemaan selkää pitkin energiaa, ja ei kai se hukkaankaan voi mennä, toivottavasti hammas pysyy suussa siihen asti kun pääsen lääkäriin. Joten olisin tällä viikolla mukana hoidoissa! Jee! Kiitos!

Toisinaan sitä voi vaan juhlia elämistä ja huomata että on nukahtanutkin toisen ihmisen kainaloon. Ehdottomasti kielletty kiehtoo, ja hyviin ystäviin ei missäännimessä hairahdeta, paitsi... jos on kesä! Jos on pimeää! Jos takassa on vielä tuli! Jos sauna on lämmin! Jos järveltä nousee sumua! Varsinkin, jos toinen käy yöllä lisäämässä puita, ettei tule kylmä. Yhtäkkiä vanhassa ystävässä huomaa ne asiat, jonka takia se ihminen on vierellä ollut, keskustelun lämpö, nauravat silmät, jämäkkä ote hetkessä. Miksi ihmeessä huomaan ne vasta nyt?

Nauraa niin, ettei enää jaksa, kehoon jää muistijälki siitä että näin on hyvä. Kunnon nauru puhdistaa mieltä ja kehoa. Nyt odotamme, tuoko elämä tästä jotain eteenpäin. Saa tulla! Saa tuoda! Minä otan vastaan ilolla: juon vähän vielä lisää kahvia, varaan sen kirotun hammaslääkäriajan, nousen kerrostalon portaita, kiharran hiuksiani niin kun ennenkin, ja nauran vähän enemmän kun viime keväänä. Nyt tekee mieli tarkistaa puhelinta koko ajan, josko ja josko. Nyt maltan!

Hei!

Minä ja hammas tänään illalla mukana. Kiitos etukäteen!