voi voi.. mulla ollu ihan sama et olen tuntenu itteni jotenki heikoksi tai suojattomaksi kun menny puhumaan omista tunteistani. nyt ymmärrän että se oli minulle kova kasvun paikka, koska ennen en ole tällaisiin oikein kyennyt. ja nyt kun luki näitä teidän viestejä, tajusin että enhän minä tässä ole tyhmä jos tarjoan rakkautta vaan se typerys joka ei tajua ottaa sitä vastaan. lisäksi sillä raukalla ei varmasti tunne-elämä ole kohdillaan vielä pitkiin aikoihin kun joka toisesta naisesta yrittää (muka) vaimoa leipoa..
noh ei ole ollut enää suru puserossa kun tähän ketjuun sen sai kirjottaa
tuo tunne on kestänyt, kas kummaa kaks, kolme kuukautta..
uutta minulle.. olen kyllä yrittänyt päästä tunteesta irti kaikin keinoin (yleensä sekin onnistuu) mutta sitten luovutin ja sanoin herralle että se sattuu mutta ei voi mitään.
Ehkäpä se tästä, tiedän ainakin etten ole täysin tunteeton ihminen