Oli kuulemma vasen käsi. Veri virtasi kämmenestä.

Kaverini näki unta, että loukkasi kätensä. Verenvuoto oli aika hurjaa, eikä ottanut tyrehtyäkseen.

Mitä tällainen uni symboloi?

Terve,

olisin kiinnostunut kokeilemaan tuota, mutta miten se käytännössä tapahtuu?

Kirjoitan tänne avoimeen keskusteluun, koska aihe varmaan kiinnostaa muitakin.

Iko, hyvä linkki. Kyllä tavallisia ihmisiä, jotka jonkin verran näkevät on varmaan enemmänkin. Nyt kun viestiminen on nopeutunut, esim. tuo Leppänen ehti kertoa aavisteluistaan Aamulehdelle 10 tuntia ennen pojan löytymistä, vaikka poliisin vihjepuhelin oli tukkeutunut.

Kaikilla ihmisillä on jonkin verran selvänäköisyyttä. Leppänen kuulosti järkimieheltä, mutta ollut sisäinen pakko kertoa ajatuksensa. Varmaa on, että poliisi selvittää nyt Leppäsen alibin (onneksi toisella puolella Suomea).

Aamulehti on laittanut tuon uutisen kohdalta keskustelun lukkoon.

Oli tosiaan kumma, miten Arttu oli teillä tietymättömillä koko iltapäivän, siihen kai saadaan selvyyttä vielä.

Minulla oli Artun asiasta paha tunne ja ahdistus. Pe-aamupäivällä kysyin heilurin avulla, onko poika elossa. Tuli selkeä vastaus, että kuollut. Kysyin samaa asiaa vielä pari kertaa eri tavoin, ja vastaus oli sama. Vielä kysyin, että löytyykö? Kyllä, muttei elävänä.

Enempää en sitten kysellyt, koska se ei olisi poikaa auttanut, jos enempää tietoa olisi annettukaan. Toivoin viimeiseen asti, että heiluri olisi ollut väärässä.

Joo huomasin pian, että tuohan oli jo kesäkuussa. Milloinkas on seuraava?

Eli ylihuomenna! Laitanpa sähköpostia.

Olen myös maksellut oppirahoja liirumlaarumin puhujille, ja siksi olen nykyään varovaisempi. Oma heilurikin osaa kertoa, jos tulevasta halutaan mitään näyttää.

Arvostan sitä, että jollakulla on henkisiä kykyjä ja hän käyttää niit'ä muiden hyväksi - vaikkei aina ja kaikkien kohdalla onnistuisikaan. Mutta joudun valitsemaan, mihin rahaa (tai aikaa) käytän, ja kun elämä on ristiriitaista, järjen, intuition ja kukkaron pohjan kanssa valinnoissa arvotaan.
 

En suoraan sanoen tiedä.

Pöllöä olen ajatellut symppiksenä, ja arkielämässä elämäni eläimet ovat olleet hevosia. Mutta kun olin kuuntelemassa shamaanirummutusta, sieltä nousi peura.

Pidän monista vanhoista esineistä (ja mitä vanhempi sen parempi), mutten halua niitä kaikkia itselleni. Saatan antiikkikaupoissa tai museoissa tuijotella pitkään jotakin huonekalua (olisi hienoa, jos osaisin itse entistää niitä). Vanhat valokuvat voivat olla ahdistaviakin.

Koruja en käytä, sen enempää vanhoja kuin uusiakaan. Niissäkin on silti paljon kauniita. Kristalleja ja lasiesineitä keräilen.

Kirppareilla on välillä ylihinnoiteltua. Kun kuitenkin kierrätän mielelläni, ostan paljon vaatteita sieltä. Niissäkin on usein vielä laput kiinni, ja vähäkään huonompi ei liiku kuin ehkä ilmaiseksi. Ei se pelkästään ikävää ole, mutta tavarapaljouden keskellä elämme.

Olen miettinyt samaa. Toki yrittäjällä on paljon kuluja, mutta toisaalta esim. monta kymmentä euroa yleisöluennosta tai 250 euroa kahden päivän kurssissta on paljon. Vaikka mielellään tukisi toisten yrittäjyyttä, joudun kyllä valitsemaan, mihin osallistun. Akupunktiosta olen valmis maksamaan, koska se kohdallani toimii.

Helsingissä on lisäksi paljon maksutonta tarjontaa (esim. Era Novan keskiviikkoluennot) tai ovimaksulla toimivaa kiinnostavaa. Mutta tässäkin on monenlaista tarjontaa, kävin esim. ilmaisessa meedioistunnossa, enkä ollut kovin vakuuttunut...