Kiitos Lilim* vastauksestasi! Kylläpä meni mielenkiintoiseksi!
Tapasin tuohon aikaan mieheni ja asuimme asunnossa yhdessä kuukauden verran. Muutimme sieltä kuitenkin rasismin takia pois. Olemme nyt olleet vajaat 10 vuotta naimisissa. Aikaan mahtuu paljon ylä- ja alamäkiä, miehen pettämistä ja siitä selviytymistä sekä yhdessä jatkamista. Viime ajat nuo uskottomuudesta johtuvat tunteet ovat taas nostaneet päätään ja olen pohtinut eroa paljon. Siihen liittyen ja samalla liittymättä olen myös ollut yhteydessä ns. elämäni rakkauteen. Suhdetta en ole hakemassa mutta keskustelujen antama voima on ollut mieletöntä ja vahvistavaa. Jännää että käytät sanontaa "se mikä ei tapa vahvistaa". Sen mukaan olen aina ajatellut eläväni - nyt on kuitenkin sellainen tunne että kysyn päivittäin itseltäni pitääkö sen vahvan aina olla minä? Eikö joku joskus voisi olla vahva minun puolestani?
Ehkä nuo Leijonat ovat mukanani ollakseen vahvoja puolestani...
|