Vaikka onkin vanha ketju, nostan silti. Toivottavasti ei haittaa.

Itselläkin (leijona) on nimittäin tämä vauvakuumeeksikin kutsuttu kutina vaivannut viime aikoina. Ihanan kaksosmieheni kanssa menimme naimisiin hiljattain ja pikkuhiljaa jälkikasvusta on alettu haaveilla ja puhua. Ei se ehkä ihan vielä ole täydellisen ajankohtainen juttu, mutta pian on. Mies jo väläytti häämatkalla, että mitä jos ensi vuonna. 

Hetkeksi menin aivan tolaltani, että onko minun elämässäni lapset ajankohtaisia just nyt. Onhan ne, mutta ajatus vaatii vielä hiukan sopeutumista.

Hiljaa mielessäni olen mietiskellyt, mikä olisi oikea aika antaa lapselle mahdollisuus tulla. Eihän sitä tiedä, milloin tärppää, koska mielestäni lapsia ei tehdä vaan saadaan. Mutta että jos pikkuisen asiaa kuitenkin miettii, niin milloin se olisi oikein ideaalia? Periaatteessa ehkä keväällä, koska siinä olisi sitten miehellä kesäloma. Ja toisaalta, mikä horoskooppimerkki meidän perheeseen parhaiten sopisi? Tiedän, että olen aika voimakas persoona, ja haluaisin löytää lapseni kanssa hyvän yhteyden ilman turhia ristiriitoja.

Mutta ihania pohdintojahan nämä on. 

Kolme isonisoa ja kaiken muuttanutta päätöstä. Ensimmäinen oli se suurin, mutta ei toisiakaan voi pieninä pitää.

Eka helmikuussa: päätin luopua elämääni ohjanneesta uskonnollisesta vakaumusesta. En vain enää ollut se ihminen, olin muuttunut. Toinen toukokuussa: päätin antaa mahdollisuuden kiinnostavalle jutulle ja aika pian huomasin rakastuneeni ja että minua rakastetaan. Elämäni mies. Kolmas kesäkuussa: löysin ammatin ja sain työpaikan, ja minulle luvattiin määräaikaisen sopimuksen jälkeen vakituinen työpaikka.

Ei näitä kovin pieninä juttuina voi pitää mitään.

Nostan tätä aika vanhaa keskustelua. Nimittäin ihmettelin, että onkohan ihan tavallista nähdä tällaista, mutta näköjään en olekaan yksin. Minä menen oikein todella hyvän seksin aikana mielikuvissani johonkin "paikkaan", siis se on jokin turvallinen ihana paikka, ehkä jonkinlainen nirvana. Tai sitten näen oikein kauniita kuvia, luontoa tai vain hyvin voimakkaita värejä. Mieheni mielestä se on tosi mielenkiintoista, että voin nähdä semmosta.

Wau. Sillä täytyy olla jotain tekemistä sen kanssa. En ollut koskaan ajatellut, että minulla olisi jotain kaksosmagnetismia, kunnes tapasin nykyisen mieheni ja tajusin. Nauroin ääneen kun kuulin hänen syntymäpäivänsä. Mies ei ole erityisen innostunut astrologiasta, joten hän nauroi myös. Mutta ei se mitään.

Jaahas, minä en osaakaan katsoa niitä onnenpisteitä. Mutta jos haluat, katso pois, oon syntynyt 16.08.1981 10:55 Kajaanissa.

Koin viime kesänä hämmästyksen hetken, kun tajusin, että kaikki elämäni tärkeät miehet ovat olleet kaksosia.

Jopa kolme entistä hellua ja tämä nykyinen kovasti rakastettu poikaystävä. Ja syntyneetkin parin viikon ajanjaksolla, toukokuun ja kesäkuun vaihteessa, vaikka eri vuosina.

Ihmettelenkin tässä, miten kummassa niitä on juuri siihen aikaan vuodesta syntyneitä kaksosia piisannut??

Sain tietää poikaystäväni syntymäpäivän vasta sen jälkeen, kun olimme jo alkaneet seurustella. Mutta kaksosmagneettini toimi jälleen. Vaikuttaisi siltä, että kaksonen se minulle olla pitää. Onnea on riittänyt ja toivottavasti riittää jatkossakin. Tätä kannatti odottaa.

Vastaavia kokemuksia?

Kyllähän minun mukana voi olla vähän hankalaa pysyä, ei sillä. Asiat kun voi tapahtua varsin nopeasti ja ei sitten kuitenkaan niin nopeasti.

Sitäpä juuri. Kiitos Ardith. Epäilen kyllä, että ei taida sieltä minun taidoilla irrota mitään.

Olen kylläkin tuntenut hänet jo vuosia.

Hei kaikki,

Ihana mies ja minä hyvin rakastuneita ja onnellisia, molemmat halutaan mennä lähivuosina kihloihin ja naimisiin. Siitä puhutaan paljon. Molemmista silti tuntuu, että ei se ihan vielä ole, kun suhdekin on vielä aika tuore. Tuntuu myös, että olemme sitoutuneet toisiimme hyvin vahvasti jo nyt. Ei tarvitse miettiä, onko se tämä vai eikö. Haluamme silti vahvistaa liittomme julkisesti.

Milloin se voisi sitten olla ajankohtaista? Miten kartalta voi katsoa tällaisten juhlahetkien sopivinta hetkeä?

Jos joku osaa ja viitsii katsoa meidän yhteiskarttaa ni olemme 16.8.1981 10:55 Kajaanissa syntynyt nainen ja 8.6.1983 21:48 Mikkelissä syntynyt mies.

Kiitos jo etukäteen! 

Hmmm. Elämä on aika kreisiä. Miten nopeasti kaikki voikaan muuttua..!

Yhtäkkiä seurustelen miehen kanssa, joka tykkää miusta ihan hirveästi. Ja tuntuu, että tämä on jotain aivan ihmettä koko juttu. Minulta vietiin matto alta, aivan todella tulin "isketyksi". Olen todella onnellinen.

Mielenkiintoista on, että jälleen yksi kaksosmies miun elämässä. Kolme viimeistä ovat olleet. Minä vedän näitä puoleeni.

Kiitos kaikille, jotka vastasitte tähän ketjuun. En muista olenko kiittänyt. Niin ne vain asiat selkenivät aikanaan.

 

Ikitosi:

En kyllä ainakaan itseäni tunnista tuosta. Mikäs tää jae juttu
nyt sitte on, jotain uutta miulle näköjään..

Minullekin saisi katsoa.

Kesästä ja uusista aluista ihmissuhteissa ja työssä..
Tulevaisuus..? Uskallanko luottaa?

Minusta on mielenkiintoista, että uskonnoissa ja erityisesti suomalaisissa herätysliikkeissä (no, minulla on kokemusta lestadiolaisista) seksuaalisuus jotenkin liitetään usein naiseen. Nainen on se vaarallinen. "Pukeutukaa te tytöt niin että pojatkin pääsevät taivaaseen". Miehen seksuaalisuus on normaalia ja ok, mutta naisen ei. Naisen kuuluu olla joko kymmenien lasten äiti tai sitten elää ilman, yksin. Miesten elämä ei ole ihan näin selkeää... On sinänsä hullua, että kaikki seksuaalisuus muutoin kuin avioliitossa on kiellettyä, koska ihminenhän on seksuaalinen olento. Ei sitä voi sulkea itsestään kokonaan pois noin vain... 

Ihmissuhteet on kyllä totaalisen viheliäisiä, ei pitäisi olla niin tunteellinen, että aina vaan rakastuu. En tiedä, onko tullut aika päästää irti vai olla kärsivällinen. Riitelin sen ihmisen kanssa, joka on minulle kaikista rakkain. Tuleeko siitä ikinä mitään, voi kun tietäisin. Onko todellakin aika lopettaa tämä vai uskoa sitä, mitä sydän ja myös vaisto sanovat... Puhuvatko ne ihan puuta heinää sitten kuitenkin...

Juon itseäni humalaan, ettei tämä kaikki olisi niin vaikeaa. Vaikka tiedän, ettei se mitään ratkaise, eikä edes oikeasti helpota oloakaan 

Hei,

Kertoisiko riimu mitä tähän epävarmuuteen? Elämä on todella
auki, kaikilla elämänaloilla. Olisi niin turvallista, jos aina
tietäisi...

Kts.

Kiitos. Kiva teksti. Mistä tuo oli?