Minä lähestyin ylianalysointiani siten, että jokaisella ajatuksella on tarkoitus, ja jos olen niitä kohtaan väkivaltainen, osoitan vihaa itseäni kohtaan.

Otin ainoaksi tavoitteekseni rakastaa. Tällä kertaa itseäni, kaikkea, mitä kokemukseeni kuuluu.

Jos kauhuskenaroi, ajattelee mennyttä tai syyttelee itseään, elää päänsä sisäisssä kuvitelmissa, ja se on silloin se nyt-hetki, jossa elää ja joka "pitää" kohdata.
Ajatus kerrallaan kyseenalaistin opitun tapani ajatella, puhuin ajatuksilleni lempeästi ja kerroin, miksi (ehkä) olin eri mieltä niiden kanssa, ja kyselin, miksi ne ovat huolissaan- mitä eri tunteilla on minulle kerrottavaa. Pyysin itse asiassa kehoakin mukaan leikkiin tähän itseni läpivalaisuun, ja yllätyksekseni se toimi- keho alkoi reagoida jokaiseen ajatukseen, jonka automaattisesti supressoin joko epätoivottuna tai epäsopivana (jostakin lapsuudessa tai tässä kulttuurissa opitusta syystä).
Kohtelin ajatuksiani ja tunteitani kuin 5-vuotiasta, peloissaan olevaa lasta (sellaisiahan ne ovatkin). En alentuvasti, vaan kärsivällisesti ne vakavasti ottaen, oman näkökulmani niille kertoen ja niitä kuunnellen. Ja täähän tarkoitti, ettei prosessia päässyt pakoon minnekään (vaikka yritinkin), vaan lopulta jokainen sekunti ja sekunninpuolikas ja sekunninpuolikkaan tarkastelun osanen oli oppimista ja rakastamisen opettelua.
Rakkautta, hyväksyntää ja rakkautta, rakkautta, rakkautta ne kaipasi, rajatonta ja ehdotonta.  Esiin tuli niin supressoituja muistoja kuin minuudenosiakin, jotka sitten oli otettava niin tosissaan, että elämänperuskivet alkoivat väistämättä joustaa ja venyä. Koko rakkauden käsite meni kokemustasolla ihan uusiksi.

Ihan valtava prosessi joo, mutta kasihuone-aurinkohärkä kai kaivaa syvältä ja tekee kunnolla, kun kerran sille tielle lähtee. Varjomaahansa.

Semmoista että prinssi (tai joku ryöväriruhtinas) ilmestyi uljaalla ratsullaan kotiportille ja vei mukanaan.
Tunsin niin jumalattoman voimakkaasti, miten tuo mies minua rakasti, ja oli onnellinen, kun lähdin messiin.

Olen nähnyt lukemattomia ennusunia, ja nyt mietin tietysti, että vähänks ois jännää, jos ja kun tää ois yks niistä, eikä vaan alitajuntani symbolinen reflektio.

Ei sen hevosella tarvis tulla. Rolls-Roycekin riittää.

.. Eikun se tunne, mikä unessa oli. Sitä minä.

Tein rauhan sisäisen lapsen kanssa.

Halusin kokeilla, vaan puhelin ei antanu asentaa. Se on muutenkin viheltänyt pilliin viime aikoina, kun olen sen (tai jonkun muun näkymättömän sietämättömän/ rakkaan?) mielestä tehnyt jotain ylimääräistä, kun olisi (näkymättömien mielestä) tervehenkisempääkin tekemistä. - Minusta tinder on aika hupaisa. Siis ulkopuolelta kokemuksia kuulleena. Ihmiset on jänniä, kun ne laitetaan kommunikoimaan toistensa kanssa sellaisten kautta. Tai mun mielestä ne taitaa vähän aina olla. Ite eniten.

Voi liittyä myös siihen, että lapsuudessa on oppinut käsittelemään vaikeita asioita nukkumalla, ja kun meditoidessa alkaisi nousta esim. kielteisiä tunteita pintaan, keho reagoi tutuimmalla ja turvallisimmalla tavalla.
Nukahtamisella reagointiin voi liittyä myös muita syitä, riippuen missä ja miksi uni on pitkään ollut ainoa tapa käsitellä/ paeta/ kohdata tiettyjä asioita. Tai sitten keho on vain oppinut, että rentoutuminen on käsky nukahtaa. Tai keho tarvii unta, ja ottaa jokaisesta mahdollisuudesta kiinni.

Itseään ei pidä pakottaa olemaan valveilla, valvemeditaatio alkaa sujua, kun se on tarpeen. Nukahtamiselle on aina tietoisuutta palveleva syy.

Mitä syvärentoutuneempi ja meditatiivisemmassa tilassa on arjessa luonnostaan, sitä vähemmän keho tarvitsee myös unta.

Minä uskon, että kaikilla lompakoilla ei ole omistajaa, ja että absoluuttinen rehellisyys on mahdotonta, paitsi silloin kun se on mahdollista, ja kaikki jo tietää sen muutenkin kollektiivisen alitajuntamme myötä. Siis epärehellisyyskin voi olla mahdotonta.

Eli tietenkin otan lompakon, jos siinä on enemmän kuin miljoona euroa tai jotain. Ja koska kysymyksessä ei asetettu ehtoja, se lompakko ilmiintyi tyhjyydestä ihan vain minua varten, ja koska omistaja jo ennen sen löytymistä olin minä itse, palauttaminen olisi kukkaron tunkemista omaan taskuun kaikesta huolimatta. Both ways always ^^

Jos kirjoittaisit kirjan, miten se loppuisi?

Pää alkaa itsekseen kelailla unia ja alitajuntaa translatoiden niiden kielen siten että tajuan, missä mielen/ sisäisen maailman tasolla mennään. Sitten seison joogakiikussa päälläni, jos huvittaa. Jollei huvita, keitän yrttiteetä ja tsekkailen nettifeedejä eri lähteistä. Tai sitten en.

En tavoitteellisesti tai harrastuksen vuoksi.

Haluaisitko nakata jotakuta (randomia tai vaikka vihamiestä) kakulla naaman, ihan vain kokeillaksesi, miltä se (kakun naamaan läiskäyttäminen) tuntuu?

Ainakin on olemassa Steinerkoulut, jotka poikkeaa "normi"-peruskoulusta. En ole pahemmin perehtynyt aiheeseen, kokeilin kyllä käydä muutaman viikon yläasteiässä sellaista, mutta en ihan sopeutunut joukkoon, oli jotenkin liian outoa meininkiä.

Juu, mutta joku viba niissä on, etten minäkään istu joukkoon tai omaa lasta sinne laittas jollei välttämättä halua (eipä se tosin normikouluunkaan ole menossa). Eikä itsellä lapsuuden asuinpaikassa mitään erilaisia vaihtoehtoja ollut inhimillisen koulumatkan päässä.

Tietoinen uni on harjoittelukysymys, ihan sopimalla voi tavata kenet tahansa unessa. Ja sopimattakin, jos on jotain unimaailmasielunsopimuksia.

Esimerkiksi itse toimin eräälle Utahissa asuvalle tytölle unimaailma-auttajana, siis näen unta itsestäni valo-olentomaisena auttajana tietyissä tilanteissa, ja tyttö kokee minut myös. Noissa unissa olen ihan itsestäänselvästi auttajan roolissa sitä sen kummemmin ajattelematta, kuin olisin aina tehnyt samaa, kunhan nyt olen tähän valvetilaan tuonut tietoisuuden ko. roolista astraaliminästäni, kun olen ruvennut muistamaan muitakin öisiä seikkailujani selkeämmin ja selkeämmin.

Unia on monentasoisia ja monisyisiä, mutta omaan unimaailmaan tutustuminen ja unien tunnetilaan ja valvetilavastaaksiin huomion kiinnittäminen auttaa erottamaan, mitkä on astraaliseikkailuja ja mitkä symboliikkaa alitajunnan touhuista. Itse en ole sen kummemmin effortoinut tähän(kään) suuntaan, kaikki on käynyt myöten kun lähdin tutkiskelemaan ja hyväksymään sitä ihmistä, joka pohjimmiltaan olen, ja mitä jo tiedän.

Digitaaliset laitteeet ovat muutenkin  mystisiä, eräs tietotekniikka-alalla toimiva kaverini, joka on kovan luokan ateisti ja skeptikko muuten, myöntää että joskus tietokoneelle vaan pitää jutella kauniisti, niin häiriö voi poistua... Niihiin nolliin ja ykkösiin on ilmeisesti energeettisten/rajatiedollisten ilmiöiden huomattavan helppoa vaikuttaa.

Mun oppaat on ottaneet tavakseen käyttää tätä konetta ihan vakituisesti viestintään ja vinkkauksiin, yksinkertaisimmillaan iTunes käynnistyy itsekseen ja rupeaa soittamaan viestin sisältävää biisiä (minä ja pääoppaani olemme muutenkin vahvimmin tekemisissä musiikin myötä). Ja nettiyhteydelle jutteleminen auttaa muuten sekin

Oman pienen punatukkani olen tavannu, vaikka isästä ei ole vielä tietoakaan. Unessa tunsin hyvin vahvaa äidinrakkautta tätä avaruusaluksen lastenhuoneessa kehdossa keinuvaa pientä kohtaan, että ymmärsin kyllä tapaamiseksi. Muut vauvaunet koskien mm. omaa sisäistä lasta on olleet tunnetasolla ihan eri kaliiberia.

mulla kuukautiskierto menee nappiin kuukierron kanssa, ne ovat lomittuneet yksiin itsestään myötä itseni rakastamisen opettelun ja oman feminiinisyyteni hyväksymisen ja toteuttamisen. samoin on kuukautiskivut loppuneet täysin, kun suhde omaan naiseuteen on tervehtynyt.
mulle on myöls luontaista kierrättää tunneminääni niin, että jos itkuja kasaantuu, ne itketään pois just ennen täyttä kuuta. todella vapauttava ja lämmin kokemus. koen myös kehoni kierron yhteyden kuun kiertoon kiehtovaksi ja hyvin luontaiseksi suhteeksi Gaiaan.
Joskus valvottaa inspiraatiosykäyksien myötä ja joskus ei, kuusta ja kuutamosta kyllä tykkään kovin.

Huimausta voi esiintyä jos kruunukhakraa tai muita yläpään energiakeskuksia kovin koputellaan tai availlaan, esimerkiksi viestinä tueksi jollekin ajatukselle, jota juuri ajattelit- komppina että anna palaa vaan (tosi yleistä omille oppailleni, tosin huimausta ei nykyisin en'ää esiinny perusviestittelyssä, kun kundalini virtaa ja chakrat on auki). Luota itseesi, kyllä ne tunteet ja tuntemiset useimmiten paikkansa pitää

Mulla oli pitkä aika ihan luontaisten mielitekojen takia, ettei mennyt mitään sokeria minnekään, hyvin harvoin hedelminäkään, ja silloinkin jotain sitruksia. Vetelin muuta luonnollista sapuskaa ja hyvin meni.

Mut nyt on tullut kausi, jollon keho selvästi tekee jotain hedelmillä (banaaneista en oo ikinä tykänny, mut ykskin päivä ilmiselvästi tarvitsin yhden banaaniviherpirtelön, joka halu ei tosin toistunut). Olen vahvasti yhteydessä kehoni tarpeisiin ja mun tuntemisien mukaan sokereilla on funktio, tietyissä yhteyksissä ja oikein käytettynä, ihan hunajana ja raaka-agavenakin kitkerien yrttiuutteiden imeytymisen herättelijänä ja kuljettajana ainakin mulle.
Munsta elämä saa nyt ylipäänsä muutenkin olla makeaa ja mukavaa, vaikkei mun keho-mieli tykkääkään pullasta ja pääosin kyllä komppaan tätä sokeri-vehnä-ongelmavyyhteä yhdeksi syyksi isolle osalle sairauksista. Energeettisestä näkökulmasta roskaruoka värähtelee tiettyjen itseä rakastamattomien uskomus-/ajatustaajuksien tasolla, ja LOA:n mukaan ne jotka vetää roskaruokaa, vetää sitä siksi että värähtelee samalla tasolla. Eli vetää puoleensa myös samanvärähteistä ruokaa. Mitä elävämpää ja tuoreempaa evästä, sitä korkeempivärähteistä toki nyt alentamatta tai korottamatta ketään ihmisenä. Eikä mikään ole mustavalkosta. On kaikenlaisia värähtelyihinsä tietoisesti syventyneitä kikkailijoita..

Viime kesänä tuli täysstoppi myös lihalle (maito/viljattomana oon ollu jo pitkään), ja näköjään se sopii nyt erinomaisen hyvin. Samoin oppaiden kanssa on juteltu, että mun kroppa on suunniteltu siten, että raaka- ja valoravinto on tosi luonnollinen ja itsestään tuleva vaihtoehto ainakin osittaiseksi jossain vaiheessa, osin nytkin ja nyt menee ihan raakavegaania, jos haluaa kategorisoida. Koska mieli ei tee muuta. Ainakin vielä tykkään ruoasta kokemuksena sen verran et kokonaan en ole jättämässä veks, mut pakottavaa tarvetta syödä ei oikeestaan oo koskaan, osaan energeettisesti itsestäni avautua silleen et energia vaan virtaa. Se on tosi kätevää monissa tilanteissa ja pitkissä työrupeamissa ym.
Ja oon terveempi kun ikinä, aivot pelaa paremmin kun koskaan ja ihan maadotettu olo muutenkin.
Ihmiskeho on jännä.